Taidelähtöinen työskentely voi tarjota keinon käsitellä menneisyyden tapahtumia ja löytää askelia tulevaan. Sijaishuollon tarpeisiin kehitettävässä Toinen tarina -menetelmässä keskitytään nuoren vahvuuksiin ja voimavaroihin rajoitteiden ja diagnoosien sijaan.
Lastensuojelukentällä keskeinen kysymys on, millaisilla menetelmillä sijoitettuja lapsia ja nuoria voidaan tukea elämässä eteenpäin. Kohorttitutkimusten perusteella tiedetään, että kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset pärjäävät myöhemmässä elämässään ikätovereitaan heikommin ja ovat alttiimpia riskikäyttäytymiselle. Sijoitettuna olleilla lapsilla on keskimääräistä matalampi koulutustaso, heikompi koulumenestys ja merkittävästi enemmän vaikeuksia työllistymisessä kuin ikätovereillaan (Kääriälä, 2021).
Neurokehitykselliset häiriöt ovat kodin ulkopuolelle sijoitetuilla lapsilla yleisempiä kuin muilla lapsilla. Esimerkiksi ADHD:ta esiintyy heillä kaksi kertaa enemmän kuin ei-sijoitetuilla lapsilla. Sijoitetuilla lapsilla esiintyy usein myös muita psykiatrisia häiriöitä, kuten käytös-, päihde-, masennus- ja ahdistuneisuushäiriöitä (Penttilä ym., 2024). Kodin ulkopuolelle sijoitettuna olleet nuoret saavat myös lapsia aiemmin kuin muut ikätoverinsa. Suomessa vuonna 2010 tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että lähes 20 prosenttia huostaanotetuista oli 20-vuotiaana vanhempi, kun vastaava osuus muussa väestössä oli alle neljä prosenttia (Kestilä ym., 2012).
Sijoitetuilla lapsilla on usein elämässään lähtökohtaisesti paljon haasteita, joita pyritään vähentämään ja tasoittamaan jo sijaishuollon aikana. Kodin ulkopuolisen sijoituksen lisäksi he tarvitsevat usein runsaasti myös terveydenhuollon palveluja. Sijaishuollossa on viime vuosina panostettu etenkin traumatietoiseen kohtaamiseen ja vireystilan säätelyn opettamiseen lapsille. Sijaishuollon (etenkin laitoshoidon) tulokset, eli sijaishuollosta itsenäistyvien nuorten aikuisten pärjääminen elämässä, ovat silti tutkimusten perusteella kaukana kotoa itsenäistyvistä ikätovereista.
Sijaishuolto on myös kallista. Vuonna 2024 lastensuojelun kustannukset olivat noin 1,6 miljardia euroa, josta sijaishuollon kustannuksia oli yli puolet (Forsell ym., 2025). Vertailun vuoksi: syövän hoidon kokonaiskustannukset olivat samana vuonna Suomessa noin 1,4 miljardia euroa (Syöpäsäätiö, 2026).
Uusille innovaatioille on tarvetta lastensuojelussa
Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten hyvinvointia edistämään on pyritty löytämään sekä tutkittuja menetelmiä että uusia, sosiaalisia innovaatioita. Turvaverkkoja nuorten tulevaisuuteen -rahoitushaun kautta pyritään uudistamaan lastensuojelua 30 miljoonan euron riskirahoituksella vuosien 2023–2030 välillä.
Samasta rahoituksesta tukea saa Diakonia-ammattikorkeakoulun (Diak), Kulttuuriosuuskunta ILMEen ja Auta Lasta ry:n Toinen tarina -yhteishanke. Hankkeessa kehitetään lastensuojelun sijaishuollon käyttöön menetelmää, jonka kautta nuori saa mahdollisuuden jäsentää tähänastista elämäänsä ja rakentaa omaa identiteettiään voimavarakeskeisesti.
Toinen tarina -nimi viittaa siihen, että lapsi saattaa alkaa nähdä itsensä terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden kirjauksissa muodostuvan tarinan kautta.
Toinen tarina -nimi viittaa siihen, että lapsi saattaa alkaa nähdä itsensä terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden kirjauksissa muodostuvan tarinan kautta. Näissä kirjauksissa korostuvat usein diagnoosit, haasteet ja vaikeudet. Jokaisen ihmisen elämään kuuluu kuitenkin myös onnistumisia, vahvuuksia ja osaamista. Hoito- ja auttamisjärjestelmässä huomio kohdistuu ymmärrettävästi usein tuen tarpeisiin ja ongelmiin, jolloin ihmisen muut puolet voivat jäädä vähemmälle huomiolle.
Taiteesta apua menneisyyden käsittelyyn ja iloa tulevaisuuteen
Toinen tarina -hankkeessa Päivi Vuokila-Oikkosen kehittämä Elämäni tarinana -menetelmä (Vuokila-Oikkonen, 2025) muokataan sijaishuollon kontekstiin sopivaksi, ja siihen lisätään taidelähtöisiä elementtejä. Osatoteuttajana hankkeessa toimiva Kulttuuriosuuskunta ILME oli mukana Kuulluksi-tutkimushankkeessa, jossa taidelähtöisiä työpajoja toteutettiin Hoivatien vaativan sijaishuollon yksiköiden asiakkaille.
Kuulluksi-hankkeen kokemukset taidelähtöisen työskentelyn hyödyistä sijaishuollossa ovat rohkaisevia: taiteen tekeminen mahdollistaa lapsen omaehtoisen ja omannäköisen äänen. Vaikeista elämänkokemuksista, kuten väkivallasta, voi olla vaikea puhua, mutta taiteen keinoin aihetta voi olla helpompi käsitellä. Taiteen tekeminen ja sen tuotokset ilahduttavat ja luovat yhteisöllisyyttä nuorten ja työntekijöiden välille. Taiteen tekeminen kehittää pitkäjänteisyyttä, ja tutustuminen luovaa työtä tekeviin ihmisiin voi tarjota nuorille uusia tulevaisuudennäkymiä. (Malinen ym., 2025.)
Taidelähtöistä toimintaa käytetään vaihtelevasti osana sosiaali- ja terveyspalveluita ja esimerkiksi nuorten kuntoutuspalveluja tai työpajoja. Taidetyöskentelyn tapoja voivat olla esimerkiksi kuntouttava teatteri tai taide- ja musiikkiterapia. Sijaishuollossa taidelähtöistä toimintaa on Kuulluksi-hankkeen lisäksi toteutettu Valtion koulukodeissa. (Malinen ym., 2025.) Toinen tarina -menetelmä ja sen taidetyöpajat kehitetään perustason yksiköihin ja perhehoitoon sopivaksi omaohjaajatoiminnan tai ryhmätoiminnan työkaluksi.
Menetelmää kehitetään ja arvioidaan yhdessä nuorten ja ohjaajien kanssa, ja taidetyöpajojen vaikutusta osallistuvien nuorten hyvinvointiin arvioidaan 3X10D-elämäntilannemittarin avulla. Taidetyöpajojen ensimmäisistä tuloksista päästään raportoimaan keväällä 2027.
Lähteet
Forsell, M., & Inget-Leinonen, S. (2025). Lastensuojelu 2024: Yhä harvempi lastensuojeluilmoitus johtaa lastensuojelun asiakkuuteen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025042831818
Kestilä, L., Väisänen, A., Paananen, R., Heino, T., & Gissler, M. (2012). Kodin ulkopuolelle sijoitetut nuorina aikuisina: Rekisteripohjainen seurantatutkimus Suomessa vuonna 1987 syntyneistä. Yhteiskuntapolitiikka, 77(6), 599–620. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2012121110277
Kääriälä, A. (2021). Aina askeleen jäljessä: Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten koulutus- ja työllisyys jäävät keskimäärin muuta väestöä matalammaksi. Janus, 29(3), 286–291. https://doi.org/10.30668/janus.101880
Malinen, A., Notko, M., Oja, M., & Laine-Frigren, T. (toim.) (2025). Luovuuden tilat: Taiteen soveltaminen lastensuojelussa: mahdollisuudet, haasteet ja opit. Tampereen yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4271-5
Penttilä, S., Niemelä, M., Hakko, H., Keski-Säntti, M., Ristikari, T., & Räsänen, S. (2024). Child- and parent-related determinants for out-of-home care in a nationwide population with neurodevelopmental disorders: A register-based Finnish birth cohort 1997 study. European Child & Adolescent Psychiatry, 33, 3459–3470. https://doi.org/10.1007/s00787-024-02406-w
Syöpäsäätiö. (2026). Syövän hoidon kustannuksista uutta tietoa: Kokonaiskustannusten kasvu tasaantunut. https://syopasaatio.fi/syovan-hoidon-kustannuksista-uutta-tietoa-kokonaiskustannusten-kasvu-tasaantunut/
Vuokila-Oikkonen, P. (2025). Elämäni Tarinana -menetelmä tuo uusia näkökulmia elämään. Dialogi. https://dialogi.diak.fi/2025/02/13/elamani-tarinana-menetelma-tuo-uusia-nakokulmia-elamaan/
Tekstiä on osin sujuvoitettu ChatGPT-tekoälysovelluksella (käytetty 17.8.2026).
