Päihdeongelma vaikuttaa merkittävällä tavalla yksilöön, läheisiin ja koko yhteiskuntaan. Nykyiset päihdeongelman syiden ja toipumisen kapeat tulkinnat eivät vastaa päihdeongelman tuomiin haasteisiin riittävästi. Päihdeongelmien ratkaiseminen tarvitsee monitieteistä ja moniäänistä keskustelua.
Eri aikoina päihdeongelmaa on selitetty niin synnin, luonteen heikkouden, sairauden kuin sosiaalisen ongelman näkökulmista käsin. Piia Koivumäki on väitöskirjassaan tutkinut erilaisia addiktiokäsityksiä. Koivumäen mukaan addiktiota on tulkittu moraali-, sosiaali- tai sairausmallien kautta. Nämä kaikki mallit tavoittavat jotakin tärkeää päihdeongelman luonteesta, mutta eivät ole yksinään riittäviä. Koivumäki päätyy tutkimuksessaan holistiseen addiktiokäsitykseen, joka siirtää katseen yksinäkökulmaisesta ajattelusta laajempaan elämäntilanteiseen lähestymistapaan. (Koivumäki, 2025, s. 77.)
Päihdeongelman syntymisen taustalta on löydetty monenlaisia syitä, jotka vaihtelevat eri yksilöiden kohdalla. Mitään kaikkiin tilanteisiin pätevää syytä ei ole olemassa, vaan riskitekijöitä ovat esimerkiksi ylisukupolvinen huono-osaisuus, geneettinen alttius, elämäntilanteeseen liittyvä kuormitus, mielenterveyden haasteet ja päihteiden käytölle altistava sosiaalinen ympäristö. Yksilöiden kohdalla voi riskitekijöitä olla useita ja ne voivat kietoutua toisiinsa. Päihdeongelmaa ei ole syytä tarkastella vain yksilön asiana, vaan aina tulee huomioida myös yhteiskunnan kulttuuri ja historia. Yhteiskuntapoliittisilla päätöksillä on päihdeongelmien synnyssä oma osuutensa, esimerkiksi päihteiden saatavuuteen ja päihdekäyttöön suhtautumiseen liittyen. (Ks. esim. Koski-Jännes, 2014, s. 29–32.)
Lakimuutos kasvatti terveydenhuollon roolia
Sillä miten päihdeongelman syyt ja vaikutukset tulkitaan, on merkitystä päihdepalvelujen järjestämiseen. Vuonna 2023 päihdehuoltolaki suurimmilta osin lakkautettiin ja päihdehoitoa ja -kuntoutusta koskeva lainsäädäntö sisällytettiin sosiaalihuoltolakiin (L 1301/2014) ja terveydenhuoltolakiin (L 1326/2010).
Lakimuutoksessa päihdehoito nimettiin kokonaan terveydenhuollon vastuulle, kun taas kuntoutusta voidaan järjestää molempien lakien perusteella. Uusi lainsäädäntö ohjaa päihdepalvelujen järjestämisen monella hyvinvointialueella lähinnä terveydenhuollolle. Kun samaan aikaan taloudelliset resurssit ovat niukentuneet, on monilla alueilla erityisesti laitospalveluihin pääseminen vaikeutunut ja kuntoutusjaksojen pituudet lyhentyneet (Cavén ym., 2025).
Jos hoitoon ja kuntoutukseen ohjataan vain lääketieteellisin perustein, jää elämäntilanteeseen liittyvät asiat usein huomioimatta. Tällöin toipuminen ei välttämättä saa parasta mahdollista alkua.
Toipumisen moninaiset reitit
Kuten päihteiden ongelmalliseen käyttöön johtavat syyt, ovat myös reitit toipumiseen erilaisia. Moni on saanut apua vertaistuesta ja muista ryhmätoiminnoista, toisille taas mielekäs tekeminen tai asumisen järjestyminen voi olla ratkaisevassa roolissa. Joillekin vanhemmaksi tuleminen on käännekohta, monille opioidikorvaushoito on ollut välttämätöntä toipumisessa. Joskus hengellinen herääminen on sysännyt muutoksen liikkeelle. Tiukasti määritellyt ja rajatut hoito- ja kuntoutusohjelmat palvelevat joissakin tilanteissa. Ongelmalliseksi ne muuttuvat, jos päihdepalvelujen asiakkaan tarpeet eivät vastaa tarjottua palvelua.
Kuten päihteiden ongelmalliseen käyttöön johtavat syyt, ovat myös reitit toipumiseen erilaisia.
Toipumisen matkalla on usein tarvetta erityisesti pitkäkestoiselle sosiaaliselle kuntoutukselle, jolla voidaan tukea uudenlaisen identiteetin syntymistä (Santala, 2011, s. 32). Sosiaalihuoltolain vireillä olevassa muutoksessa sosiaalinen kuntoutus aiotaan kuitenkin nykymuodossaan lakkauttaa (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2026). Tämä lisää riskiä sille, että tukea toipumiseen tarjotaan jatkossa nykyhetkeä rajoitetummin.
Pekka Lund (2023) on kuvannut päihdeongelmasta toipumista luovan ratkaisun etsintänä kokonaisvaltaiseen uuteen elämään. Lundin mukaan toipuminen ei ole valmiin toipumispolun noudattamista, jossa vain irtaudutaan päihteestä. Toipuminen tapahtuu elämän kaikilla tasoilla. Siksi päihdepalveluiden järjestämistä tulee ohjata asiakkaiden tarpeet ja monitieteellisyys, eikä palveluissa tule takertua vain yksittäisten tieteenalojen näkemyksiin. Tilaa tulee olla asiakkaan aidolle osallisuudelle, sillä kyse on asiakkaan omasta elämästä.
Kohti ratkaisuja
Jotta päihdeongelmista johtuvia haittoja voidaan vähentää ja samalla myös tukea toipumista, tulee ratkaisuja etsiä ennakkoluulottomasti ja sinnikkäästi. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut eivät yksinään ratkaise päihdeongelmia. Koko yhteiskunta ja sen palvelut tulee olla käytössä. Merkittävässä roolissa on niin koulut, nuorisotoimi, kaupunkisuunnittelu, lähiyhteisöt kuin muutkin toimijat. Tehdyllä päihdepolitiikalla on erityisen tärkeä rooli.
Sosiaali- ja terveydenhuollolla on oma paikkansa hoidossa ja kuntoutuksessa. Palvelut ovat kuitenkin siiloutuneita ja sote-integraatiossa sosiaalihuolto on jäänyt myös päihdepalvelujen osalta terveydenhuollon varjoon. Palveluita tarvitsevien asiakkaiden elämää ei kuitenkaan voida laittaa osiin ja unohtaa elämän kokonaisuutta.
Olisi tärkeää, että päihdepalveluissa ei toimittaisi terveydenhuollon tai sosiaalihuollon alla, vaan toimintaa toteutettaisiin aidosti yhdessä. Palvelujen muodon määrittelisi asiakkaiden tarve, ei organisaatiokaavio tai ammattiryhmien väliset hierarkiat.
Lähteet
Cavén, A., Grundström, J., Heiskanen, M., Kesänen, M., & Kuussaari, K. (2025). Laitosmuotoinen päihde- ja riippuvuuskuntoutus Suomessa 2025. Tutkimuksesta tiiviisti 42/25. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-610-3
Koivumäki, P. (2025). Holistinen addiktiokäsitys Lauri Rauhalan filosofisen ihmiskäsityksen valossa. Akateeminen väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-1163-9
Koski-Jännes, A. (2014). Addiktioiden yhteiskunnalliset, sosiaaliset ja yksilölliset kehitysehdot. Teoksessa Kuusela, Pekka & Saastamoinen, M. (toim.): Hyvän elämän sosiaalipsykologia. Toimijuus, tunteet ja hyvinvointi. Unipress.
L 1301/2014. Sosiaalihuoltolaki. 30.12.2014/1301. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2014/1301
L 1326/2010. Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2010/1326
Lund, P. (2023). Uusi elämä, uusi tyylilaji – päihdeongelmasta toipuminen luovana identiteettityönä. https://www.toivoverkkomedia.fi/artikkeli/uusi-elama-uusi-tyylilaji-paihdeongelmasta-toipuminen-luovana-identiteettityona/
Santala, J. (2011). Sosiaalipedagoginen sosiaalityö päihdetyössä. Sosiaalipedagogiikka, 12, 27–41. https://doi.org/10.30675/sa.121781
Sosiaali- ja terveysministeriö. (2026.) Työ- ja toimintakykyä edistävät sosiaalipalvelut: Työryhmän ehdotukset 2026. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-7494-4
