Kasvokkainen vuorovaikutus, aito dialogi ja selkeät johtamisen rakenteet muodostavat toimivan hankeyhteistyön ytimen. Pitkään jatkunut kumppanuus säästää aikaa alkukankeudelta ja mahdollistaa kehitettyjen toimintamallien sujuvan juurruttamisen osaksi arjen käytäntöjä.
Dialogisuudella tarkoitetaan monipuolista kuuntelemista, asioiden tarkastelua eri näkökulmista sekä kunnioittavaa asennetta. Kyse on moniäänisestä kokonaisuudesta, jossa eri näkemykset rikastuttavat yhteistä ymmärrystä. Dialoginen ympäristö rakentuu tietoisten valintojen ja käytännön tekojen kautta, joissa painottuvat tilan puitteet, keskustelun rakenne ja kuuntelemisen ilmapiiri. Katsekontakti edesauttaa kuulluksi ja nähdyksi tulemista. Lisäksi riittävä ajankäyttö ja pienet tauot viestivät arvostuksesta; ne antavat osallistujille tilaa pohtia, havainnoida ja tulla mukaan keskusteluun. (Kiskola & Kavilo, 2025, s. 52.)
Nykypäivän teknologiavälitteisessä työssä kasvokkainen vuorovaikutus on vähentynyt. Tuttujen kumppaneiden välinen kasvokkainen kohtaaminen on hanketyössä kuitenkin merkittävä vahvuus, koska se vahvistaa sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin ja tukee aitoa yhteiskehittämistä. Esimerkiksi JOPE –jaksava, osaava ja pystyvä ope -hankkeessa säännölliset kasvokkaiset tiimipalaverit loivat tilaa yhteiselle ajattelulle, tarkentaville keskusteluille ja nopealle reagoinnille.
Jokaisella työntekijällä on vuosien aikana muotoutuneet, vakiintuneet viestintä- ja vuorovaikutustottumuksensa. Viestintätaitojen kehittäminen vaatii sekä toimivien käytäntöjen tunnistamista että sellaisten vuorovaikutusmallien tiedostamista, joilla on epäsuotuisia vaikutuksia. Tiimityö edellyttääkin jokaiselta jäseneltä vastuunottoa omasta viestinnästään ja sen kehittämisestä. Kehonkieli, kuten eleet ja ilmeet, kuuluvat erottamattomasti ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Sanallinen viestintä välittää puhutun sisällön, kun taas kehonkieli määrittelee ilmaisun tavan. (Ristikangas ym., 2021, s. 103–105.)
Yhteisten ratkaisujen rakentaminen
Monivuotisen ja monialaisen hankkeen onnistuminen ratkaistaan siinä, miten yhteistyötä johdetaan arjessa. Projektipäällikön tehtävänä on vahvistaa tiimin yhdessä ohjautuvuutta ja luoda sille toimivat edellytykset. Yhteistyö on nostettava tietoiseksi tavoitteeksi luomalla sille selkeät oppimistavoitteet, suuntaviivat ja säännölliset arviointikäytännöt, jotka suuntaavat katseen nykyhetken haasteista kohti tulevaisuutta.
Onnistuminen vaatii konkreettisia rakenteita, kuten kalentereista raivattua yhteistä aikaa, kehittämispäiviä sekä selkeitä odotus- ja palautekäytäntöjä. Tiimin laajetessa keskinäisten suhteiden määrä kasvaa, joten johtamisen ytimessä on näiden suhteiden jatkuva ylläpitäminen.
Monivuotisen ja monialaisen hankkeen onnistuminen ratkaistaan siinä, miten yhteistyötä johdetaan arjessa.
Yhteistyön sujuvuus edellyttää myös turvallisia, sanoitettuja rajoja, sillä erilaisten tottumusten kohdatessa syntyy väistämättä kitkaa ja jännitteitä. Projektipäällikkö rakentaa tiimiin turvallisuutta luomalla yhteiset käytännöt epäkohtiin puuttumiselle sekä kriittisen palautteen antamiselle ja vastaanottamiselle, mikä ehkäisee toimeenpanokyvyn sakkaamista. Kaiken perustana on kuitenkin esimerkillinen tiimin johtaminen: yhteistyösuhteet on elettävä todeksi omissa teoissa niin kollegojen kuin kumppanienkin suuntaan, sillä ilman aitoa, käytännössä osoitettua sitoutumista puheet yhteistyöstä vesittyvät. (Ristikangas ym., 2021, s. 89–91.)
Vaikuttavuutta ja pysyviä käytäntöjä
Toimiva vuorovaikutus ja yhteistyö on tärkeää myös hankkeen tulosten näkökulmasta, sillä yhteiskehittämisessä syntyneet ratkaisut ovat usein paremmin juurrutettavissa käytäntöön. Hankkeen tulosten siirtäminen rakenteisiin sekä toimintatapoihin on tärkeää suunnitella jo hankkeen alussa. Hanketulosten onnistunut juurruttaminen vaatii prosessin pilkkomista pienempiin osiin, mikä alkaa uuden tai uusien toimintamallien rehellisellä arvioinnilla (Innokylä, i.a.).
Jotta hankkeessa luotu uusi tieto ja toimintamalli eivät jää vain oman hanketiimin sisäisiksi salaisuuksiksi, tulosten aktiivinen levittäminen hankkeen kohderyhmälle ja organisaation ulkopuolelle on aloitettava hyvissä ajoin. Ulkoisessa viestinnässä on purettava ”kehittäjäsokeus” ja muotoiltava monimutkaisetkin hankemallit selkeiksi, kohdennetuiksi hyödyiksi. Siinä missä suora kohderyhmä tarvitsee arjen työkaluja ja konkreettista hyötyä, laajempi yhteistyöverkosto ja sidosryhmät vakuuttuvat strategisista tuloksista ja toiminnan vaikuttavuudesta.
Parhaimmillaan monivuotisen hankeyhteistyön aikana luodut verkostot toimivatkin elintärkeinä tiedonvälityksen siltoina, joiden kautta uudet käytännöt ja ideat leviävät organisaatiorajojen yli, herättävät yhteiskunnallista keskustelua ja muuttuvat parhaiksi käytännöiksi laajemmalla ammattikentällä.
Käytäntöyhteisöt oppimisen ja uuden tiedon luojina
Kahden organisaation hankeyhteistyössä muodostuu käytäntöyhteisö, jossa oppiminen tapahtuu yhteisen tekemisen ja vuorovaikutuksen kautta. Verkostoituneet jäsenet määrittelevät alansa keskeisen osaamisen ja samaistuvat siihen, mutta yhteisö on samalla valtasuhteiden kenttä, jossa osaamisen arvostus ja tiedon saanti jakautuvat epätasaisesti. Vuorovaikutus voi sekä edistää että rajoittaa tiedonluomista, vaikka parhaimmillaan yhteisön tietovaranto muodostuu osiensa summaa suuremmaksi. (Hörkkö, 2023, s. 19–20.)
Hankeyhteistyössä tuotetaan tehokkaasti ideoita, tunnistetaan ongelmia ja luodaan uutta tietoa, mikä vahvistaa hankkeessa mukana olevien organisaatioiden kykyä sopeutua muuttuvaan ympäristöön. Koska hanketoimijat ovat usein samanaikaisesti myös muiden ammattiryhmien jäseniä, nämä käytäntöyhteisöt toimivat elintärkeänä linkkinä organisaation oman strategian ja ulkopuolisten muutosten välillä.
Artikkelissa on hyödynnetty Gemini-tekoälysovellusta kieliasun muokkaamisessa (käytetty 17.6.2026)
JOPE-jaksava, osaava ja pystyvä ope
- Oulun Diakonissalaitoksen Säätiön, ODL Liikuntaklinikan ja Diakonia-ammattikorkeakoulun yhteishanke, jonka tavoitteena on Oulun kaupungin lukioiden ja perusopetuksen opetushenkilöstön kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäminen ja vahvistaminen.
- Hankkeen rahoittajana on Euroopan sosiaalirahasto ESR.
- Hanke toteutetaan joulukuun 2023 ja elokuun 2026 välillä.
Lähteet
Hörkkö, E. (2023). Oppiminen ja luottamus työyhteisöissä. [Väitöskirja-tutkimus, Turun yliopisto]. https://www.utupub.fi/server/api/core/bitstreams/015a588e-62a8-4756-a9e6-c9652e8e4999/content
Innokylä. (i.a.). Juurruttaminen ratkaisee. (17.6.2026). https://www.innokyla.fi/fi/sujuvat-palvelut-projekti#Juurruttaminen
Kiskola, M., & Kavilo, S. (2025). Kohtaava työote. Santalahti-kustannus.
Ristikangas, M.-R., Lönnroth, A., Ristikangas, V,. Ristikangas, V. (2021.) Valmentava tiimin johtaminen. Alma Insights.
