Suomessa yhteiskunnallisen innovoinnin vahvuuksiksi piirtyvät yhteistyö, luottamuksen rakentaminen ja ekosysteemiosaaminen. European Social Innovation Campus -hankkeen Skills Monitor nostaa niiden rinnalle kasvavan tarpeen talouden, teknologian, sääntelyn ja käytäntöön viennin osaamiselle.
Yhteiskunnallisilta innovaatioilta odotetaan paljon. Niillä etsitään uusia ratkaisuja esimerkiksi hyvinvointieroihin, työelämän muutokseen, väestön ikääntymiseen sekä vihreän ja digitaalisen siirtymän mukanaan tuomiin haasteisiin.
Hyvä idea on silti vasta alku. Vaikuttava ratkaisu syntyy vasta, kun ihmiset osaavat tunnistaa tarpeita, saada erilaisia toimijoita samaan pöytään, rakentaa luottamusta ja viedä yhteisiä ideoita käytäntöön.
Skills Monitor kartoittaa yhteiskunnallisen innovoinnin osaamistarpeita
Mutta millaista osaamista yhteiskunnallinen innovointi vaatii? European Social Innovation Campus (ESIC) -hankkeessa kehitetty Skills Monitor kokoaa ajantasaista tietoa yhteiskunnallisen innovoinnin ja yhteisötalouden muuttuvista osaamistarpeista Euroopassa. Se yhdistää tutkimukseen perustuvan osaamiskehyksen ja vuosittain kerättävän kyselyaineiston.
Vuoden 2025 kyselyssä opiskelijat, opettajat ja yhteiskunnallisten innovaatioiden parissa työskentelevät käytännön toimijat arvioivat 35 osaamisaluetta nykyhetken ja seuraavan viiden vuoden näkökulmasta. Ryhmille esitetyt kysymykset olivat hieman erilaisia: opiskelijat arvioivat, kuinka heidän opintonsa kehittävät kutakin osaamista, opettajat osaamisen merkitystä opettamallaan kurssilla tai koulutusohjelmassa ja käytännön toimijat osaamisen merkitystä omassa työssään. Siksi ryhmien välisiä eroja on syytä tulkita suuntaa-antavina. Kysely ja aineisto ovat saatavilla Skills Monitorin sivulla.
Suomen aineistossa on 37 vastaajaa: 25 käytännön toimijaa, seitsemän opiskelijaa ja viisi opettajaa. Aineisto ei ole koko Suomea edustava otos, joten tuloksista ei pidä tehdä pitkälle meneviä yleistyksiä. Sen sijaan ne tarjoavat kiinnostavia signaaleja siitä, millaista osaamista vastaajat pitävät tärkeänä ja mihin suuntaan tarpeiden arvioidaan muuttuvan.
Vaikuttava ratkaisu syntyy vasta, kun ihmiset osaavat tunnistaa tarpeita, saada erilaisia toimijoita samaan pöytään, rakentaa luottamusta ja viedä yhteisiä ideoita käytäntöön.
Suomessa luotetaan yhteistyön voimaan
Suomalaisten käytännön toimijoiden vastauksissa tärkeimmiksi nykyisiksi osaamisiksi nousevat ekosysteemien kehittäminen ja luottamuksen rakentaminen. Molemmat saavat seitsemänportaisella asteikolla keskiarvon 6,12. Heti niiden jälkeen tulevat palautetta hyödyntävät kehittämisprosessit ja inklusiivinen ajattelutapa, molemmat keskiarvolla 6,04.
Painotus sopii yhteiskunnallisen innovoinnin luonteeseen. Monimutkaisia yhteiskunnallisia ongelmia ei ratkaista yhden organisaation sisällä. Niihin tarvitaan julkisen sektorin, järjestöjen, yritysten, korkeakoulujen, ammattilaisten ja kansalaisten osaamista. Ratkaisevaa on, löytyykö toimijoiden välille riittävästi luottamusta ja kykyä rakentaa yhteistä suuntaa.
Suomalaisten käytännön toimijoiden arviot tutkimusosaamisesta, toimialatuntemuksesta, sektorirajat ylittävästä yhteistyöstä ja ekosysteemien kehittämisestä ovat koko kansainvälisen aineiston keskiarvoja korkeampia. Pienen kansallisen aineiston vuoksi tätä ei voi tulkita suomalaiseksi erityispiirteeksi, mutta se vahvistaa kuvaa siitä, että Suomen vastaajaryhmässä verkostojen rakentaminen ja toimintaympäristön ymmärtäminen ovat keskeisiä vahvuuksia.
Yhteiskunnallisen innovaation onnistuminen riippuu harvoin vain siitä, kuinka omaperäinen alkuperäinen idea on. Usein yhtä tärkeää on se, saadaanko idean ympärille ihmiset, resurssit ja rakenteet, joiden avulla siitä voi tulla pysyvä osa toimintaa.
Seuraava haaste on saada ideat toimimaan käytännössä
Skills Monitorin kiinnostavimmat tulevaisuussignaalit näkyvät siinä, minkä osaamisten merkityksen arvioidaan kasvavan nykytilanteesta seuraavan viiden vuoden aikana.
Suomalaisten käytännön toimijoiden vastauksissa suurin arvioitu kasvu kohdistuu oikeudelliseen osaamiseen ja pitkäjänteiseen päätöksentekoon. Niiden jälkeen kasvavat teknologisen erityisosaamisen, taloudellisen kestävyyden sekä tuote- ja palvelukehityksen merkitys. Myös innovaatioprosessien johtamisen, uuden tiedon soveltamisen ja mediaosaamisen arvioidaan korostuvan nykyistä enemmän.
Samalla tulevaisuuden korkeimmat arviot saavat edelleen ekosysteemien kehittäminen, luottamuksen rakentaminen ja inklusiivinen ajattelutapa. Tämä on olennainen havainto: käytäntöön viemisen taidot eivät korvaa yhteistyöosaamista, vaan rakentuvat sen päälle.
Yhteiskunnallisessa innovoinnissa huomio kiinnittyy helposti ideointiin, osallistamiseen ja yhteiskehittämiseen. Ne ovat tärkeitä, mutta eivät yksin riitä. Jossain vaiheessa on ratkaistava myös hyvin käytännöllisiä kysymyksiä.
Kuka maksaa toiminnan? Kuka vastaa siitä? Miten ratkaisu sopii lainsäädäntöön ja olemassa oleviin palveluihin? Voidaanko teknologiaa hyödyntää? Miten toiminta jatkuu hankkeen päätyttyä? Entä miten lupaava kokeilu saadaan käyttöön muuallakin?
Kasvavat osaamistarpeet osuvat juuri näihin kysymyksiin. Yhteiskunnallisen innovoinnin osaaja on yhä useammin sillanrakentaja, joka pystyy yhdistämään ihmislähtöisen kehittämisen talouden, teknologian, sääntelyn ja johtamisen ymmärrykseen – ja tekemään erilaiset näkökulmat toisilleen ymmärrettäviksi.
Työelämä ja koulutus painottavat osin eri asioita
Skills Monitorissa voidaan tarkastella myös opettajien ja käytännön toimijoiden vastauksia rinnakkain. Suomen aineistossa opettajavastaajia on vain viisi, joten erityisesti tämän ryhmän tulokset ovat suuntaa-antavia.
Opettajien vastauksissa nykyhetken kärkeen nousevat ekosysteemien kehittäminen (6,4), inklusiivinen ajattelutapa (6,2) ja luottamuksen rakentaminen (6,2). Tulevaisuusarvioissa sama kolmikko säilyy kärjessä: ekosysteemien kehittäminen saa keskiarvon 6,8, inklusiivinen ajattelutapa 6,6 ja luottamuksen rakentaminen 6,4. Yhteistyön ja ekosysteemien merkityksestä opettajien ja käytännön toimijoiden vastaukset piirtävät siis varsin saman suuntaisen kuvan.
Erot tulevat näkyviin muissa osaamisissa. Käytännön toimijoiden työssä mediaosaaminen, henkilöstöjohtaminen, kohderyhmien osallistaminen, viestintä, sektorirajat ylittävä yhteistyö sekä vision ja strategian kehittäminen saavat korkeampia arvioita kuin opettajien kursseilla tai koulutusohjelmissa. Sama koskee digitaalista osaamista.
Eroja ei voi tulkita suoraan koulutuksen puutteiksi, sillä vastaajaryhmät arvioivat osaamista eri näkökulmista. Ne kuitenkin nostavat esiin tärkeän kysymyksen: saavatko opiskelijat riittävästi mahdollisuuksia harjoitella taitoja tilanteissa, joissa mukana on oikeita toimijoita, erilaisia intressejä ja myös ristiriitoja? Viestintä, osallistaminen, verkostojen rakentaminen ja johtaminen vahvistuvat, kun niitä pääsee käyttämään käytännössä.
Opiskelijoiden näkökulmassa korostuvat inklusiivisuus ja yhteistyö
Suomalaisia opiskelijavastaajia on seitsemän, joten myös heidän tuloksiaan on luettava varovasti. Tulevaisuuden tärkeimmäksi osaamiseksi nousee inklusiivinen ajattelutapa. Sen rinnalla korostuvat toimialatuntemus, tiimityö, viestintä ja jatkuva oppiminen.
Suurin muutos nykytilanteeseen verrattuna näkyy mediaosaamisessa. Myös uuden tiedon soveltamisen, toimialatuntemuksen ja tiimityön merkityksen arvioidaan kasvavan selvästi. Opiskelijoiden vastauksissa yhdistyvät siis sekä yhdessä toimimisen taidot että kyky hankkia, tulkita ja soveltaa tietoa muuttuvissa tilanteissa.
Kysely ei itsessään kerro, missä tai millä menetelmillä nämä taidot opitaan. Koulutuksen kannalta tulokset kuitenkin kannustavat rakentamaan oppimisympäristöjä, joissa osaamista voidaan käyttää eikä vain kuvata. Yhteiskunnallisen innovoinnin koulutuksen ei tarvitse rakentua kokonaan uusien oppiaineiden varaan; paljon voidaan tehdä myös muuttamalla tapaa, jolla opitaan.
Koulutuksen kannalta tulokset kuitenkin kannustavat rakentamaan oppimisympäristöjä, joissa osaamista voidaan käyttää eikä vain kuvata.
Kun opiskelijat ratkaisevat yritysten, järjestöjen, julkisten organisaatioiden ja palvelujen käyttäjien kanssa todellisia työelämän ja yhteiskunnan haasteita, he harjoittelevat samalla monia Skills Monitorissa esiin nousevia taitoja. He joutuvat kuuntelemaan, neuvottelemaan ja perustelemaan sekä hakemaan tietoa ja soveltamaan sitä tilanteisiin, joissa valmista vastausta ei ole. Samalla käy nopeasti ilmi, ettei hyvä idea vielä tarkoita toimivaa ratkaisua.
Yhteiskunnallista innovointia opitaan oikeiden haasteiden äärellä
Skills Monitorin Suomen tulokset haastavat katsomaan yhteiskunnallisen innovoinnin koulutusta kokonaisuutena. Yhteistyöstä, luottamuksesta, ekosysteemien rakentamisesta ja eri toimijoiden mukaan ottamisesta kannattaa pitää kiinni. Niiden rinnalle tarvitaan entistä vahvemmin osaamista, joka auttaa viemään ratkaisut ideasta käytäntöön.
Taloudellinen kestävyys, teknologia, sääntely, strategia ja johtaminen eivät ole yhteiskunnallisen innovoinnin sivujuonne. Ne ratkaisevat usein sen, jääkö lupaava idea kokeiluksi vai muuttuuko se pysyväksi toiminnaksi.
Korkeakouluille tämä avaa kiinnostavan mahdollisuuden. Ne voivat rakentaa oppimisympäristöjä, joissa opiskelijat, opettajat, tutkijat ja työelämän toimijat kohtaavat todellisten ongelmien äärellä, yhdistävät eri alojen osaamista ja näkevät, miltä muutos näyttää käytännössä – myös silloin, kun se ei etene suoraviivaisesti.
Yhteiskunnallinen innovointi tarvitsee luovuutta, mutta ideointi on vasta alku. Ratkaisevaa on kyky rakentaa yhteistyötä ja ottaa sen jälkeen seuraava askel: löytää resurssit, sovittaa ratkaisu sääntelyyn, hyödyntää teknologiaa, rakentaa kestävä toimintamalli ja viedä ratkaisu käyttöön.
Lopulta vaikuttavuus näkyy siinä, että joku huomaa arjessaan asioiden muuttuneen paremmiksi.
European Social Innovation Campus (ESIC) ja Skills Monitor
- ESIC kehittää yhteiskunnalliseen innovointiin liittyvää osaamista, koulutussisältöjä ja oppimispolkuja eurooppalaisessa kumppanuudessa.
- Skills Monitor kokoaa vuosittain tietoa yhteiskunnallisen innovoinnin ja yhteisötalouden osaamistarpeista opiskelijoilta, opettajilta ja käytännön toimijoilta.
- Vuoden 2025 kyselyssä arvioitiin 35 osaamisaluetta nykyhetken ja seuraavan viiden vuoden näkökulmasta.
- Tässä artikkelissa tarkastellaan Suomen vastaajaryhmää (n=37: 25 käytännön toimijaa, 7 opiskelijaa ja 5 opettajaa). Tulokset ovat kuvailevia, eivät Suomea edustavia.
Artikkeli on kirjoitettu osana European Social Innovation Campus (ESIC) -hanketta. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama Erasmus+ Alliances for Innovation -hanke, projektitunnus 101111846.
Kirjoittajat
Niina Karvinen
Diakonia-ammattikorkeakoulu Projektipäällikkö, TaM, väitöskirjatutkija
Harri Kostilainen
Diakonia-ammattikorkeakoulu Erityisasiantuntija, YTT
