Nykynuoret elävät monella tapaa poikkeuksellisissa olosuhteissa. Aineellisesti hyvä ajanjaksomme on henkisesti kuormittava. Millaiseksi nuoret mieltävät tulevaisuutensa?
– Minulle tulevaisuususko tarkoittaa luottamista omiin taitoihin ja siihen, että kykenen periaatteessa mihin vain. Luotto omiin taitoihin syntyy motivaatiosta, määrätietoisuudesta ja läheisten tuesta, sanoo 18-vuotias helsinkiläinen Jane Blomerus.
Hän opiskelee toista vuotta yhteisö- ja kasvatusalaa Suomen Diakoniaopistossa tavoitteenaan valmistua nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi.
– Sen jälkeen haluaisin jatkaa sosionomiopintoihin ja päästä töihin lastensuojeluun, joka on kiinnostanut minua jo kauan, Blomerus sanoo.
Hän kuvailee luottavansa siihen, että oma paikka työelämässä löytyy, kun vain tekee tarpeeksi töitä sen eteen.
Kaikki nuoret eivät ole yhtä luottavaisia. Nuorisobarometrin (2025) mukaan yksi suurista paineiden ja epävarmuuden lähteistä nuorille on nimenomaan työelämä: Nuorista 70 prosenttia kokee paineita työn saamisesta, ja puolet kertoo kokevansa paljon epävarmuutta työllistymisestä. Epävarmuus työllistymisestä on lisääntynyt huomattavasti.
Työhön tai muihin elämänalueisiin liittyvillä nuorten aikuisten ajatuksilla tulevasta on väliä.
– Tulevaisuuskuvat eivät ole vain passiivisia kuvia, vaan ne ohjaavat tekemään tietynlaisia valintoja, oli kyse sitten koulutuksesta, työurasta tai perheen perustamisesta, sanoo asiantuntija Varpu Wiens Diakonia-ammattikorkeakoulusta.
Se, millaiseksi nuori mieltää tulevaisuutensa on jonkin verran kytköksissä sukupuoleen, elämäntilanteeseen, sosioekonomiseen asemaan, erilaisiin resursseihin ja turvaverkostoihin.
– Hyväosainen nuori pääsee todennäköisemmin toteuttamaan itseään ja vaikuttamaan jollain tavalla, Wiens sanoo.
Varakkaasta perheestä tulevalla nuorella on myös enemmän varaa epäonnistua. Vähävaraisemman perheen nuori voi kokea enemmän näköalattomuutta ja huolta taloudellisesta pärjäämisestä, mikä tekee mahdollisista epäonnistumisista kriittisempiä.
Sukupuolten välillä tunnistetaan pieniä eroja suhtautumisessa tulevaisuuteen. Tytöt kokevat tai ainakin raportoivat enemmän ahdistusta, joka liittyy yhteiskunnalliseen ilmapiiriin, polarisaatioon, ilmastonmuutokseen tai omaan jaksamiseen. Pojat ovat aavistuksen optimistisempia ja kokevat vähemmän globaalia ahdistusta. Toisaalta syrjäytymistilastoissa poikia on enemmän.
Se, millaiseksi nuori mieltää tulevaisuutensa on jonkin verran kytköksissä sukupuoleen, elämäntilanteeseen, sosioekonomiseen asemaan, erilaisiin resursseihin ja turvaverkostoihin.
Nuorten tyytyväisyys elämään on heikentynyt
Porilainen alle kolmekymppinen Alex on mukana kotikaupunkinsa Ohjaamo-toiminnassa, josta saa maksutonta apua työhön, koulutukseen ja arkeen liittyvissä asioissa.
Alexilla on suoritettuna liiketalouden perustutkinto. Lisäksi takana on monia kesken jääneitä opintoja. Työkokemusta hänellä ei ole juurikaan.
– Tämänhetkinen tilanne ahdistaa ja stressaa. Ei ole töitä eikä rahaa, ja kaikki maksaa. Haluaisin päästä töihin ja olla taloudellisesti riippumaton. Haluaisin pystyä elämään sellaista elämää, joka on mieluisaa ja pystyä tuomaan iloa läheisilleni, Alex sanoo.
Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön (Itla) tutkimuksesta selvisi, että nuorille iloa tuottavat asiat liittyvät sosiaalisiin suhteisiin, harrastamiseen, toimeentuloon, terveyteen, tulevaisuuteen ja merkityksellisyyden kokemuksiin.
Ilolle olisi enemmänkin tilaa.
Nuorisobarometrin ja Kouluterveyskyselyn mukaan nuorten tyytyväisyys elämään on heikentynyt. Alan tutkijat ovat huomanneet senkin, että lasten ja nuorten subjektiivinen koettu hyvinvointi ja erityisesti mielen hyvinvointi on heikentynyt.
Zekki Suomi -tilannekuva seuraa sekin nuorten kokemaa hyvinvointia. Alkuvuoden 2025 tilannekuvan mukaan nuoret tarvitsevat vahvistusta itsetuntonsa rakentamisessa sekä vaikeuksien voittamisessa.
Kun tarkastellaan nuorten näkemyksiä ei pelkästään omasta, vaan laajemmin koko maailman tulevaisuudesta, Nuorisobarometrin anti on tyrmäävää. Tutkijat toteavat nuorten uskon maailmaan suorastaan romahtaneen: Vain 17 prosenttia nuorista suhtautuu optimistisesti maailman tulevaisuuteen, kun vuonna 2021 osuus oli 39 prosenttia. Ensimmäistä kertaa joka toinen nuori suhtautuu pessimistisesti maailman tulevaisuuteen.
Nuorten tulevaisuususkoa saattavat koetella lähes jatkuva puhe kurjistumisesta sekä kriisikeskeinen somekuvasto.
Vaan onko kurjistumispuheille perustelunsa?
– Kyllä ja ei. Ympäristökriisit ja ilmastonmuutos ovat todellisia haasteita. Turvallisuusympäristö heikkenee Euroopassakin. Samaan aikaan maailmassa on tapahtunut myönteistä kehitystä. Ihmiset elävät pitempään, lapsikuolleisuus on laskenut, koulutustaso on noussut ja terveydenhuolto kehittynyt. Elämme aineellisesti melko hyvää aikaa, mutta henkisesti ja tiedon määrä vuoksi poikkeuksellisen kuormittavaa aikaa, sanoo Varpu Wiens.
Kriisikeskeinen, vihan ja polarisaation tunteista lisäkierroksia saava somekuvasto ja ylipäätään kasvava informaatiotulva ovat omiaan murentamaan tulevaisuususkoa.
– Algoritminen dystopia voi vaikuttaa näin. Puhutaan doom scrollingista, Wiens sanoo.
Some ja sota- ja kriisikuvasto tavoittavat meidät lähes kaikkina hereilläolomme tunteina, koska olemme luoneet niin tiiviin riippuvuussuhteen käyttämiimme laitteisiin kännyköistä älykelloihin ja tabletteihin. Tämä läpäisevyys voi vääristää kokonaiskuvaa.
– Se saattaa saada nuoren pohtimaan, onko millään mitään väliä, Wiens sanoo.
Tietynlainen fatalismi voi nostaa päätään. Fatalismissa on kyse kohtalouskosta, jossa omalle kohdalle osuvien tapahtumien ajatellaan olevan ennalta määrättyjä. Tällöin ihmisen omilla valinnoilla ei ajatella olevan vaikutusta siihen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
– Aina maailmassa on ollut kriisejä ja sotia. Nyt ne vain tavoittavat meidän tietoisuutemme kovemmalla volyymilla, Wiens huomauttaa.
Tulevaisuususkon mureneminen on toisaalta myös perusteltua.
– Ajatus siitä, että seuraava sukupolvi saa paremmat lähtökohdat kuin edelliset, ei nuorten sukupolven kohdalla päde, Wiens sanoo ja viittaa esimerkiksi ilmastonmuutokseen, luontokatoon ja niihin liittyviin riskeihin.
YK:n kestävän kehityksen ytimessä on ajatus siitä, että vallassa olevien ikäpolvien toiminnan pitäisi olla sellaista, että maapallo jää seuraaville sukupolville nykyistä parempana.
Ajatus nykytarpeiden täyttämisestä siten, että se ei vie tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta samaan, ei Wiensin mukaan ole oikein toteutunut.
– Kyllä nuoret tunnistavat ristiriidan periaatteiden ja todellisuuden välillä.
– Toisaalta on meillä päästökauppaa, puhdasta siirtymää, kiertotaloutta ja ilmastolakipyrkimyksiä. Mutta samalla myös ylikulutetaan, ylitetään ekologisia rajoja ja lykätään kireämpiä ilmastotoimia tulevaisuuteen. Nuorille jätetään planeetta, joka vaatii enemmän sopeutusinvestointeja.
Ensimmäistä kertaa joka toinen nuori suhtautuu pessimistisesti maailman tulevaisuuteen.
Vähäiset resurssit näkyvät opiskelijan arjessa
Aikuisilla lienee peiliin katsomisen paikka. Millaisia yhteisöjä ja yhteiskuntia oikein olemme rakentaneet, kun Nuorisobarometrin tulokset ovat esimerkiksi tällaisia: Nuoret kokevat enemmän epävarmuutta kuin koskaan aiemmin. Maailmanpoliittinen tilanne aiheuttaa turvattomuutta 60 prosenttia nuorista. Yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja asenteet aiheuttavat turvattomuutta 53 prosenttia nuorista, kun vuonna 2010 osuus oli vain 9 prosenttia.
Jane Blomerus ei koe ahdistusta niinkään yhteiskunnallisista tai globaaleista kysymyksistä. Yläasteella todettu lukihäiriö on hankaloittanut hänen koulunkäyntiään ja opintojaan ja hän arveleekin, että monella nuorella jo pelkästään opintojen hoitaminen voi ahdistaa ja tuntua isolta asialta. Monissa oppilaitoksissa opintoja tehdään myös paljon etänä, mikä voi altistaa yksinäisyyden kokemuksille.
Nykyisessä kouluympäristössään Blomerus on huomannut, että resursseja on tarjolla vähemmän, vaikka moni oppilaista tarvitsisi apua jo pelkästään opiskelutehtävien tekemisen parissa. Omatoimisuutta ja itseohjautuvuutta vaaditaan paljon, vaikka opiskelijat ovat vielä nuoria.
– Itsekin tarvitsen vähän potkua selkään, että menepäs nyt tekemään. Se tulee yleensä äidiltäni. Hän on ymmärtänyt tyylini ja huomannut, että tarvitsen rohkaisua eteenpäin, Blomerus kertoo.
Hän myös tiedostaa sen, miten kuuluminen romanivähemmistöön voi vaikuttaa tulevaisuuteen.
– Tietyillä ihmisillä on tiettyjä ennakkoluuloja, mutta en anna sen pysäyttää. Jos se vaatii vähän enemmän töitä, sitten tehdään vähän enemmän töitä.
Voiko uskoa tulevaisuuteen vahvistaa?
Mikä sitten lisäisi nuorten tulevaisuususkoa? Ainakaan ei pitäisi antaa katteettomia lupauksia ja vähätellä ongelmia.
– Tätä nuoret kuitenkin kohtaavat, kun he eivät esimerkiksi saa tarvitsemaansa tukea tai palveluita, Wiens sanoo ja kertoo nuorten kaipaavan aitoa kuuntelua, kohtaamista ja turvallista arkea.
Tapoja rakentaa toivoa on monenlaisia.
– Nuoret kaipaavat konkreettisia tekoja, eivät esimerkiksi viherpesua. He toivovat, että arki olisi ennakoitavaa.
– Sellaiset toimet tai harrastukset, jotka ovat konkreettista tekemistä, auttavat purkamaan ahdistusmöykkyjä. Vaikka keskusteluapu on tärkeää, hyvinvointi ei rakennu yksin vastaanotolla, Wiens kiteyttää.
Moni nuori hyötyisi toiminnallisista ratkaisuista, kuten liikunnasta, luontotoiminnasta, taide- ja kulttuuriharrastuksista sekä muusta yhteisöllisestä tekemisestä. Vertaisverkot arjessa ovat arvokkaita – siis yhdessä tekeminen ja se, että on aktiivinen.
Toivoa rakentavat myös hyvät kaverit, turvalliset vanhemmat ja ylipäätään hyvät perhe- ja sukusuhteet.
Jos nuoren ihmisen elämä on ymmärrettävää, hallittavaa ja mielekästä, ja hän alkaa uskoa, että jotain positiivista tapahtuu.
Tulevaisuususkon vankistamiseen liittyy myös nuorten toimijuus.
– Toimijuuden ja hallinnan tunteet ovat tärkeitä. Samoin se, että kokee valinnoillaan olevan merkitystä, Wiens sanoo.
Toimijuus tarkoittaa kykyä olla oman elämänsä subjekti, ei objekti.
Toisinaan perinteiset tavat toimia ja vaikuttaa voivat tuntua nuorista hitailta. Heille esimerkiksi politiikan sykli saattaa tuntua turhan verkkaiselta.
– Osa nuorista käyttää ilmaisua osallisuusteatteri. Sillä he viittaavat siihen, miten nuorten toimijuus on runtattu tiettyihin kankeisiin ja institutionaalisiin toimijuuden raameihin. Toimijuus tapahtuu siis aikuisten luomien rakenteiden ja instituutioiden sisällä, Wiens sanoo.
Nuori voi esimerkiksi äänestää, osallistua koulun oppilasneuvostoon tai kunnan nuorisovaltuustoon tai vaikuttaa harrastusyhteisössään.
– Nuoria ehkä kuullaan, mutta se ei oikeasti vaikuta vallassa olevien tekemiin päätöksiin.
Vallan jakautuminen voi sekin näyttää nuorten näkökulmasta synkältä.
– Politiikassa väistämättä suojellaan saavutettuja etuja tulevaisuuden investointien kustannuksella, Wiens sanoo.
Jos nuorilla olisi aitoa osallisuuden kokemusta, he pystyisivät jakamaan ajatuksiaan ja tuntemuksiaan muille. Nuorille toimijuus voi tarkoittaa myös mielenilmaisuja, boikotteja, kulutusvalintoja tai kaverin auttamista jonkin askareen kanssa.
Nuorisobarometrissa ehdotetaan, että nuorten hyvinvointi olisi nostettava päätöksenteon keskiöön. Yksi ratkaisu olisi arvioida kaikkien päätösten kohdalla, miten ne vaikuttavat nuoriin. Myös perusasiat pitäisi saada kuntoon – oli kyse sitten sosiaali- ja terveyspalveluista, koulutuksen ja kasvatuksen resursseista tai siitä, onko nuorella edes yksi turvallinen aikuinen elämässään.
Nuorten ja nuorten aikuisten yksinäisyyden tiedetään senkin lisääntyneen.
Jane Blomerus jännitti uuteen kouluun mennessään, saako hän yhtäkään kaveria. Hän rauhoitteli itseään sillä ajatuksella, että voi niitä kavereita saada tarvittaessa muualtakin.
– Mutta sainkin tosi paljon kavereita.
Alex kertoo, miten osa kavereista jaksaa aina tsempata ja luoda uskoa siihen, että kaikki järjestyy ja tilanne ei ole vielä täysin menetetty.
– Se tuntuu hyvältä, kun välillä ei jaksa uskoa itseensä. Kun joku uskoo minuun, se auttaa minuakin uskomaan itseeni.
Kirjoittajat
Iida Ylinen
toimittaja
