Sairaus, avuntarve tai toimintakyvyn heikkeneminen eivät ole pelkästään lääketieteellisiä ilmiöitä, vaan ne vaikuttavat ihmisen arkeen, identiteettiin, ihmissuhteisiin ja mahdollisuuksiin osallistua yhteiskuntaan. Hoitotiede auttaa ymmärtämään näitä vaikutuksia ja etsimään keinoja tukea ihmisiä niiden keskellä.
Siinä missä lääketiede tuottaa tietoa sairauksista, niiden ehkäisystä ja hoidosta, hoitotiede tarkastelee sitä, miten ihminen selviytyy sairauden, toimintakyvyn muutosten ja avuntarpeen kanssa. Samalla se etsii vastauksia siihen, miten hoito voidaan toteuttaa turvallisesti, vaikuttavasti ja ihmisarvoa kunnioittaen.
Hoitotiede on kansainvälisesti verrattain nuori tieteenala. Sen juuret tosin ulottuvat jo Florence Nightingalen 1800-luvulla tekemään uraauurtavaan työhön, jossa hoitotyötä alettiin tarkastella järjestelmällisen tiedon ja havaintojen avulla. Varsinaisesti hoitotiede alkoi kehittyä akateemisena tieteenalana 1900-luvun puolivälissä, kun ymmärrettiin, ettei laadukas hoitotyö voi perustua pelkästään kokemukseen tai perinteeseen, vaan tarvitaan myös tutkimukseen perustuvaa tietoa. (esim. Stolley ym., 2000.) Suomessa hoitotieteellinen koulutus ja tutkimus käynnistyivät vuonna 1979 Kuopiossa, ja sittemmin ala on vakiinnuttanut asemansa osana terveystieteitä (Vuori, 2019; Itä-Suomen yliopisto, i.a.).
Hoitotieteen olemassaolon perimmäinen tarkoitus on tuottaa tietoa siitä, millainen hoito auttaa ihmisiä parhaiten, millaiset toimintatavat tukevat terveyttä ja hyvinvointia sekä miten hoitotyötä voidaan kehittää entistä turvallisemmaksi, vaikuttavammaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. (Itä-Suomen yliopisto, i.a.; Vuori, 2019).
Hoitotiede tekee näkyväksi arjen inhimillisen työn
Tieteellisenä alana hoitotiede tuottaa tutkittua tietoa potilaiden ja läheisten tarpeista, hoidon laadusta, jatkuvuudesta ja vaikuttavuudesta sekä hoitohenkilöstön osaamisesta ja työolosuhteista. Tutkimus nostaa esiin myös sellaista, mikä jää helposti suoritteiden tai erilaisten tunnuslukujen varjoon. Sellaisia asioita, kuten kuunteleminen, havainnointi, luottamuksen rakentaminen, oireiden lievittäminen ja ihmisen arjessa selviytymisen tukeminen. (Vuori, 2019.)
Samalla hoitotiede muodostaa tietoperustan, johon käytännön hoitotyö nojaa. Hoiva- ja hoitoalan ammattilaiset hyödyntävät päivittäin hoitotieteellisen tutkimuksen tuottamaa tietoa esimerkiksi potilasohjauksessa, kivun arvioinnissa, lääkehoidossa, infektioiden ehkäisyssä, kuntoutumisen tukemisessa sekä asiakkaiden toimintakyvyn vahvistamisessa. Tutkimustiedon avulla voidaan perustella, miksi jotakin toimintatapaa kannattaa käyttää ja miksi toinen menetelmä on turvallisempi tai vaikuttavampi kuin toinen. Näin hoitotyö perustuu parhaaseen saatavilla olevaan tietoon (Vuori, 2019; Stolley ym., 2000).
Hoitotiede tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan arvioida terveys- ja sosiaalipalvelujen vaikutuksia paitsi järjestelmän myös ihmisten näkökulmasta.
Hoitotieteen opiskelu ei ole tärkeää vain tuleville tutkijoille. Se auttaa kaikkia hoitoalan opiskelijoita kehittämään kriittistä ajattelua, tiedon arviointikykyä ja valmiuksia soveltaa näyttöön perustuvia toimintatapoja käytännön työssä. Se vahvistaa myös ymmärrystä ihmisen kokemuksesta, vuorovaikutuksesta ja eettisistä kysymyksistä, jotka ovat laadukkaan hoitotyön ytimessä. (Itä-Suomen yliopisto, i.a.; Vuori, 2019.)
Kriittinen näkökulma yhteiskuntaan
Hoitotieteellä on myös tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä. Keskeisiä kysymyksiä ovat muun muassa vastuuseen liittyvät teemat, palveluiden ulkopuolelle eri tavoin jäävät, tai hoidon yhdenvertaisuus. Hoitotiede tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan arvioida terveys- ja sosiaalipalvelujen vaikutuksia paitsi järjestelmän myös ihmisten näkökulmasta.
Tässä mielessä hoitotiede toimii myös yhteiskunnan peilinä. Se voi tehdä näkyväksi ne ryhmät, joiden ääni ei muuten kuulu päätöksenteossa: pitkäaikaissairaat, ikääntyneet, mielenterveysongelmista kärsivät, omaishoitajat, toimintarajoitteiset tai muuten haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset. Hoitotieteen tuottama tieto auttaa tunnistamaan epäkohtia, arvioimaan palveluiden oikeudenmukaisuutta ja rakentamaan yhteiskuntaa, joka huomioi ihmisten erilaiset tarpeet.
Hoiva osana kokonaisturvallisuutta
Yhteiskunnan resilienssin ja kokonaisturvallisuuden näkökulmasta hoitotieteen tuottaman tiedon merkitys korostuu. Kriisinkestävä yhteiskunta ei ole vain sellainen, jossa sairaalat pysyvät toiminnassa. Sen on kyettävä turvaamaan välttämätön hoito myös kodeissa, hoivayksiköissä ja lähiyhteisöissä. Sen on tavoitettava haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset, säilytettävä kansalaisten luottamus ja huolehdittava henkilöstön toimintakyvystä.
Hoitotieteen erityinen vahvuus on siinä, että se tuo kokonaisturvallisuuskeskusteluun ihmisen näkökulman (Stolley ym., 2000). Se auttaa ymmärtämään, millaiset tekijät vahvistavat ihmisten luottamusta, osallisuutta, toimintakykyä ja selviytymiskykyä kriisien aikana. Näin hoitotiede tuottaa tietoa paitsi terveydenhuollon toimivuudesta myös yhteiskunnan sosiaalisesta ja inhimillisestä kestävyydestä.
Kohti hoivakestävää yhteiskuntaa
Hoitotiede auttaa ymmärtämään hoivan kriittisenä infrastruktuurina ja tekee näkyväksi sen inhimillisen perustan, jolle koko yhteiskuntamme hyvinvointi rakentuu (Vuori, 2019). Hoivakestävä yhteiskunta on yhteiskunta, jossa vastuut jakautuvat oikeudenmukaisesti, jossa hoiva tunnistetaan merkityksellisenä osana kokonaisturvallisuutta ja jossa kyetään pitämään ihmisistä huolta niin tavallisessa arjessa kuin kriisien keskelläkin.
Sen rakennuspalikoita ovat ammattitaito, luottamus, toimivat hoitosuhteet, riittävät resurssit sekä kyky havaita ajoissa ihmisen tilanteen heikkeneminen. Ilman näitä tekijöitä teknisesti toimintakykyinenkin järjestelmä voi olla ihmiselle turvaton.
Hoitotieteen voi nähdä myös investointina yhteiskunnan tulevaisuuteen. Se tuottaa tietoa, jonka avulla hoitotyön ammattilaiset voivat toimia parhaalla mahdollisella tavalla, koulutus voi vastata muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin ja päätöksenteko voi perustua ihmisten todellisiin kokemuksiin sekä tutkittuun näyttöön (Itä-Suomen yliopisto, i.a.; Stolley ym., 2000).
Hoitotiede antaa opiskelijoille välineitä kysyä, tutkia, perustella ja uudistaa. Se auttaa ymmärtämään ihmistä kokonaisuutena sekä tarkastelemaan hoitoa yksittäisen toimenpiteen sijasta osana ihmisen elämää, yhteisöjä ja yhteiskuntaa. Ilman hoitotiedettä hoitotyöltä puuttuisi oma tutkimukseen perustuva ääni (Vuori, 2019; Stolley ym., 2000).
Kirjoittajan mietteitä tutkijan omasta post doc -vaiheesta voi lukea Hoitotieteen Valtakunnallisen Tohtorikoulutusverkoston blogista: Post doc tutkijana merkityksen äärellä
Lähteet
Itä-Suomen yliopisto. (i.a.). Hoitotieteen laitos. Haettu 1.9.2026 osoitteesta https://www.uef.fi/fi/yksikko/hoitotieteen-laitos
Stolley, J. M., Buckwalter, K. C., & Garand, L. (2000). The evolution of nursing research. Journal of the Neuromusculoskeletal System, 8(1), 10–15.
Vuori, K. (2019). Hoitotieteen matka terveystieteisiin: 40 vuotta hoitotiedettä Suomessa ja Itä-Suomen yliopistossa 1979–2019. Itä-Suomen yliopisto.
Tämän blogikirjoituksen valmistelussa on hyödynnetty Microsoft Copilot -generatiivista tekoälyä (2.9.2026) ajatusten jäsentämisen, tekstin rakenteen kehittämisen ja kieliasun viimeistelyn tukena. Kirjoittaja vastaa tekstin sisällöstä, tulkinnoista ja johtopäätöksistä.
Kirjoittajat
Varpu Wiens
Diakonia-ammattikorkeakoulu Asiantuntija, TtT
