Arjen keskellä vanhemmuuteen liittyvät kysymykset ja oma jaksaminen voivat jäädä helposti sanoittamatta. Juuri siksi matalan kynnyksen kohtaamisilla on merkittävä rooli vanhemmuuden varhaisessa tukemisessa. Tässä asiantuntija-artikkelissa tarkastellaan sitä, miten asukaspuistossa toteutetut avoimet keskustelutuokiot voivat toimia yhteisöllisyyttä ja vanhemmuutta vahvistavana toimintamuotona sekä sitä, millaisia ammatillisia huomioita niiden toteutuksesta nousee esiin.
Osana Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen FinLapset-tutkimusta kerätty kyselyaineisto 4- vuotiaiden lasten perheistä (2018) osoittaa, että suurin osa pienistä lapsista ja heidän perheistään voi hyvin. Vanhemmat kaipaavat yhä enemmän tukea erityisesti kasvatukseen, lapsen kehitykseen ja arjen sujuvuuteen liittyvissä kysymyksissä. Sen sijaan huolet omasta jaksamisesta, parisuhteesta ja perheen hyvinvoinnista jäävät usein kertomatta ammattilaisille, mikä voi viivästyttää tarvittavan tuen saamista. (Vuorenmaa, 2019, s. 2–8.) Myös hallitusohjelmassa korostetaan matalan kynnyksen perhepalvelujen kehittämistä ja vanhemmuuden vahvempaa tukemista (Valtioneuvosto, 2023, s. 33). Avoimen varhaiskasvatuksen asukaspuistot ovat keskeisessä roolissa perheiden kohtaamispaikkoina. Niissä yhdistyy ammatillinen tuki, osallisuutta vahvistava toiminta ja vertaisuus tavalla, joka tukee lasten hyvinvointia ja vahvistaa perheiden sosiaalisia verkostoja. (Espoon kaupunki, i.a.)
Tämä asiantuntija-artikkeli pohjautuu sosionomi (AMK) -opinnäytetyöhön, jossa suunniteltiin ja toteutettiin kolme matalan kynnyksen keskustelutuokiota vanhemmuuden eri teemoista Tapiolan asukaspuistossa. Tavoitteena oli vahvistaa vanhempien osallisuutta ja hyvinvointia sekä edistää vuorovaikutteista yhteistyötä perheiden kanssa yhteisöllisessä ympäristössä.
Vuorovaikutus vanhemmuuden tuen kulmakivenä
Vanhemmuuden tukeminen on laaja kokonaisuus, johon sisältyy tiedollista, emotionaalista ja yhteisöllistä tukea. Laadukas tuki auttaa vanhempia ymmärtämään lapsen kehitystä, tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja lisäämään itseluottamusta omiin kasvatustaitoihin. Tuki voi olla sekä ammatillista että vertaisten tarjoamaa, molemmat täydentävät toisiaan. (Pelkonen, 2019 s. 106–108.)
Keskeistä on vuorovaikutus. Dialoginen kohtaaminen perustuu vastavuoroisuuteen, jossa sekä ammattilainen että vanhempi tuovat tilanteeseen oman asiantuntemuksensa. Luottamuksellinen ilmapiiri syntyy sensitiivisyydestä, aktiivisuudesta ja aidosta kiinnostuksesta. Ilman tätä luottamuspintaa vanhemman voi olla vaikea avautua jaksamiseen ja huoliin liittyvistä kokemuksista. (Mönkkönen, 2018, luku Dialogisuus asiakastyössä.)
Nykyvanhemmat elävät myös vahvassa suoritus- ja vertailukulttuurissa, jossa runsaasti tarjolla oleva tietotulva voi tuntua kuormittavalta. Avoin keskustelu muiden vanhempien kanssa auttaa suhteuttamaan odotuksia ja normalisoimaan arjen haasteita. Monille vanhemmille vertaistuki on yksi vaikuttavimmista tuen muodoista. (Holmi & Muuronen, i.a.)
Asukaspuistot osallisuuden ja yhteisöllisyyden alustoina
Asukaspuistot ovat olleet osa suomalaisten perheiden arkea jo vuosikymmenten ajan. Ne tarjoavat lapsille ja perheille yhdenvertaiset mahdollisuudet leikkiin ja kohtaamisiin sosioekonomisesta taustasta riippumatta sekä vahvistavat yhteisöllisyyden tunnetta ja hyvinvointia. (Jouhki ym., 2025, s. 1–2.) Espoossa asukaspuistot tarjoavat vuosittain sadoille tuhansille kävijöille matalan kynnyksen kohtaamispaikan. Vuonna 2024 Espoon asukaspuistoissa vierailtiin yhteensä 310 000 kertaa, mikä kertoo palvelun laajasta tarpeesta. (Espoon kaupunki, 2025.)
Asukaspuistot ovat olleet osa suomalaisten perheiden arkea jo vuosikymmenten ajan.
Asukaspuistoissa työskentelee sosionomi (AMK) -tutkinnon suorittaneita sosiaaliohjaajia, joilla yhdessä muun henkilöstön kanssa on keskeinen rooli osallisuuden edistämisessä, yhteisöllisyyden vahvistamisessa ja varhaisen tuen tarjoamisessa (Helminen, 2022 s. 45–48). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2022) korostavat huoltajien kanssa tehtävää yhteistyötä ja vanhempien näkemysten huomioon ottamista (Opetushallitus, 2023, s. 37–38). Asukaspuistot ovat tähän luonnollinen ympäristö; ne tarjoavat paikan, jossa vuorovaikutusta voidaan rakentaa rennosti, ilman muodollisuuksia (Espoon kaupunki, 2025).
Samalla asukaspuistoilla on haasteensa. Tapiolan asukaspuiston henkilöstön mukaan hektinen päivärytmi ja ohjattujen tuokioiden rinnakkaisuus voivat rajoittaa syvällisempää keskustelua. Tästä syystä erilliset avoimet keskustelutuokiot voivat tarjota mahdollisuuden syvempään vuorovaikutukseen, vertaistukeen ja yhteisöllisyyden kokemukseen.
Keskustelutuokioiden toteuttaminen ja arviointi
Keskustelutuokiot suunniteltiin ja toteutettiin Tapiolan asukaspuistossa osallistavasti yhteistyössä henkilöstön ja vanhempien kanssa. Suunnittelun lähtökohtana oli vanhemmille tehty Webropol-kysely, jonka avulla kartoitettiin kiinnostavia vanhemmuuden teemoja. Työssä hyödynnettiin konstruktiivista kehittämismallia. Konstruktiivisessa kehittämismallissa yhdistyvät yhteiskehittäminen, tutkimuksellinen ote ja toiminnassa oppiminen (Airaksinen ym., 2022, luku Opinnäytetyö – toimintaa ja tekstiä tutkivin ottein; Salonen, 2013, s. 16–20).
Kyselyyn vastasi 12 vanhempaa. Kuviossa 1 nähdään vanhempien vastaukset kysymykseen ”Mitä vanhemmuuden aiheita haluaisit käsitellä yhteisissä tuokioissa?”. Eniten kiinnostusta herättivät lapsen tunne-elämä ja tunteiden säätely (91,7 %) sekä rajat ja kasvatus (83,3 %). Näiden perusteella valittiin teemat kahteen ensimmäiseen tuokioon. Kolmannen tuokion teemoiksi nousivat lapsen kehitysvaiheet, sisarussuhteet ja mustasukkaisuus, lapsen uni ja nukkumaanmeno sekä ruokailu ja ruokakasvatus.
Kuviossa 2 nähdään vanhempien vastaukset kysymykseen ”Miten haluaisit osallistua tuokioihin?”. 83 prosenttia vastaajista kertoi haluavansa osallistua tuokioihin lasten kanssa ja 75 prosenttia keskustellen ja kokemuksia jakaen. Vastausten perusteella tuokiot suunniteltiin siten, että keskustelulle varattiin riittävästi aikaa sekä mukana oleville lapsille aseteltiin tekemistä ja leluja esille.
Ensimmäiseen keskustelutuokioon osallistui kymmenen vanhempaa lapsineen. Keskustelu oli aktiivista osoittaen selkeää tarvetta kokemusten jakamiseen. Vanhemmat pohtivat arjen haasteita ja onnistumisia sekä konkreettisia keinoja tukea lasten tunne-elämää. Keskustelussa nousi esiin myös vanhempien oma jaksaminen ja omien tunnetaitojen merkitys. Palautekyselyn mukaan suurin osa osallistujista piti ilmapiiriä rentona ja keskustelevana sekä tunsi voivansa osallistua ja tulla kuulluksi. Luottamuksellisuuden kokemus jäi osalla vanhemmista vähäiseksi, mikä saattoi liittyä tilan avoimuuteen ja meluisuuteen. Keskustelutuokiot järjestettiin asukaspuiston sisätiloissa, joihin on avoin pääsy. Rajatumpi ja rauhallisempi tila olisi voinut tukea turvallisemman ilmapiirin syntymistä.
Toiseen tuokioon osallistui viisi vanhempaa lapsineen. Osallistuneiden lapset olivat iältään 1–1,5- vuotiaita. Ensimmäiseen tuokioon verrattuna keskustelu ei ollut yhtä aktiivista. Vanhempien antaman palautteen perusteella teema “rajat ja kasvatus” oli mielenkiintoinen ja sitä kuunneltiin mielellään. Aiheeseen liittyviä omakohtaisia kommentteja oli kuitenkin vähän, sillä vanhemmat kokivat, etteivät heidän lapsensa olleet vielä tahtoiässä. Rajojen asettamisen nähtiin muodostuvan ajankohtaiseksi vasta myöhemmässä kehitysvaiheessa. Kolmas tuokio ei saanut osallistujia, mikä voi liittyä tuokioiden tiheään aikatauluun sekä tuokion viikonpäivän siirtoon perjantailta maanantaille. Asukaspuistossa arvioitiin, että jatkossa keskustelutuokiot voisivat olla osa säännöllistä viikko-ohjelmaa esimerkiksi kerran kuukaudessa.
Lopuksi
Tässä asiantuntija-artikkelissa tarkasteltiin sosionomi (AMK) -opinnäytetyössä toteutettuja matalan kynnyksen keskustelutuokioita ja niiden merkitystä vanhempien osallisuuden ja hyvinvoinnin vahvistamiseen sekä vuorovaikutteisen yhteistyön edistämiseen perheiden kanssa asukaspuistoympäristössä. Sosionomi (AMK) -opinnäytetyöhön pohjautuva tarkastelu tarjoaa myös käytännön näkökulmia toiminnan suunnitteluun, toteutukseen ja kehittämiseen.
Keskustelutuokioista saatu palaute osoittaa, että pienimuotoinen ja matalan kynnyksen toiminta voi merkittävästi vahvistaa perheiden hyvinvointia, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Vanhemmat kaipaavat arjen keskelle sijoittuvia kohtaamisia, joissa he tulevat kuulluksi ja voivat jakaa kokemuksiaan muiden kanssa ilman raskaita palvelupolkuja. Asukaspuistot tarjoavat tähän erinomaisen ympäristön. Niiden toiminta mahdollistaa varhaiseen tuen, vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden rakentumisen ammatillisesti johdetussa, mutta rennossa ympäristössä. Keskustelutuokiot vahvistavat henkilöstön ja vanhempien välistä yhteistyötä, lisäävät vanhempien kokemusta osallisuudesta ja tukevat yhteisöön kuulumisen tunnetta. Keskustelutuokioiden toimintamalli on sovellettavissa myös muihin avoimen varhaiskasvatuksen ympäristöihin ja tarjoaa konkreettisen työkalun vanhemmuuden ja perheiden hyvinvoinnin tukemiseen.
Lähteet
Airaksinen, T., Kostamo, P., & Vilkka, H. (2022). Kirjoita itsesiasiantuntijaksi. Opas toiminnalliseen opinnäytetyöhön. Art House.
Espoon kaupunki. (i.a.). Asukaspuistot. Saatavilla 3.9.2025 https://www.espoo.fi/fi/kasvatus-ja-opetus/varhaiskasvatus/asukaspuistot
Espoon kaupunki. (30.6.2025). Asukaspuistot saavat kävijöiltä huippuarvosanan – kiitosta etenkin monipuolisesta toiminnasta ja viihtyisyydestä. https://www.espoo.fi/fi/uutiset/2025/06/asukaspuistot-saavat-kavijoilta-huippuarvosanan-kiitosta-etenkin-monipuolisesta-toiminnasta-ja#
Helminen, J. (2022). Sosiaaliohjauksen tekijät ja tehtävät. (Diak Työelämä 27). Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-400-8
Holmi, L., & Muuronen, K. (i.a.). Miten perhekeskukset rakennetaan perheiden tarpeita vastaavaksi? Saatavilla 8.9.2025 https://www.lskl.fi/artikkelit/%20miten-perhekeskukset-rakennetaan-perheiden-tarpeita-vastaaviksi/
Jouhki, E., Minkkinen, J., Peltoperä, K., & Soini, A. (2025). Relationships between socioecological characteristics and families’ playground use in different seasons in Finland. European Early Childhood Education Research Journal, 1-17. https://doi.org/10.1080/1350293X.2025.2452549
Mönkkönen, K. (2018). Vuorovaikutus asiakastyössä. Asiakkaan kohtaaminensosiaali- ja terveysalalla. Gaudeamus.
Opetushallitus. (2023). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. (Määräykset ja ohjeet 2022:2a). Opetushallitus. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2022_2.pdf
Pelkonen, M. (2019). Vanhemmuuden ja parisuhteen tuki perhekeskuksen ydintehtävänä. Teoksessa T. Hakulinen, T. Laajasalo, & J. Mäkelä (toim.), Vanhemmuuden ja parisuhteen tuen vahvistaminen. Teoriasta käytäntöön (s. 106–113). (THL Ohjaus 9/2019). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-357-1
Salonen, K. (2013). Näkökulmia tutkimukselliseen ja toiminnalliseen opinnäytetyöhön. Opas opiskelijoille, opettajille ja TKI-henkilöstölle. (Puheenvuoroja 72). Turun ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-216-373-8
Valtioneuvosto. (2023). Vahva ja välittävä Suomi. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma20.6.2023. (Valtioneuvoston julkaisuja 2023:58). https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-763-8
Vuorenmaa, M. (2019). Pienten lasten ja heidän perheidensä hyvinvointi 2018. (Tilastoraportti 10/2019). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019050214035
Kirjoittajat
Heli Pöntiskoski
Sosionomi (AMK) opiskelija, Diakonia-ammattikorkeakoulu
