Hyppää sisältöön
Diak 30v -kansikuva. D-kirjaimen siluetti varjokuvana.

Rakkaus ja muutos

Kati Komulainen.
Heikki Arikka, Kati Komulainen

Mikään ei synny tyhjiössä tai tyhjyydestä, vaan asiat kehittyvät toisensa päälle. Diakin 30 vuoteen on mahtunut monien työelämässä olleiden ihmisten ja lukuisten tapahtumien ketjuja.

Porin Diakonissalaitoksen idea syntyi tiettävästi ensimmäisen kerran kirkkoherra Antti Perheentuvan syntymäpäivillä 30-luvulla. Rovasti Antti Perheentuvasta tuli sittemmin perustettavan säätiön ensimmäinen ja pitkäaikainen johtaja.

Porin Diakonissalaitoksella on ollut myös varsin moninainen ja monipolvinen historia. On tapahtunut paljon ennen tätä hetkeä.

Porin Diakonissalaitoksen perustamisesta koulutuksen käynnistämiseen

Satakuntalaiset päättäjät kokoontuivat 22.2.1941 Porin seurakuntatalolle perustamaan Diakonissalaitoksen säätiötä. Säädekirjan mukaan yksiselitteisesti ja selvästi ilmaistu sen toiminnan tarkoituksen oli kouluttaa evankelis-luterilaisen kirkon oppia tunnustavia nuoria naisia diakonissoiksi eli seurakuntasisariksi.

Kansanedustaja, myöhemmin ministerin arvon saanut Kyllikki Pohjalainen hankki 250 000 markkaa USA:n matkalta vuodelta 1940 säätiön peruspääomaksi.

Taustalla häämötti tuleva, vuoden 1944 kirkkolain muutos, jonka mukaan jokaisessa seurakunnassa tuli olla diakonin tai diakonissan virka.

Porin kaupunginvaltuusto päätti lahjoittaa tontin tulevalle säätiölle Diakonissalaitosta varten 14.1.1941. Lopullinen päätös tehtiin vasta monien vaiheiden jälkeen vuonna 1945. Diakonissalaitoksen säätiö sai Porin kaupungilta kaksi miljoona markkaa rakennustöitä varten

Rehtorina Porin Diakonissalaitoksella toimi sisar Nina Berg vuosina 1949–1973. Vuokko Karjala aloitti rehtorina 20.8.1973. Ensimmäisellä kurssilla vuonna 1950 opintonsa aloitti kaksi opiskelijaa. Vuonna 1957 opiskelijoita oli jo 55.

Pyhäinpäivänä 5.11.1950 Porin Diakonissalaitos vihittiin käyttöön. Diakonissaopiskelijoiden tukena ylläpidettiin myös muun muassa sisarkotia.

Porin Diakonissalaitos muuttui 8.2.1970 Porin diakoniaopistoksi. Opiston ja säätiön johtokunta oli sama.

Uusi ammattikorkeakoulu syntyy

Opetusministeriön asettama työryhmä esitti vuonna 1991, että sosiaali- ja terveydenhuollon opistoasteen koulutusammatit tulisi yhdistää vuodesta 1995 alkaen.

Diakoniaopiston hallintoneuvosto päätti vuonna 1991, että Diakoniaopisto pyrkii mukaan Satakunnan ammattikorkeakoulu kokeiluun vuonna 1995. Päätöstä perusteltiin sillä, että Lahden ja Oulun Diakoniaopistot olivat tehneet samanlaisia päätöksiä. Diakoniaopistoja ei kuitenkaan otettu mukaan osaksi ammattikorkeakoulua.

Syntyi idea ei-paikallisesta omistajapohjaisesta ammattikorkeakoulusta HDL:n, Suomen Kirkon Seurakuntaopiston säätiön, Helsingin Evankelisen Opiston säätiön, Suomen Raamattuopiston säätiön ja Porin Diakonialaitoksen kesken.

Diakonia-ammattikorkeakoulu Oy päätettiin perustaa 23.3.1995. Jo seuraavana päivänä jätettiin perustamislupahakemus opetusministeriöön.

Yhteiskunta tarvitsee hyviä arvoja. Arvoja, joiden perusta pohjautuu välittämiseen, empatiakykyyn ja toisista huolehtimiseen.

Valtioneuvosto antoi 31.8.1995 kolmevuotisen kokeiluluvan Diakonia-ammattikorkeakoululle 1.8.1996 alkaen.

Diakin omistajiksi liittyi myöhemmin mukaan Suomen kirkon Sisälähetysseura, Turun kristillinen opiston säätiö 30.11.1998., Lahden Diakoniasäätiö ja Oulun Diakonissalaitoksen säätiö. Valtioneuvosto vahvisti 26.1.1999 Diakin toimiluvan. Oulu ja Lahti liittyvät Diakin omistajiksi 1.8.2000.

Alun perin Diakin hallitus oli 12-paikkainen ja laajeni 18-paikkaiseksi. Porin Diakonialaitoksen säätiöllä oli tuolloin kolme hallituspaikkaa. Hallitus valitsi opettajat ja johtajat. Porin ensimmäisenä yksikönjohtajana aloitti 28.5.1996 terveydenhuollon maisteri Satu Uutaniemi.

Tehtävä kirkkaaksi

Diakin tehtäväksi määriteltiin: ”Valmiuksien antaminen koko sillä hyvinvoinnin ja huolenpidon alueella, joka on totuttu jakamaan sosiaali-, terveys-, ja kasvatusalan kesken”.

Koulutuksen erityistavoitteena oli että, myös näiden alojen ammattilaiset ”pystyvät puolustamaan yhteiskunnan marginaaliryhmiä ja ehkäisemään ennakolta syrjäytymisprosesseja”.

Diak on ollut perustamisestaan lähtien arvolähtöinen marginaaliryhmiin katseensa suuntaava oppilaitos. Diak haluaa katkaista eriarvoistumiskehityksen Suomessa ​ja luoda sosiaalisesti kestävän yhteiskunnan, jossa jokainen voi elää onnellista elämää. ​

Vaikka opiskelija tulee Diakiin opiskelemaan ensisijaisesti itselleen ammatin, Diakilla on ammattitaidon kouluttamisen lisäksi syvempi tavoite. Se on sama, mikä kirjoitettiin Diakin opetuslupahakemuksen jo vuonna 1995: ”Että opiskelijat pystyvät puolustamaan yhteiskunnan marginaaliryhmiä ja ehkäisemään ennakolta syrjäytymisprosesseja”.

Sama asia näkyy tänä päivänä markkinointiviestissä: Näe ihminen. Tee siitä itsellesi ammatti. 

Arvot, joiden varaan Diak aikoinaan ja sitä ennen Diakonialaitoksen säätiö, perustettiin eivät ole muuttuneet. Sanoitustapa muuttuu, mutta arvot eivät muutu. Diakin arvot ovat vahvasti rakkaudessa ja välittämisessä: Diak välittää ammattitaitoa ja arvoja, joita tulevat ammattilaiset vievät eteenpäin työelämässä.

Tässä ajassa auttamisesta on tehty liki rikollista – ainakin jos seuraa aiheesta käytävää somekeskustelua. Kolmannen sektorin ihmisistä puhutaan halveksuvasti jopa ministerin suulla. Köyhyydestä ja syrjäytymisestä on tehty ihmisen oma valinta. Auttamistyötä tekeviä ihmisiä pilkataan ja heille naureskellaan. Välittämisestä ja auttamisesta on tehty syntiä.

Elämme ajassa, jossa arvoista on kadonnut empatia ja lähimmäisenrakkaus. Tilalle on tullut kylmä nihilismi, suoranainen ilkeys ja itsekkyys.

Tässä ajassa Diakin kaltaista arvotoimijaa tarvitaan ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. Yhteiskunta tarvitsee hyviä arvoja. Arvoja, joiden perusta pohjautuu välittämiseen, empatiakykyyn ja toisista huolehtimiseen. Työelämään tarvitaan ihmisiä, jotka korkeatasoisen ammattitaidon lisäksi omaavat rinnassaan lähimmäisen rakkautta sykkivän sydämen ja kyvyn nähdä ihminen. Kaikesta huolimassa juuri rakkaus voi muuttaa maailmaa.

Blogi on osa Radikaalisti inhimillinen – Diak 30 vuotta -juttusarjaa, joka kuvaa Diakonia-ammattikorkeakoulun historiaa ja kasvua radikaalisti inhimilliseksi korkeakouluksi. 

Kirjoittajat

Heikki Arikka

toimitusjohtaja, Länsi-Suomen Diakonialaitos – Diakon

Kati Komulainen

Diakonia-ammattikorkeakoulu Toimitusjohtaja-rehtori, TtT, KL
Kati Komulainen.
Kuvaaja Noora Huppunen
URN-osoite:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20260902122161
Viittaaminen:

Arikka, H., & Komulainen, K. (24.9.2026). Rakkaus ja muutos. Dialogi. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20260902122161

Lisenssi:

Jaa artikkeli