Ammattikorkeakouluopiskelijoilla on usein havaittavissa kirjoittamiseen liittyvää ahdistusta ennen opinnäytetyön aloittamista. Valmiit opinnäytetyöt, julkaistut artikkelit ja tutkimusraportit näyttävät niin tieteellisiltä ja täydellisiltä, että se voi herättää opiskelijoissa paineita. Kuinka sellaisen voi saada aikaiseksi? Tekoäly ja tekstin ”takaisinlaskenta” ampuu useat myytit alas.
Diakonia-ammattikorkeakoulun (Diak) DSS-opiskelijoiden akateemisen kirjoittamisen kursseilla usein esiin nouseva ajatus on, että akateemisessa kirjoittamisessa ja opinnäytetyön tekemisessä on paljon huomioitavaa. Valmiit työt nähdään hienoina ja siten vaikeina toteuttaa, mikä aiheuttaa opiskelijoille stressiä.
Kirjoittamisprosessi on yleensä aina jonkin verran haastava tilanne, ja niin sen kuuluu ollakin. Laadukas teksti syntyy harvoin kädenkäänteessä. Akateemisen kirjoittamisen opettaja tarjoilee opiskelijoille suurehkon määrän kieliopillisia, leksikaalisia ja tyylillisiä keinoja hyvän tekstin aikaansaamiseksi. Informaatiorakenne on yksi tärkeä sisäistettävä asia.
Tekoälyltä voidaan kysyä mielipidettä tekstin parantamiseksi, mutta lähtökohta on se, että teksti kirjoitetaan itse. Kielentarkastus tekoälyn avulla on mahdollista, mikäli työn ohjaaja sellaisen hyväksyy. Tekoälyä opetuksessa käytetään, harkitusti ja varauksin, täältä sinne -periaatteella: miten teksti voisi edetä kohti parempaa lopputulosta. Toinenkin tapa on: sieltä tänne. Tämä tarjoaa uusia näkökulmia.
Tekoälyltä voidaan kysyä mielipidettä tekstin parantamiseksi, mutta lähtökohta on se, että teksti kirjoitetaan itse.
Kokeilu: tieteellisen tekstin takaisinlaskenta
Akateemisessa kirjoittamisessa on asioita, joita ei aina sanota ääneen; kaiketi kyseessä ovat eräänlaiset tabut. Ehkäpä tärkein on, että julkaistu työ, arvostetullakaan foorumilla, on vain ihmisen/ihmisten tekemä kirjoitelma ansioineen ja puutteineen. Tähän on lisättävä, että asia on näin paitsi silloin, kun julkaisu on faktisesti tekoälyn tekemä, mikä valitettavasti on yhä useammin asianlaita.
DSS-kursseilla tehtiin testi, jossa julkaistuille väitöskirjoille tehtiin tekoälyllä tekstinavaus lehtorin valvonnassa. Tarkasteltavana olikaksi muutama vuosi sitten julkaistua väitöskirjaa: toinen sosiaalialalta, toinen lääketieteen alalta. Väitöskirjojen aihe ja metodologia erosivat toisistaan merkittävästi. Väitöskirjoista valittiin satunnaiset kolme sivua ja ne syötettiin CoPilotiin ja kysyttiin: Onko tämä hyvää väitöskirjatekstiä? Olisiko jotain pitänyt ilmaista toisin?
Tulokset olivat hämmästyttäviä ja opiskelijoiden oli vaikea uskoa vastausta. Kolmen sivun väitöskirjatekstistä tuli kaksi sivua käsittävä kritiikki, jossa teksti ”revittiin kappaleiksi”. Olennaisimpia kritisoitavia asioita olivat:
- epämääräinen kysymyksenasettelu, uudelleenmäärittely välttämätön
- yksittäiset termit, joita ei määritellä millään tavalla
- tautologia
- artikkeleiden puuttuminen
- tyylilliset virheet
- pronominien epäselvät viittaussuhteet
- substantiivit, jotka ilmeisesti tarkoittavat samaa asiaa mutta joiden kirjoitusasu vaihtelee; tekee tekstistä vaikealukuisen
- sanat, joita ei englannin kielessä ole olemassa (!)
- aktiivin ja passiivin sekoittuminen
- aikamuotojen epälooginen käyttö
- epäselvyys siitä, onko kyse taustateorian esittelystä vain empiriasta.
Toisen väitöskirjan osalta CoPilot totesi, ettei teksti täytä väitöskirjalta vaadittavia kriteerejä. Ihmisarvioijana toiminut lehtori vahvistaa tekoälyn arvion kielellisten seikkojen osalta. Sisältöön hän ei ota eikä pysty ottamaan kantaa.
Kokeilu muutti asennetta
Kokeilu oli mullistava. Opiskelijoiden mukaan testi vähensi ahdistusta, sillä se osoitti, ettei työn tarvitse olla täydellinen, ” kun väitöskirjankaan ei tarvitse tuon parempi olla.”
Kirjoittamisen eräs kirjoittamaton sääntö on, että se on työtä siinä missä mikä tahansa muukin työ. Työn joku hyväksyy tai hylkää, ja hyväksyjällä/hylkääjällä on takanaan esihenkilö tai julkaisijataho päätöstä tekemässä. Työn laatu, subjektiivisesti tai objektiivisesti mitattuna, on vain osa prosessia.Siksi kirjoittamaan oppimisessa olennaista onkin harjoittaa sitä ahkerasti. Käytännön tason kirjoitusohje opiskelijoille on edesmenneen ammattikirjoittajan Jörn Donnerin periaate: ”Istu joka päivä kolme tuntia tietokoneen/kirjoituskoneen ääressä. Tuon ajan saat mukavammin kulumaan, kun kirjoitat.”
Kirjoittajat
Juhani Toivanen
Diakonia-ammattikorkeakoulu Lehtori
