Meneillään olevat kehityskulut haastavat ohjausta uudistumaan. Miten rakennetaan tulevaisuuden huomioivaa ohjausta, joka vahvistaa yhdenvertaisuutta ja osallisuutta moninaisessa maailmassa?
Tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Voidaan havaita joitakin signaaleja, joista voi kasvaa megatrendejä tai sitten ei. Toisaalta ei tarvitse ole mikään profeetta, sillä vain mediaa seuraamalla voi todeta, kuinka yleinen epävarmuus, luonnon kantokyvyn ja demokratian heikentyminen valtaavat alaa. Jokaisella lienee kokemuksia menneisyydestä ja omia käsityksiä tulevaisuudesta. Erilaisten käsitysten esille tuominen voidaan ajatella olevan osa ohjausta (Peltola, 2026), jolloin voidaan kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, miten ajattelua ohjaamisesta ohjataan.
Ohjauksella tarkoitetaan ohjausta tekevien työtä esimerkiksi koulutuksessa, työelämässä tai palveluissa. Se on tavoitteellista ja vuorovaikutteista toimintaa, jossa ohjaaja tukee yksilöitä tai ryhmiä. Ohjaus voidaan käsittää laajasti ulottuvan vauvasta vaariin, opetuksen, työelämän ja koulutuksen, sosiaali- ja terveyspalveluiden piiristä digitaalisiin palveluihin saakka, joka taas heijastuu siihen, että ohjausta toteutetaan moninaisilla taustoilla erilaisissa konteksteissa (Työ- ja elinkeinoministeriö 2024,4,13).
Kohti elinkaariohjausta
Suomessa elinikä nousee. Tulevaisuudessa 100 vuotta täyttävien määrä kasvaa. Todennäköisesti Suomessa ikääntyvät ihmiset ovat tulevaisuudessa yhä parempia toimintakyvyltään ja terveydeltään. Miten saada ikääntyviin kertynyt hiljainen tieto sujuvasti työelämän käyttöön? Ohjauksen näkökulmasta painopiste siirtyy yhä enemmän elinkaariohjaukseen, jolloin huomioidaan laaja-alaisesti koko yksilön elämänpolku nivelvaiheineen ja elämäntilanteineen. Kun yhä iäkkäämmät ihmiset, joilla on paljon kokemusperäistä tietoa, työskentelevät työelämässä, tarpeet ohjaukselle muuttuvat. Millaista muutosta vaaditaan ohjaukselta ja kohderyhmän tavoittavalta visuaaliselta viestinnältä? Näitä kysymyksiä on syytä pohtia.
Suomen väestömäärä kasvaa pitkälti maahanmuuton avulla. Huolimatta siitä, että Euroopan väestö vanhenee, esimerkiksi Afrikassa väestönkasvun painopiste on lapsissa ja nuorissa. Työvoimatarve tulee kasvamaan. Tämä haastaa myös ohjauksen huomioimaan entistä paremmin maailman tilanne ja laajentamaan näkökulmaa kansainvälisempään suuntaan. Ohjaus sisältää aina tulevaisuuden muotoilua yhdessä erilaisten ryhmien kanssa. Tämä edellyttää ohjaukselta kykyä tarkastella asioita laaja-alaisesti ja yhteisvastuullisesti myös kansainvälisestä ja monikulttuurisesta näkökulmasta.
Ohjauksen näkökulmasta painopiste siirtyy yhä enemmän elinkaariohjaukseen, jolloin huomioidaan laaja-alaisesti koko yksilön elämänpolku nivelvaiheineen ja elämäntilanteineen.
Koulutusjärjestelmän muutokset koskettavat ohjausta. Tuorein esimerkkimuutos on opintoseteli, johon nivoutuu kiinteästi ohjaus. Olisiko nyt oikea hetki myös suunnitella korkeakoulujen yhteistä hanketta, jossa ohjausta kehitettäisiin hakuvaiheen tarpeisiin?
Tänä päivänä hallituksen tekemät leikkaukset ja heikennykset tuovat mukanaan köyhyyttä ja saattavat johtaa jopa väkivallan lisääntymiseen. Taloudellinen vauraus keskittyy yhä pienemmälle joukolle. Hyvinvoinnin haasteet lisääntyvät.
Allardt (1976) jakoi hyvinvoinnin toimeentulon, yhtenäisyyssuhteisiin ja vapaa-aikaan. Hyvinvoinnin kehittäminen vaatii panostuksia jokaiseen osa-alueeseen, sillä taloudellinen hyvinvointi heijastuu esimerkiksi psyykkiseen hyvinvointiin, joka taas heijastuu opiskelijan tulevaisuuden uskoon. Korkeakouluopiskelijoilla opiskelun sujuvuuteen vaikuttaa perheen perustaminen, opiskeluvalmiudet, terveydelliset ja taloudelliset ulottuvuudet. Vaatimusten ja haasteiden keskeltä tulisi ohjauksella varmistaa yksilön sisäisen energian kasvaminen, opiskelusta nauttimisen kokemus ja opiskelupolun mahdollistuminen. Ohjaajienkin tulisi jaksaa, eikä lannistua.
Yhdenvertaisuuden edistäminen ohjauksessa
Diak on sitoutunut strategiassa eriarvoisuuden pysäyttämiseen, hyvän maailman puolustamiseen, yhdistävään ja yhdenvertaiseen yhteiskunnan edistämiseen (Diakin strategia 2025–2028). Yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvaisuuden tunteen vahvistaminen sekä kaikkien ryhmien mukaan ottaminen on älykästä ja ennakoivaa toimintaa. Se on moniaisuuteen ja kestävän kehitykseen ohjaamista, jossa yhdessä tavoitellaan yhdistävää ja yhdenvertaista yhteiskuntaa. Ohjaamisen ytimessä on osallisuuden vahvistaminen, jolla voidaan viitata jokaisen näkyväksi ja kuulluksi tulemisen tarpeeseen hyväksyttynä ja arvokkaana.
Tällöin kriisin kohdattaessa ei sulkeuduta itsekkäästi omiin kammioihin, vaan jaetaan avoimesti tietoa, kokemuksia ja osaamista toinen toisille. Me-henkeä lisää moninaisten ryhmien kesken vuorovaikutuksen lisääminen ja aktiivinen syrjimättömyyden ylläpitäminen.
Koulutustason noston tavoite, sosiaalinen liikkuvuus ja koulutuspolkujen aktiivinen sujuvoittaminen esimerkiksi romaniväestön parissa vähentävät eriarvoisuutta tehokkaasti, sillä ne heijastuvat yksilön ja yhteisön voimaantumisen ja inhimillisen pääoman kasvun lisäksi yksilön palkkauriin ja yhteiskunnalliseen sijoittumiseen. Tässä mielessä yksilön etu on myös yhteiskunnan etu.
Romaniopiskelijoiden yksilöllisiä tarpeita ei aina huomioida ohjauksessa, vaan heitä lähestytään homogeenisenä joukkona. Tulevaisuudessa romanikulttuurin huomioidaan paremmin, joka taas kannustaa romaninuoria koulutuksen polulle luottamaan omiin kykyihinsä. Saman kulttuuriyhteisön jäsenten näkyminen eri rooleissa oppilaitoksissa vahvistaa muuta oppimista. Henkilökohtaiset suhteet, vertaistuki ja yhdessä opinnoissa eteneminen luovat turvallisuutta (Kinanen-Nimmrichter & Ollikainen 2025; Monikulttuuriset opinto-polut-hanke 2023–2026.)
Tulevaisuuden ohjauksen monimuotoisuutta vahvistaisi tilanne, jos oppilaitoksissa työskentelisi romanitaustaisia opinto- ohjaajia ja kuraattoreja. Roolimallit tulisivat tutummaksi ja helposti lähestyttävämmäksi. Näkyminen haastaisi aiempia, sisäistettyjä normeja. Tämä saattaisi olla keino tuottaa alkuun aito, hedelmällinen ja sosiaalisesti kestävä muutosprosessi, jota saatettaisiin monistaa eri koulutusasteille. Tästä huolimatta romaniväestön ohjaus ei tulevaisuudessakaan lepäisi pelkästään romanitaustaisten ohjaajien harteilla, vaan koko ohjaus- ja opetushenkilöstön ja myös toisin päin, romanitaustaiset opinto-ohjaajat eivät ohjaisit vain romanitaustaisia opiskelijoita, vaan kaikkia. Romaniväestön ohjauksen tulevaisuuden muotoilu edellyttää systemaattisempaa yhteiskehittämistä, vahvaa verkostoitumista sekä mahdollisuuksia avata organisaatioiden ja rakenteiden ovia.
Lähteet
Allardt, E. (1976). Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. WSOY.
Diakonia- ammattikorkeakoulu. (i.a.) Strategia 2025–2028. https://www.diak.fi/diak/organisaatio/strategia/
Kinanen-Nimmrichter, P-L., & Ollikainen, M. (2025). Mitä pitäisi tapahtua, että romanit pääsisivät korkeakouluun ja työelämään? YAMK-opinnäytetyö. Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112329158
Monikulttuuriset opintopolut -hanke. (2023–2026). Verkkosivut. https://monikulttuurisetopintopolut.fi
Peltola, S. (2026). Ohjaus, tulevaisuus ja tulevaisuuden ohjaus. Videoluento. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Katsottu 30.4.2026.
Työ- ja elinkeinoministeriö. (2025). Elinikäisen ohjauksen käsikirja. Valtioneuvosto. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/items/9ac8a8d2-d982-4699-9585-2d98a0dc0dad
Kirjoittajat
Inga Angersaari
Diakonia-ammattikorkeakoulu Asiantuntija
