Jalkautuvassa sosiaalityössä kohdataan heitä, joita palvelujärjestelmä usein nimeää hankalasti autettaviksi, vaikeasti tavoitettaviksi tai palveluihin sitoutumattomiksi. Ihmisiä, joiden turvaverkot ovat pettäneet ja joihin erilaiset, risteävätkin stigmat kohdentuvat. Millaista osaamista jalkautuva työ edellyttää tekijältään?
Jalkautuva sosiaalialan työ pyrkii tavoittamaan ihmisiä ja yhteisöjä, jotka muutoin jäisivät avun ja tuen ulkopuolelle. Työssä kohdataan yhteiskunnan marginaalissa eläviä, monin tavoin haastavissa oloissa eläviä ihmisiä sekä monimuotoisia yhteisöjä.
Jalkautuminen etsivän työn toimintamuotona
Jalkautuva työ on sosiaalialan työtapa, joka kuuluu laajempaan etsivän sosiaalityön kokonaisuuteen. Se pyrkii luomaan ja ylläpitämään yhteyden ihmisiin, joita on vaikea tavoittaa. He eivät eri syistä hakeudu perinteisten palvelujen piiriin, koska kynnys on usein korkea. (Etland-Gryt & Skatvedt, 2013; Ranta ym., 2026.)
Sosiaalihuoltolain mukainen etsivä työ tarkoittaa sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin tehtävää jalkautuvaa työtä, jossa etsitään ja tunnistetaan sosiaalihuollon avun tarpeessa olevia henkilöitä ja ohjataan heidät tarvittavan avun ja palvelujen piiriin (Muurinen ym., 2024). Etsivä työ korostuu myös nuorisotyössä, jonka lainsäädännöllinen tausta on nuorisolaissa (10 §). Jalkautuva työ palaa osin myös sosiaalityön juurille, jolloin työ tehtiin kaduilla ja yhteisöissä.
Etsivä työ, ja sitä kautta myös jalkautuva työ, säädettiin lakisääteiseksi sosiaalipalveluksi sosiaalihuoltolakiin 1.7.2023 alkaen. Sen myötä hyvinvointialueiden tulee järjestää syrjäytymistä vähentävää etsivää työtä osana yhteisösosiaalityötä tai muita sosiaalipalveluja (SHL §7a). Etsivän ja jalkautuvan työn tavoitteena on parantaa palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta. Jalkautuvassa työssä kohtaamiset tapahtuvat arjessa ilman ajanvarauksia tai etukäteisvarautumista.
Jalkautuva työ keskittyy konkreettiseen apuun
Jalkautuva työ lisää osallisuutta ja yhteyttä yhteisöihin ja yhteiskuntaan. Työntekijät pyrkivät luomaan yhteyden ja luottamusta, tarjoavat konkreettista apua ja tukea, rakentavat siltaa ja kannustavat osallistumaan palveluihin. Työ edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta yksilötasolla. Se on luonteeltaan rakenteellista sosiaalityötä, sillä kohtaamisten kautta saadaan tietoa ihmisryhmistä ja olosuhteista, joissa avun tarve on suurin. (Mikkonen ym., 2007; Hill & Laredo, 2019; Muurinen ym., 2024.)
Jalkautuvan työn tuki keskittyy usein konkreettiseen auttamiseen, kuten ohjaamiseen, neuvontaan, puhtaisiin vaatteisiin, ruokaan ja ensiapuun – kaikkeen sellaiseen, mitä haittoja vähentävä työ pitää sisällään. Tuki voi sisältää fyysistä, sosiaalista ja psykososiaalista tukea, mutta myös kriisityön elementtejä akuuteissa tilanteissa. Työssä korostuvat toivon ylläpitäminen, ihmisen kannatteleminen vaikeissa tilanteissa ja turvallisuuden tunteen vahvistaminen. (Virolainen, 2024.)
Jalkautuvan työn tuki keskittyy usein konkreettiseen auttamiseen, kuten ohjaamiseen, neuvontaan, puhtaisiin vaatteisiin, ruokaan ja ensiapuun – kaikkeen sellaiseen, mitä haittoja vähentävä työ pitää sisällään.
Anderson (2013, s. 179) kuvaa jalkautuvan työn tapahtuvan “valtalatautuneiden virastotilojen” ulkopuolella. Jalkautuvaa työtä tehdään ihmisten luonnollisissa toiminta- ja elinympäristöissään – kaduilla, ostoskeskuksissa, puistoissa, metsissä, julkisessa liikenteessä, festareilla, asemilla, kirjastoissa, kodeissa ja myös verkkoympäristöissä (Lindholm & Tuuttu, 2026; Järvinen, 2026). Työn tapahtuessa julkisilla paikoilla, yhteyden luominen perustuu tasavertaisuuteen, luottamuksen ansaitsemiseen ja aitoon läsnäoloon.
Jalkautuva työ edistää myös vahvasti ihmisoikeuksien toteutumista. Se pyrkii antamaan äänen yksilöille ja yhteisöille, joiden voi olla vaikeaa tai mahdotonta puhua itse omasta puolestaan. (Hill & Laredo, 2019.) Jalkautuminen tuottaa suoraa tietoa ilmiöistä ja ihmisten elämästä. Sen avulla voidaan myös kehittää alueen hyvinvointia yhdessä asukkaiden ja muiden toimijoiden kanssa.
Jalkautuvan työn erityisyys ja osaamistarpeet
Sosionomin yleiset osaamistarpeet ja kuusi keskeistä sosionomin kompetenssia (eettinen osaaminen, asiakastyön osaaminen, sosiaalialan palvelujärjestelmäosaaminen, kriittinen ja osallistava osaaminen, tutkimuksellinen kehittämisosaaminen ja johtamisosaaminen) luovat kattavan perustan myös jalkautuvan työn osaamiselle. Palveluiden ja toimintojen jalkauttaminen tarkoittaa kuitenkin erilaisia painotuksia näihin kompetensseihin.
Esimerkiksi eettinen osaaminen on keskeistä kaikessa sosiaalialan työssä, mikä korostuu etenkin jalkautuvassa työssä. Asiakkaiden haavoittuvuuden vuoksi erityisen olennaista on työskentely itsemääräämisoikeutta kunnioittaen, hienotunteisesti ja asiakkaan etua ajaen. Jalkautuvassa työssä eettiset dilemmat ja pulmatilanteet tulevat usein nopeasti esille, jolloin aikaa asioiden ratkaisemiseen voi joskus olla niukasti.
Kohtaamis- ja vuorovaikutusosaaminen ovat keskeisiä sosionomin työssä. Etenkin julkisilla paikoilla tapahtuvat kohtaamiset tapahtuvat nopeasti, spontaanisti ja ilman ennakkovalmisteluja. Ammattilaisen on osattava luoda ja ottaa aktiivisesti kontaktia, mutta myös lukea ihmistä ja kunnioittaa viestejä siitä, milloin kontakti ei ole toivottu. Asiakkaan tahdissa tapahtuva toiminta vaatii kykyä lukea ja aistia ilmapiiriä (Tamminen, 2025). Vuorovaikutuksessa keskeistä on dialogi, jonka avulla ratkaisut rakentuvat yhdessä.
Luottamuksen herättäminen ohikiitävässä hetkessä ei ole itsestään selvä taito. Se vaatii työntekijältä sensitiivisyyttä, kykyä sanattoman vuorovaikutuksen havainnointiin ja kunnioittavaa kohtaamista sekä tunneälyä ja empatiakykyä. Luottamus ei ole staattinen tila tai ominaisuus, vaan eri aikoina, vuorovaikutussuhteissa ja tilanteissa uudelleen rakentuva ja rakennettava (Tamminen 2025, s. 5–7). Ihmisen luottamus palveluihin tai ammattilaisiin on voinut kolhiintua useasti pitkän ajan kuluessa. Aiemmat kokemukset leimaavista käytännöistä tai epäkunnioittavasta kohtaamisesta vaikuttavat usein siihen, miten asiakas suhtautuu jalkautuvan työhön. Suhteen rakentaminen voi viedä pitkään, ja työ etenee asiakkaan tahdissa.
Työssä korostuvat ympäristön havainnointi ja läsnäolo
Julkiset ympäristöt edellyttävät erityistä huomiota jalkautuvilta työntekijöiltä ja organisaatioilta. Osa jalkautumiseen liittyvistä kysymyksistä on varsin konkreettisia: miten työntekijät erottautuvat ympäristöstä niin, että heidät tunnistetaan työntekijöiksi mutta samalla anonyymisyys turvataan? Ympäristön havainnointikyky korostuu, sillä työntekijän täytyy osata lukea katukulttuuria, eri yhteisöjen virtauksia ja tunnistaa siellä tapahtuvia ilmiöitä ja havaita avun tarpeessa olevat ihmiset. Joskus tarvitaan taitoa rauhoittaa tai ennakoida mahdollisia konfliktitilanteita turvallisesti ja ammatillisesti sekä arvioida riskejä eri tilanteissa.
Joskus työssä voi joutua tilanteisiin, joissa tarvitaan ensiapuluonteisen henkisen tuen antamista äkillisissä kriisitilanteissa. Toimintaympäristön erityispiirteet näkyvät esimerkiksi siinä, kuinka taataan salassapito ja yksityisyys julkisilla paikoilla käytävissä keskusteluissa.
Jalkautuvassa työssä keskeiset sosiaalialan sisällöt ja viitekehykset muuttuvat työtä ohjaaviksi osaamistarpeiksi. Työ edellyttää ymmärrystä esimerkiksi traumainformoidusta työotteesta ja haittoja vähentävästä työstä. Asiakkaiden avuntarpeet ovat moninaisia, joten työntekijöiltä vaaditaan palvelujärjestelmän tuntemusta ja verkostotyötaitoja. Moniammatillinen toiminta edellyttää lisäksi kykyä verkostoitua ja luoda tarvittaessa uusia verkostoja alueellisen työn tueksi.
Digitaalisella jalkautumisella tarkoitetaan jalkautuvaa työtä verkossa ja digitaalisessa ympäristössä. Sillä on omat erityispiirteensä ja osaamistarpeensa. Työntekijän täytyy viettää aikaa erilaisissa digitaalisissa ympäristöissä ja oppia ymmärtämään niiden kulttuureita, meemejä ja kieltä. Lisäksi työssä korostuvat tietosuojaosaaminen, eri viestintävälineiden hallinta ja monikanavainen työote.
Jalkautuva sosiaalialan työ on enemmän kuin työn siirtämistä toimistosta kaduille tai verkkoon. Se on kokonaan oma asiantuntijuuden ja kohtaamisen lajinsa, joka vaatii kykyä sietää epävarmuutta, astua asiakkaan reviirille kunnioittavasti ja rakentaa siltoja ilman kiinteitä rakenteita.
Jalkautuva sosiaalialan työ on heikkojen ja sorrettujen oikeuksien puolustamista käytännössä. Sitä sivutaan nyt useilla sosiaalialan opintojaksoilla, mutta sillä voisi olla myös aivan oma paikkansa korkeakoulujen opetustarjonnassa.
Lähteet
Andersson, B. (2013). Finding ways to the hard to reach – considerations on the content and concept of outreach work. European Journal of Social Work 16(2), 171–186
Hill, D. J., & Laredo, E. (2019). First and last and always: Streetwork as a methodology for radical community social work practice. Critical and Radical Social Work, 7(1), 25–39. https://doi.org/10.1332/204986019X15491042559682
Järvinen, A. (2026). Etelän aikuissosiaalityössä tehtävä jalkautuva työ. Sosiaalisia ilmiöitä- blogi. https://sosiaalisiailmioita.blogspot.com/2026/03/jalkautuva-tyo.html
Edland-Gryt, M., & Skatvedt, A. H. (2013). Thresholds in a low-threshold setting: An empirical study of barriers ina centre for people with drug problems and mental health disorders. International Journal of Drug Policy, 24(3), 257–264. https://doi.org/10.1016/j.drugpo.2012.08.002
Lindholm, A., & Tuuttu, A. (24.8.2026). Jalkautuva työ tarjoaa kohtaamisia siellä, missä ihmiset ovat. Dialogi. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20260804114984
Mikkonen, M., Kauppinen, J., Huovinen, M., & Aalto, E. (2007). Outreach work among marginalized populations in Europe. Guidelines on providing integrated outreach services. Foundation Regenboog AMOC, 1, 3–65. https:// www.drugsandalcohol.ie/11925/.
Muurinen, H., Karjalainen, P., & Liukko, E. (2024). Etsivän työn toimintamallin (THL). Sosiaalihuollon kehittämisohjelma. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/144795/Etsiv%c3%a4n_ty%c3%b6n_toimintamalli_WEB.pdf?sequence=4&isAllowed=y.
Muurinen, H., Karjalainen, P., & Liukko, E. (2026). Modelling outreach work in Finnish social services – professionals’ views of a programme theory. European Journal of Social Work, 29(3), 549–561. https://doi.org/10.1080/13691457.2025.2521551
Ranta, J., Kuusisto, K., & Shorter, G.W. (2026). From Comprehensive Distrust to Unquestioned Trust in Street-based Outreach Work With People Who Use Drugs in Finland. Contemporary Drug Problems 1–24. https://doi.org/10.1177/00914509261469791
Tamminen, J. D. (2025). Trust development in street-based outreach: building engagement with vulnerable populations in Helsinki. Journal of Contemporary Ethnography, vol. 54, no. 4, pp. 451-477. https://doi.org/10.1177/08912416251336210
