”Do no harm, tackle bad, do good.”Arviointiguru Michael Quinn Pattonin kuolematon lause toimii eettisenä ohjenuorana kaikille. Diakonia-ammattikorkeakoulussa (Diak) tämä ajatus on osa laatupolitiikan ydintä: tavoitteena on erinomaisuus kestävillä tavoilla. Koulutuksen arvioinnista tulee seurata jotain hyvää. Se on väline, jolla rakennetaan sivistystä, yhteenkuuluvuutta ja demokraattisia arvoja.
Suomessa koulutuksen kansallisen arvioinnin lähestymistapana on jo pitkään ollut kehittävä arviointi. Se on kirjattu lakiin asti kaikilla koulutusasteilla (A 1317/2013). Mutta mitä kehittävä arviointi tarkoittaa käytännössä juuri nyt, maailman myllerrysten keskellä?
Kehittävä arviointi perustuu luottamukseen ja vaikuttavuuteen
Kehittävä koulutuksen arviointi ei tapahdu koskaan arvioitsijoiden yksityisissä kammioissa tai ylhäältä alaspäin annettuna tuomiona. Arvioijat ovat kanssakulkijoita ja yhteiskehittäjiä, jotka kutsuvat oppijat, opettajat, johtajat ja erilaiset sidosryhmät samaan pöytään.
Kehittävä arviointi pohjaa luottamukseen, läpinäkyvyyteen ja oikeudenmukaisuuteen. Arvioinnissa tärkeää on kannustaa osallistujia vuorovaikutukseen, toimintaan ja tietoisuuteen toiminnan päämääristä ja arvoista. Arvioinnin osapuolet ovat vastuullisia ja aktiivisia osallistujia arviointiprosessissa, arvioinnin tulosten tulkinnassa, hyödyntämisessä ja suositusten toimeenpanossa. Osallistuminen muutoksen tekemiseen ei ainoastaan paranna lopputulosta, vaan lisää koko yhteisön kokemusta työn merkityksellisyydestä. (Räkköläinen & Seppälä, 2026.)
Diakin laatupolitiikan mukaisesti toiminta on opiskelijalähtöistä, osallistavaa ja avoimuuteen perustuvaa. Sen ytimessä on strategian mukaisesti eriarvoistumiskehityksen katkaiseminen, osallisuus ja demokratia. Tällä pyritään luottamuksen rakentamiseen ja vaikuttavaan toimintaan. Kun arviointi pohjaa luottamukseen, se muuttuu usein voimaannuttavaksi. Se kunnioittaa monimuotoisuutta ja antaa äänen niille, joiden arkea arvioidaan. Laatujärjestelmä ei ole vain kontrollia varten, vaan se on tukirakenne, joka auttaa tuottamaan aitoa lisäarvoa ja vaikuttavuutta yhteiskuntaan.
Ennakointia ja tulevaisuuden skenaarioita
Elämme Pattonin sanoin ”business as unusual” -maailmassa, missä erilaisista poikkeustilanteista on tullut arkipäivää ja näin kyky oppia uutta ja uudistua on entistä arvokkaampaa. Diakin vastine tähän on ennakoiva ja globaalia kestävyyttä edistävä ote. Se tarkoittaa, ettei arvioida vain sitä, mitä on tehty, vaan suunnataan katse tulevaisuuteen
Arviointi on parhaimmillaan kompassi, joka auttaa näkemään, mikä on toivottava suunta ja mihin tulee varautua (Cajab ym., 2023). Kehittävään arviointiin sisäänrakennettu toivon sanoma auttaa luottamaan siihen, että tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa. Arvioinneissa tulisi siis kysyä, mikä on mahdollista, todennäköistä ja ennen kaikkea toivottavaa. Sen ytimessä on toivottavien ja kestävien skenaarioiden tunnistaminen, polkujen rakentaminen niiden suuntaan sekä oppimisen tukeminen. (Saarilammi, 2025.)
Kehittävään arviointiin sisäänrakennettu toivon sanoma auttaa luottamaan siihen, että tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa.
Systeeminen ote voi auttaa näkemään myös sen, mitä ei aluksi osattu etsiä, kuten odottamattomat vaikutukset ja uudet mahdollisuudet. Juuri ne voivat olla arvioinnin kannalta kaikkein merkityksellisimpiä (esim. Uusikylä & Jalonen, 2023). Ilmiöiden monimutkaisuuden ymmärtäminen ohjaa arvioinnin suunnittelua, menetelmävalintoja ja toteutusta. Arviointikysymyksiä systeemisissä arvioinnissa ovat muun muassa, miten toimijoiden tavoitteet ja toiminta ovat suhteessa toisiinsa, ja millaisia syvälle juurtuneita ajattelumalleja arjen toiminnasta voi löytyä. (Räkköläinen & Seppälä, 2026.)
Vaatii rohkeutta kyseenalaistaa vanhat suoraviivaiset mallit ja tarttua monimutkaisiin asioihin ja ilmiöihin. Ennakoiva arviointi tulee olemaan yhä merkittävämmässä roolissa entistä epävarmemmassa maailmassa (Coon ym. 2024). Kehittävän arvioinnin ja myös Diakin laatukulttuurin ytimessä on toivon sanoma: kyky muuttaa ajattelutapoja ja toimintamalleja.
Arviointi osaksi arkista kehittämistyötä
Arviointi ei ole vain menneisyyden tarkastelua, vaan se on lupaus paremmasta huomisesta. Se on työkalu, jolla voidaan jakaa onnistumisia ja hyviä käytäntöjä verkostoissa – alueellisesti ja kansainvälisesti.
Oppimista ja osallistumista edistävään kehittävään arviointiin on sisäänrakennettuna tulevaisuuteen katsominen ja muutos. Arvioinnilla pyritään saamaan aikaan usein myönteisiä vaikutuksia jo arvioinnin aikana sekä hyödyntämään arvioinnin tuloksia ja suosituksia muutoksen tukena (Räkköläinen & Seppälä, 2026).
Jokainen korkeakouluyhteisön jäsen voi ottaa kehittävän arvioinnin ja osallistavan laatukulttuurin osaksi omaa työtään pohtimalla esimerkiksi seuraavia kysymyksiä.
- Tarve: Mitä tietoa tarvitaan, jotta voidaan muuttaa nykyistä tilaa? Millaisia polkuja rakennetaan kohti kestävää erinomaisuutta, joka nojaa yhdenvertaisuuteen ja hyvinvoivaan yhteisöön?
- Vaikuttavuus: Mitä tietoa tarvitaan, jotta voidaan lisätä ekologista, sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä omassa työssä?
- Yhdessä kuvitteleminen: Mitkä ovat ne toivottavat skenaariot, joita kohti halutaan kulkea? Miten voidaan rakentaa sellaista korkeakoulua, joka on entistä inspiroivampi ja luovempi?
- Rohkeus: miten haastaa yksinkertaistukset ja tarjota yhteisölle uusia ajattelumalleja?
Kehittävä arviointi on tekoja sivistyneemmän ja kestävämmän tulevaisuuden puolesta.
Lähteet
A 1317/2013. Valtioneuvoston asetus Kansallisesta koulutuksen arviointikeskuksesta 30.12.2013/1317. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2013/1317
Cabaj, M., & Weaver, L. (2023). Evaluating Complexity: Propositions for Evaluating Collective Impact. Tamarack Institute.
Coon, R., Vataja, K., & Parkkonen, P. (2024). Fusing foresight and futures thinking for a new transformative evaluation paradigm. American Evaluation Association and Wiley Periodicals.
Patton, M.Q. (2019). Blue Marple Evaluation. Premises and Principles. Guilford Press.
Räkköläinen, M. J., & Seppälä, H. (2026). Koulutuksen ja varhaiskasvatuksen kansallinen arviointi – Arvioinnin lähestymistapa. Karvi: Tiivistelmät 1:2026
Koulutuksen ja varhaiskasvatuksen kansallinen arviointi – Arvioinnin lähestymistapa
Saarilammi, M. (2025). Arviointi, joka katsoo tulevaan. Karvin blogisarja 15.8.2025.
Uusikylä, P,. & Jalonen, H. (Toim.). (2023). Epävarmuuden aika. Kuinka ymmärtää systeemistä muutosta. Into kustannus.
Kirjoittajat
Marja-Liisa Saarilammi
Diakonia-ammattikorkeakoulu Laatupäällikkö, MuT, FM
