Viestinnän vaikuttavuutta arvioidaan usein näkyvyyden, tavoittavuuden ja mitattavien tulosten kautta. Ihmisten kanssa tehtävässä työssä vaikutus voi kuitenkin alkaa paljon pienemmästä: kohtaamisesta, kuuntelemisesta ja siitä, ettei ihminen jää näkymättömäksi. Samalla kohtaamisissa syntyy tietoa, jolla voi olla merkitystä myös organisaatioille ja yhteiskunnalle.
Vaikuttavalta viestinnältä odotetaan paljon. Sen pitäisi tavoittaa oikeat ihmiset, saada aikaan toimintaa ja tuottaa mitattavia tuloksia. Näitä kaikkia tarvitaan. Samalla vaarana on, että vaikuttamisesta tulee synonyymi mahdollisimman suurelle näkyvyydelle. Ihmisten kanssa tehtävässä työssä merkityksellinen vaikutus ei kuitenkaan aina näy näyttökertoina, reaktioina tai tavoittavuuslukuina. Joskus vaikuttava viestinnällinen teko on se, että joku huomaa, kysyy ja jää kuuntelemaan.
Kohtaamisissa syntyy tietoa yhteiskunnasta
Diakoniatyössä kohdataan ihmisiä ja elämäntilanteita, jotka eivät välttämättä muuten tule yhteiskunnallisessa keskustelussa näkyviksi. Vuoden 2026 Diakonian ja kasvatuksen barometrin mukaan 69 prosenttia diakoniatyöntekijöistä kohtaa vähintään viikoittain ihmisiä, jotka kertovat yksinäisyydestä, ystävien puutteesta tai ulkopuolisuuden kokemuksista. Vähintään kuukausittain tällaisia ihmisiä kohtaa 98 prosenttia diakoniatyöntekijöistä. (Videll & Valtonen, 2026, s. 133.)
Kohtaaminen on merkityksellinen ennen kaikkea ihmiselle itselleen. Kokemus nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta on yhteydessä osallisuuteen, kuulumiseen ja toimijuuteen. Samalla kohtaamisissa syntyy ammattilaisille tietoa ympäröivästä yhteiskunnasta. Kun samankaltaiset kokemukset toistuvat, ne voivat kertoa yksittäisen elämäntilanteen lisäksi palvelujärjestelmän katveista, eriarvoisuudesta tai muutoksista ihmisten arjessa.
Barometrin johtopäätöksissä tätä yhteyttä kuvataan suoraan: kohtaamistyössä havaittuja rakenteellisia ja yhteiskunnallisia epäkohtia olisi tärkeää nostaa esiin myös kirkon ulkopuolella (Videll & Valtonen, 2026, s. 150). Kohtaamisissa syntyvän tiedon yhteiskunnallinen merkitys riippuu kuitenkin myös siitä, miten tieto kulkee eteenpäin ja miten siihen reagoidaan.
Kuunteleminen ei pääty kohtaamiseen
Kuuntelemista pidetään helposti yksittäisen ammattilaisen vuorovaikutustaitona. Organisaatioiden kuuntelemista koskeva tutkimus laajentaa näkökulmaa. Olennaista ei ole vain se, kuunnellaanko ihmistä kohtaamisen hetkellä, vaan myös se, pystyykö organisaatio ottamaan vastaan kohtaamisissa syntyvää tietoa ja hyödyntämään sitä toiminnassaan. (Fu ym., 2024.)
Organisaatiolla voi siis olla paljon kuuntelevia ammattilaisia mutta silti heikko kyky kuunnella organisaationa.
Organisaatiolla voi siis olla paljon kuuntelevia ammattilaisia mutta silti heikko kyky kuunnella organisaationa. Ihmisten lähellä työskentelevillä ammattilaisilla voi olla valtava määrä tietoa siitä, mitä ihmisten arjessa tapahtuu. Jos havainnot jäävät yksittäisten työntekijöiden tietoon, osa tästä ymmärryksestä katoaa.
Kohtaamisessa syntyvälle tiedolle tarvitaan siksi reittejä eteenpäin. Jos sama ilmiö toistuu kymmenissä kohtaamisissa, missä havainto käsitellään? Milloin yksittäisistä kokemuksista tunnistetaan laajempi ilmiö? Milloin siitä pitäisi puhua työyhteisössä, palvelujen kehittämisessä, päätöksenteossa tai julkisessa keskustelussa? Kohtaaminen voi tuottaa havainnon, joka voidaan sanoittaa. Sanoitettu ilmiö taas voidaan tehdä näkyväksi, ja näkyväksi tullut asia voi lopulta johtaa muutokseen.
Kaikki merkityksellinen vaikutus ei näy mittareissa
Vaikuttavuuden arviointia tarvitaan. Myös Diakonian ja kasvatuksen barometrissa vaikuttamistyön kehittämiskohteeksi nostetaan vaikutusten ja vaikuttavuuden nykyistä systemaattisempi tarkastelu ja mittaaminen (Ikonen ym., 2026, s. 223). Samalla tarvitaan ymmärrystä mittaamisen rajoista.
Näyttökertoja, tavoittavuutta ja osallistujamääriä voidaan laskea. Vaikeampaa on mitata sitä, mitä tapahtuu, kun ihminen kokee tulleensa kuulluksi. Tai sitä, että ammattilaisen ymmärrys jostakin ilmiöstä muuttuu kohtaamisen seurauksena. Vielä vaikeampaa voi olla osoittaa, miten lukuisissa kohtaamisissa vähitellen syntynyt ymmärrys alkaa muuttaa organisaation toimintaa.
Kaikkein helpoimmin mitattava viestintä ei siksi välttämättä ole kaikkein merkityksellisintä viestintää. Tehokkuutta korostavassa työelämässä ajan käyttäminen kuuntelemiseen voi jopa näyttää tehottomalta. Ihmisen kohtaamista on vaikea muuttaa suoritteeksi eikä sen vaikutusta aina nähdä heti. Silti läsnäolo viestii ja samalla tavalla myös kuunteleminen viestii. Se, kenet huomataan, viestii.
Diakonia-ammattikorkeakoulun 30-vuotisjuhlavuoden Radikaalisti inhimillinen -teema muistuttaa ihmisen asettamisesta toiminnan lähtökohdaksi (Komulainen, 2026). Viestinnässä radikaali inhimillisyys voi tarkoittaa myös sitä, ettei tehokkuuden, näkyvyyden ja mitattavuuden anneta määritellä kaikkea sitä, mitä pidetään arvokkaana. Vaikuttaminen voi olla sitä, että saadaan jotakin muuttumaan. Mutta se voi alkaa myös siitä, ettei suostuta kulkemaan ihmisen ohi.
Siksi vaikuttavaa viestintää pohtivan organisaation kannattaa kysyä paitsi sitä, miten oma ääni saadaan kuuluviin, myös mitä olemme valmiita kuulemaan – ja mitä teemme sillä, minkä olemme saaneet kuulla.
Lähteet
Fu, J. S., Cooper, K. R., Woo, D., & Kwestel, M. 2024. Beyond stakeholder management: Organizational listening for nonprofit stakeholder engagement. Nonprofit and Voluntary Sector Quarterly. https://doi.org/10.1177/08997640231201068
Ikonen, T., Kilpeläinen, A.-E., Porkka, J. & Valtonen, M. (toim.) 2026. Yhdessä toivoa rakentamassa. Diakonian ja kasvatuksen barometri 2026. Kirkkohallitus.
Komulainen, K. (20.8.2026). Radikaali inhimillisyys asettaa ihmisen toiminnan lähtökohdaksi. Dialogi. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20260804114979
Videll, H., & Valtonen, M. 2026. Osallisuus ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Teoksessa T. Ikonen, A.-E. Kilpeläinen, J. Porkka & M. Valtonen (toim.) Yhdessä toivoa rakentamassa. Diakonian ja kasvatuksen barometri 2026, 124–152. Kirkkohallitus.
Kirjoittajat
Hanna Hovila
Diakonia-ammattikorkeakoulu Lehtori, FM
