Tekoälyllä on akateemisessa kirjoittamisessa rooli, jonka merkitys kasvaa jatkuvasti. Tekoälyä käytetään luovasti, mielikuvituksettomasti, produktiivisesti, destruktiivisesti, eettisesti ja epäeettisesti – ja kaikissa näiden välimuodoissa. Entäpä parhaat tiedejulkaisut? Huippujulkaisut maailman parhaissa tiedelehdissä ovat lähtökohtaisesti huippulaatuisia; sen verran tiukan referee-prosessin ne ovat läpikäyneet. Tekoälylläkään ei tällaisten julkaisujen älyllisyydestä liene nokan koputtamista? Asia selviää kokeilemalla.
Kirjoittajan aikaisemmassa Dialogi-blogissa kuvattiin kahden suomalaisen väitöskirjan dekonstruktiota tekoälyllä: köykäisiksi ne tekoälyyn syötetyn sisältönsä osalta havaittiin. Nyt tarkasteltavaksi otettiin maakuntasarjan julkaisujen sijaan eräässä maailman parhaassa sosiaalilääketieteen tiedejulkaisussa julkaistu artikkeli (julkaisuvuosi 2025) ja erityisesti sen abstrakti.
Akateemisen kirjoittamisen tunnilla opiskelijoille esiteltiin koe, jossa CoPilot-tekoälysovellus ohjeistettiin vastaamaan tekstisyötteen perusteella kysymykseen:
Onko tämä hyvä tieteellisen artikkelin abstrakti ja olisiko siinä mitään parannettavaa?
Artikkelin nimeä ei paljastettu: saattaahan se olla esimerkiksi kurssikirjallisuusvaatimuksena opiskelijoilla aineopinnoissa tai muiden opettajien suosittelema.
Tekoälyn arvio teksteistä
Tekoälyn antama yleisarvio oli ehdottoman positiivinen:
Tämä on jo nykymuodossaan vahva ja selkeä abstrakti: tutkimuskysymys on rajattu, aineisto on vakuuttava ja tulokset esitetään tiiviisti. Silti sitä voi parantaa niin, että rakenne on terävä, argumentaatio johdonmukainen ja vaikuttavuus tavoitellun kaltainen.
CoPilot totesi edelleen:
Abstrakti vaikuttaa tieteellisesti uskottavalta, mutta sitä voisi parantaa erityisesti:
- Johdonmukaisuudessa
- Selkeydessä
- Vaikuttavuudessa
- Metodiosion tarkkuudessa
On huomionarvoista, että tekoälyllä on ”pokkaa” sanoa asiat kuvia ja auktoriteetteja kumartelematta siten kuin ne evidenssin valossa näyttävät olevan.
CoPilotia pyydettiin esittämään alkuperäinen abstrakti symbolimuodossa (koska tekstiä ei yllä kerrotusta syystä haluttu paljastaa) ja merkitsemään tekstiin kriittiset huomiot. Nyt huippujulkaisun huippukirjoittaja siis palautettiin koulunpenkille saamaan oppimestariltaan ainekirjoituksensa takaisin, punakynämerkinnöin koristeltuna.
Tekoäly annotoi abstraktin huomautuksin: epätarkka (kolme kertaa), liian pitkä lause (kaksi kertaa), muotoiltava uudelleen (kaksi kertaa), epäselvä (kerran) ja heikko johtopäätös (kerran). Ja kaikki nämä huomautukset siis vain abstraktitekstin osalta.
Korjausten määrä huippujournaalin artikkelin yhdessä tekstikappaleessa oli opiskelijoiden mielestä
Tekoälyn kritiikki voi auttaa kehittymään
Johtopäätös, josta opiskelijoiden kanssa keskusteltiin, oli se, että tekoälyn tuottama kirpeä kritiikki ei tietenkään saa toimia uhkana eikä pelotteena akateemisen tekstin tuottamiselle. Kritiikki, oikein ymmärrettynä, tekee tekstintuottajasta paremman kirjoittajan. Johtopäätös on pikemminkin se, että ”maailman parhaatkin” kirjoittajat ovat vain – kirjoittajia. Tiukimmatkaan tieteellisen tekstin portinvartijat eivät jaksa, tai aina edesä osaa,kiinnittää kaikkeen huomiota.
Tieteelliset käsikirjoitukset hylätään usein ja useimmiten syystä. Jotkut kirjoittajat hermostuvat tästä ja kirjoittavat hylkääjälle rebuttal-kirjelmän, jossa he hylkäävät artikkelinsa hylkäyksen. Rebuttal-purkaukset muuttavat tilannetta ani harvoin. Mutta voisiko tekstinsä hylkäämisestä suivaantunut kirjoittaja analysoida tekstinsä hylkääjään omaa tieteellistä tuotantoa tekoälyn keinoin ja tehdä tulokset tiettäviksi?
Kirjoittajat
Juhani Toivanen
Diakonia-ammattikorkeakoulu Lehtori
