Sosiaali- ja terveysalan työyhteisöjen moninaistuessa vieraskieliset ammattilaiset ohjaavat yhä useammin opiskelijoiden harjoitteluita. Ohjausroolin ottaminen ja siinä onnistuminen edellyttävät kuitenkin systemaattista tukea. Tämä artikkeli esittelee scoping-katsauksen pohjalta viisi keskeistä tuen aluetta, joiden avulla vahvistetaan ohjaajien osaamista ja mahdollistetaan onnistunut ohjaus.
Suomessa työskentelee enenevästi kulttuurisesti ja kielellisesti moninaisia sairaanhoitajia, joilla on kehittyvä suomen kielen taito. Yhä useammin he ohjaavat myös harjoitteluita. Heille suunnatusta tuesta ohjausroolissa on toistaiseksi vähän tutkimustietoa. Kun vieraskielinen ammattilainen samanaikaisesti rakentaa ammatillista kielitaitoaan ja vastaa opiskelijan ohjauksesta, tuen tarve korostuu. Sosiaali- ja terveysalalla tarvitaan keinoja vieraskielisten ammattilaisten tukemiseksi opiskelijoiden harjoittelunohjaajina.
Aiemmat katsaukset osoittavat, että harjoittelunohjaajien saama tuki vaikuttaa suoraan henkilöstön pysyvyyteen, ohjaajien jaksamiseen, ohjattavien oppimiseen ja potilasturvallisuuteen (Garza, 2024; Odelius ym., 2017; Tuomikoski ym., 2020). Erityisesti vieraskielisten hoitajien kohdalla on tunnistettu haasteita, kuten kielimuuri ja puutteellinen mentoroinnin laatu (Joensuu ym., 2024; Kamau ym., 2022). Tässä artikkelissa raportoidaan sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten tukemiseen organisaatioissa käytettyjä malleja, joita voi hyödyntää vieraskielisen harjoittelunohjaajan tukemisessa ohjaustehtävässään.
Katsauksen aineiston kokoaminen
Scoping-katsauksen tavoitteena oli hahmottaa laajasti, millaisia työpaikalla toteutettavia tukimuotoja ja -malleja on kuvattu vieraskielisille hoitajille heidän toimiessaan opiskelijoiden ohjaajina sekä laajemmin sote-ammattilaisten ohjauksessa. Alkuperäinen tutkimuskysymys kohdistui kulttuurisesti ja kielellisesti moninaisiin, vieraskielisiin sairaanhoitajiin kliinisinä ohjaajina. Aineisto haettiin useista kansainvälisistä ja kotimaisista tietokannoista (CINAHL, Scopus, ProQuestist ja PubMed) yhdistäen hakulausekkeisiin vieraskielisyyden, ohjaajaroolin sekä tuen ja tukimallien erilaiset käsitteet. Lisäksi katsaukseen sisällytettiin vapailla hauilla löytyneitä kansallisia ja kansainvälisiä suosituksia terveysalan harjoittelunohjaukseen.
Koska vieraskielisiin harjoittelunohjaajiin kohdistuvia tutkimuksia löytyi vähän, kohderyhmää laajennettiin koskemaan kaikkia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, jotta käytössä olevista tukimuodoista saatiin kehittämistyötä paremmin palveleva kuva. Analyysiin valikoitui 19 lähdettä: 12 tutkimusartikkelia ja seitsemän kansallista tai kansainvälistä suositusta ja ohjeistusta. Aineisto analysoitiin abduktiivisella, teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Harjoittelunohjaajan tuen alustava luokittelu laadittiin aiemman kirjallisuuden pohjalta, ja tukimuotoja kuvaavat ilmaukset uutettiin alkuperäislähteistä Excel-taulukkoon. Analyysin aikana luokkia tarkennettiin ja muokattiin aineistosta nousevien havaintojen perusteella, minkä tuloksena muodostettiin viisi toisiaan täydentävää harjoittelunohjaajan tuen aluetta.
Scoping-katsauksen tavoitteena oli hahmottaa laajasti, millaisia työpaikalla toteutettavia tukimuotoja ja -malleja on kuvattu vieraskielisille hoitajille heidän toimiessaan opiskelijoiden ohjaajina sekä laajemmin sote-ammattilaisten ohjauksessa.
Viisi tuen aluetta harjoittelunohjaajalle
Scoping-katsauksen mukaan harjoittelunohjaajan tuki rakentuu useista erilaisista mutta samanaikaisista tukimuodoista (Ammattikorkeakoulujen terveysalan johtajien verkosto & Suomen Sairaanhoitajaliitto, 2026; Choi & Yu, 2022; ClinEdAus, 2026; Daniel ym., 2016; Hilli & Melender, 2015; Hou ym., 2025; Ibrahim ym., 2024; Kamau ym., 2023; Komppa ym., 2024; KulttuuriOsaaja-verkosto, 2023; Lawrence ym., 2023; NHS Education for Scotland, 2026; NHS Employers, 2024; Oikarainen ym., 2021; Painter, 2017; Riden ym., 2014; Robinson ym., 2026; Smith & Cantillon, 2024; Whittaker ym., 2023.). Tuen muodot jäsentyvät viiteen luokkaan:
1. Organisaatiotason ja hallinnollinen tuki
Organisaatiotason ja hallinnollinen tuki luo perustan koko ohjaustyölle. Se käsittää rakenteisiin, johtamiseen, resursointiin, nimettyihin vastuisiin ja organisaation virallisiin käytäntöihin liittyvän tuen, joka mahdollistaa onnistuneen ohjaustyön arjessa. Tämä ulottuvuus ilmenee organisaation järjestämänä virallisena koulutuksena, kuten Preceptor Academy -toimintana tai ohjaajakoulutuksina.
Olennaista on ohjaajaroolin selkeä tunnustaminen: onko ohjaajuus kirjattu työnkuvaan ja saako siitä konkreettista tunnustusta, palkkiota tai urakehityksellistä hyötyä. Resursoinnissa ohjaukselle osoitetaan aikaa, ohjaajan potilaskuormaa vähennetään vastaavasti ja henkilöstömitoitus mahdollistaa laadukkaan perehdyttämisen. Henkilöstöstä nimetään ohjausvastaavia tai tukihenkilöitä, toimintaa arvioidaan systemaattisesti ja luodaan perehdytys- ja oppimispolkuja. Lähiesihenkilöltä ja johdolta vaaditaan tukea ja sitoutumista sekä moninaisuuden johtamista.
2. Pedagoginen, ammatillinen ja digitaalinen tuki
Pedagoginen, ammatillinen ja digitaalinen tuki auttaa ohjaajaa suuntaamaan opiskelijan oppimisprosessia. Osa-alue kattaa avun, jonka turvin ohjaaja suunnittelee, toteuttaa ja arvioi opiskelijan oppimista. Tunnistettuja keinoja ovat esimerkiksi pedagogiset työpajat, kirjalliset ja digitaaliset tukimateriaalit, selkeät arviointirakenteet sekä reflektiota tukevat menetelmät. Arviointirakenteet, kuten osaamista jäsentävät kriteerit ja lomakkeet, tuovat ohjaukseen selkeyttä, ja tavoitteelliset reflektiomenetelmät auttavat sekä opiskelijaa että ohjaajaa käsittelemään kokemuksiaan.
Aineistossa painottuivat erityisesti jäsennellyt preceptorship– ja orientation-ohjelmat, mentorointimallit sekä näyttöön perustuvat suositukset, kuten QualMent-hankkeen tuottama ohjeistus kliinisen ohjauksen kehittämiseksi. Digitaalinen tuki tarkoittaa esimerkiksi sähköisiä oppimisympäristöjä, dokumentointijärjestelmiin liittyvää tukea, etäohjausta tai digitaalisia materiaaleja.
3. Kollegiaalinen tuki
Kollegiaalinen tuki tuo turvaa arjen muuttuviin tilanteisiin. Se on työyhteisöltä, vertaisilta ja parityöskentelystä saatavaa tukea, joka on välittömästi ohjaajan käytettävissä. Jaetun vastuun mallit, kuten vertaistukiryhmät, mentorointi, parityöskentely ja buddy-järjestelyt, estävät ohjaajaa jäämästä yksin. Buddy-mallissa ohjaajan rinnalle nimetään kollega, joka toimii tukena ja sparraajana arjen työssä tai haastavammissa ohjaustilanteissa.
Työyhteisön tuki on tärkeää ammatillisen itseluottamuksen vahvistamisessa ja uuteen työkulttuuriin juurtumisessa. Tämä korostuu erityisesti silloin, kun muu koulutus ei yksin riitä vastaamaan käytännön työn mukanaan tuomiin haasteisiin.
4. Psykososiaalinen tuki
Psykososiaalinen tuki kantaa silloin, kun ohjaustyö kuormittaa. Se kytkeytyy tiiviisti ohjaajan jaksamiseen, emotionaaliseen turvallisuuteen, kuulluksi tulemiseen ja arvostuksen kokemukseen. Aineistossa tämä tuki ilmeni mahdollisuuksina työnohjaukseen ja reflektioon, työyhteisön antamana emotionaalisena kannustuksena sekä psykologisesti turvallisena ilmapiirinä.
Olennaista on ohjaustyön tekeminen näkyväksi ja sen arvostaminen. Psykososiaalinen tuki liittyy vahvasti tilanteisiin, joissa ohjaaja saa purkaa kuormitusta ja jakaa kokemuksiaan yhteisössä. Aineistossa tunnistettiin myös pastoral care, jolla viitataan kokonaisvaltaiseen emotionaaliseen, moraaliseen ja sosiaaliseen tukeen vaativissa tilanteissa.
5. Kulttuurinen ja kielellinen tuki
Kulttuurinen ja kielellinen tuki purkaa vuorovaikutuksen esteitä ja sujuvoittaa arkea. Se kohdistuu ammatillisen kielen, viestinnän ja paikallisen työkulttuurin hallintaan. Esiin nousseet mallit keskittyivät ammatillisen sanaston, työyhteisön arkikielen ja kirjallisen dokumentoinnin tukemiseen.
Käytännössä tämä tarkoittaa selkeän puhekielen suosimista työyhteisössä, perehdytystä paikallisiin toimintatapoihin tai parityöskentelyä kieltä vahvemmin hallitsevan kollegan kanssa sekä kulttuurisesti tarkoituksenmukaisen käyttäytymisen ja kohteliaisuuksien hallinnan tukemista. Kielelliset ja kulttuuriset kysymykset näyttäytyvätkin läpileikkaavana teemana, joka vaikuttaa kaikilla ohjaustyön tasoilla, vaikka sitä ei aina käsiteltäisi erillisenä asiana.
Tutkimusnäytön suuntaaminen käytäntöön ja organisaatiotason toimenpiteet
Vieraskielisiä harjoittelunohjaajia koskevaa tutkimusta on edelleen vähän, vaikka tukea tarvitaan sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön moninaistuessa. Tämän vuoksi kehittämistyössä on perusteltua soveltaa olemassa olevaa ohjaus- ja perehdytystutkimusta, kunhan ratkaisuja tarkastellaan kriittisesti ja suhteutetaan paikalliseen kontekstiin. Tulokset ovat linjassa aiempien katsausten kanssa, jotka korostavat monitasoisen tuen tärkeyttä harjoittelunohjaajien työssä jaksamisessa ja ohjaustoiminnan laadussa (Garza, 2024; Odelius ym., 2017). Erityisesti vieraskielisten ohjaajien kohdalla korostuu tarve kollegiaaliselle tuelle, selkeälle pedagogiselle ohjaukselle sekä organisaation sitoutumiselle (Joensuu ym., 2024; Kamau ym., 2022; Champion Nyoni ym., 2021).
Viiden tukimuodon malli tarjoaa sote-organisaatioille käytännöllisen kehyksen näiden tarpeiden systemaattiselle huomioimiselle. Tuki kannattaa rakentaa monitasoiseksi kokonaisuudeksi, sillä pelkkä koulutus tai kirjallinen ohjeistus jää helposti irralliseksi, jos organisaatiossa ei samalla huolehdita riittävistä resursseista, kollegiaalisista rakenteista, johtamisesta ja kielellisestä saavutettavuudesta.
Käytännön tasolla organisaatiot voivat edistää asiaa monin tavoin. Ohjaustyö on syytä sisällyttää viralliseen työnkuvaan ja sille on varattava selkeää työaikaa, mikä keventää muuta työkuormaa. Tarjottavan ohjaajakoulutuksen tulisi huomioida vieraskielisen ammattilaisen pedagogiset ja kielelliset tarpeet. Organisaatioiden vastuulla on rakentaa toimivia mentorointi- ja vertaistukikäytäntöjä, jotka takaavat, ettei yksikään ohjaaja jää yksin tiukoissa tilanteissa. Ohjaajien jaksamista voidaan tukea mahdollistamalla säännöllinen työnohjaus, reflektiiviset keskustelut sekä rakentavat palautekäytännöt. Samalla on tärkeää vahvistaa koko työyhteisön kulttuurista osaamista ja moninaisuuden johtamista, jotta arjen haasteiden selvittäminen ei jää pelkästään yksittäisen vieraskielisen työntekijän vastuulle.
Diakonia-ammattikorkeakoulu keskittyy ProHarkka-hankkeessa tukemaan vieraskielisiä harjoittelunohjaajia yhteistyössä kumppaniorganisaatioiden kanssa. Hankkeessa pilotoidaan organisaatioihin soveltuvia vieraskielisen ohjaajan tuen malleja yhteistyötahojen tarpeita kuunnellen.
Lähteet
Ammattikorkeakoulujen terveysalan johtajien verkosto & Suomen Sairaanhoitajaliitto. (2026). Terveysalan opiskelijoiden harjoittelupaikkojen kohtaanto ja riittävyys: Teesit tukemaan terveysalan harjoittelupaikkojen riittävyyttä ja laatua yhteisessä kansallisessa kehittämisessä.
Choi, E., & Yu, S. (2022). Effects of preceptors’ mentoring function on novice nurses’ self-efficacy and organizational commitment: A cross-sectional study. Nurse Education in Practice, 64, 103431. https://doi.org/10.1016/j.nepr.2022.103431
ClinEdAus. (2026). Placement models and approaches to supervision. https://www.clinedaus.org.au/topics-category/placement-models-and-approaches-to-supervision-88
Daniel, S., Lee, A. L., Switzer-McIntyre, S., & Evans, C. (2016). An innovative program to support internationally educated health professionals and their instructors: Role of the clinical practice facilitator. The Journal of Continuing Education in the Health Professions, 36(4), 269–277. https://doi.org/10.1097/CEH.0000000000000115
Garza, D. M. L. (2024). Impact of preceptorship and mentoring on new nurse resilience (Doctoral dissertation, Liberty University). DigitalCommons@Liberty University. https://digitalcommons.liberty.edu/doctoral/5728/
Hilli, Y., & Melender, H.-L. (2015). Developing preceptorship through action research: Part 1. Scandinavian Journal of Caring Sciences, 29(3), 470–477. https://doi.org/10.1111/scs.12169
Hou, J., Azurin, I., Martina, K., Hubley, P., & Indar, A. (2025). Internationally educated nurse integration: Insights from the Supervised Practice Experience Partnership Program at the University Health Network. Nursing Leadership (Toronto, Ont.), 38(2), 24–36. https://doi.org/10.12927/cjnl.2025.27715
Ibrahim, R., Varghese, M., & Salim, S. S. (2024). A cross-sectional study on nursing preceptors’ perspectives about preceptorship and organizational support. SAGE Open Nursing, 10, 23779608241288756. https://doi.org/10.1177/23779608241288756
Joensuu, R., Suleiman, K., Koskenranta, M., Kuivila, H., Oikarainen, A., Juntunen, J., Goh, Y. S., Liaw, S. Y., & Mikkonen, K. (2024). Factors associated with the integration of culturally and linguistically diverse nurses into healthcare organisations: A systematic review of quantitative studies. Journal of Nursing Management, 2024, 5887450. https://doi.org/10.1155/2024/5887450
Kamau, S., Koskenranta, M., Kuivila, H., Oikarainen, A., Tomietto, M., Juntunen, J., Tuomikoski, A. M., & Mikkonen, K. (2022). Integration strategies and models to support transition and adaptation of culturally and linguistically diverse nursing staff into healthcare environments: An umbrella review. International Journal of Nursing Studies, 136, 104377. https://doi.org/10.1016/j.ijnurstu.2022.104377
Kamau, S., Mikkonen, K., Tomietto, M., Oikarainen, A., Kuivila, H., Isakov, T.-M., & Koskenranta, M. (2023). Culturally and linguistically diverse registered nurses’ experiences of integration into nursing workforce: A qualitative descriptive study. Nurse Education Today, 121, 105700. https://doi.org/10.1016/j.nedt.2022.105700
Komppa, J., Eronen, K., & Korpela, E. (2024). Work community support in professional language learning among culturally and linguistically diverse nurses: Implementation of action research in a hospital setting. Language and Health, 2(2), 100033. https://doi.org/10.1016/j.laheal.2024.10.003
KulttuuriOsaaja-verkosto. (2023, 21. kesäkuuta). CALD nurses and nursing students – Maahanmuuttajataustaiset sairaanhoitajat ja sairaanhoitajaopiskelijat. Oulun yliopisto / University of Oulu. https://kulttuuriosaaja.wordpress.com/cald-nurses-and-nursing-students/
Lawrence, K., Boyd, K., Rashleigh, L., & DasGupta, T. (2023). From recruitment to retention: Evaluating the experiences of internationally educated nurses in the Supervised Practice Experience Partnership. Nursing Leadership (Toronto, Ont.), 35(4), 30–41. https://doi.org/10.12927/cjnl.2023.27075
NHS Education for Scotland. (2026). Clinical supervision for the nursing and midwifery workforce. Turas | Learn. https://learn.nes.nhs.scot/53065
NHS Employers. (2024, 5. kesäkuuta). Clinical supervision models. https://www.nhsemployers.org/articles/clinical-supervision-models
Nyoni, C. N., Dyk, L. H., & Botma, Y. (2021). Clinical placement models for undergraduate health professions students: A scoping review. BMC Medical Education, 21(1), 598. https://doi.org/10.1186/s12909-021-03023-w
Odelius, A., Traynor, M., Mehigan, S., Wasike, M., & Caldwell, C. (2017). Implementing and assessing the value of nursing preceptorship. Nursing Management, 23(9), 35–37. https://doi.org/10.7748/nm.2017.e1547
Oikarainen, A., Mikkonen, K., Juskauskiene, E., Kääriäinen, M., Kaarlela, V., Vizcaya-Moreno, M. F., Pérez-Cañaveras, R. M., de Raeve, P., Kaučič, B. M., Filej, B., & Riklikiene, O. (2021). Suositus hoitotyön opiskelijaohjaajien ohjausosaamisen kehittämiseksi. College of Nursing in Celje. https://www.qualment.eu/wp-content/uploads/2021/11/Guideline_QualMent_final_FIN.pdf
Painter, M. A. (2017). Implementation and evaluation of a preceptor/mentorship program during orientation in a long term care facility: A strategy to increase nursing employee satisfaction (Doctoral project, Grand Valley State University, Kirkhof College of Nursing). ScholarWorks@GVSU. https://scholarworks.gvsu.edu/kcon_doctoralprojects/34
Riden, H., Jacobs, S., & Marshall, B. (2014). New Zealand nurses’ views on preceptoring international nurses. International Nursing Review, 61(2), 179–185. https://doi.org/10.1111/inr.12087
Robinson, K. L., Booth, A. T., Pyles, A., Self, A., & Jones, A. (2026). The experiences of nurse preceptors in orienting internationally educated nurses. Journal for Nurses in Professional Development, 42(2), 86–90. https://doi.org/10.1097/NND.0000000000001160
Smith, C., & Cantillon, P. (2024). Exemplar or facilitator: An exploration of the lived experience of nurse mentors supporting the adaptation of internationally educated nurses. The Clinical Teacher, 21(2), e13702. https://doi.org/10.1111/tct.13702
Tuomikoski, A. M., Ruotsalainen, H., Mikkonen, K., & Kääriäinen, M. (2020). Nurses’ experiences of their competence at mentoring nursing students during clinical practice: A systematic review of qualitative studies. Nurse Education Today, 85, 104258. https://doi.org/10.1016/j.nedt.2019.104258
Whittaker, C., Guy, E., & Cook, A. (2023). Clinical supervision framework for health and care professionals and healthcare support workers. Public Health Wales. https://phw.nhs.wales/about-us/policies-and-procedures/policies-and-procedures-documents/clinical-governance-and-infection-control-policies/clinical-supervision-framework-for-health-and-care-professionals-and-healthcare-support-workers1/
Kirjoittajat
Paula Ropponen
Diakonia-ammattikorkeakoulu Lehtori
