Sote-uudistuksen jälkeinen työyhteisöjen ja –prosessien kehittäminen jatkuu edelleen. Työntekijälle jatkuva muutos aiheuttaa epävarmuutta etenkin silloin, kun muutokset tapahtuvat muutosneuvottelujen muodossa. Pelkästään vuonna 2025 käytiin Suomen hyvinvointialueilla rahoitusleikkausten vuoksi lähes sadat muutosneuvottelut talouden tasapainottamiseksi.
Nykypäivän työympäristöt ovat luonteeltaan aiempaa monimutkaisempia ja muutokset ennalta arvaamattomampia, mikä on osaltaan lisännyt työntekijöiden epävarmuuden tunnetta (Raatikainen, Otonkorpi-Lehtoranta, 2023, s. 257). Vuoden 2023 alussa voimaantulleen historiallisen suuren sote-uudistuksen jälkeen kaikki hyvinvointialueet ovat käyneet läpi muutosneuvotteluja talouden tasapainottamiseksi. Vuonna 2025 hyvinvointialueilla käytiin 95 muutosneuvottelut, ja ainoastaan Helsingin kaupunki pystyi sopeuttamaan talouttaan ilman irtisanomisia tai lomautuksia koskevia muutosneuvotteluja. (Ora, 2026.) Työntekijän työhyvinvoinnin sekä motivaation ylläpitämisen kannalta on oleellista pystyä tunnistamaan työympäristön voimavaratekijät etenkin muutosneuvottelujen kaltaisissa tilanteissa, joissa yksittäisen työntekijän suorat vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset.
Tässä artikkelissa käsitellään Diakonia-ammattikorkeakoulun opinnäytetyönä toteutetun kirjallisuuskatsauksen tuloksia. Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää artikkeleissa, tutkimuksissa ja väitöskirjoissa esiin nousseita tekijöitä ja ilmiöitä, jotka vaikuttavat sosiaalialan työntekijöiden työhyvinvointiin muutosprosessien aikana. Opinnäytetyön tavoitteena oli auttaa työyhteisöjä tunnistamaan erityisesti sosiaalialalle ominaisia työelämän haasteita, ja voimavaroja työhyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.
Kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on tutkia julkaistuja tutkimuksia ja artikkeleja, ja tulkita niitä tiivistäen ja yhdistäen aineisto yhtenäisen kokonaiskuvan sekä johtopäätöksien luomiseksi (Vilkka, 2023, s. 10–11). Opinnäytetyössä hyödynnettiin kuvailevaa eli narratiivista katsaustyyppiä, joka pyrkii selvittämään mitä käsittelevästä ilmiöistä tiedetään. Narratiivinen lähestyminen soveltuu myös tiedon tiivistämiseen sekä hajanaisen tietokokonaisuuden jäsentämiseksi johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi (Vilkka (2023, s. 21–23).
Aineistohaku suoritettiin keväällä 2026 Finna-, Journal- sekä muun muassa THL:n aineistoja sisältävästä Julkari-tietokannoista. Tiedon ja tulosten luotettavuuden sekä uskottavuuden vuoksi aineiston valinnassa teostyypin pääkriteerinä oli vertaisarviointi. Aineistotyypiksi kelpuutettiin väitöskirjat sekä muut vertaisarvioidut tutkimukset ja tutkimusartikkelit. Aineistohaussa käytettiin hakusanoja: edistäminen, psykologinen turvallisuus, sosiaaliala, työhyvinvointi, voimavara, ylläpitäminen. Koska sosiaaliala on muuttunut viime vuosina merkittävästi etenkin sote-uudistuksen myötä, poissuljettiin aineistovalinnassa kaikki ennen vuotta 2015 julkaistu materiaali. Aineistoksi ei myöskään kelpuutettu teoksia, jotka käsittelivät ainoastaan joko työhyvinvointia tai sosiaalialaa. Haun kriteereillä saadut tulokset käsittivät 12 julkaisua, joista 5 valittiin käsiteltäväksi.
Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin, koostaen tutkimusaineisto teoreettiseksi kokonaisuudeksi. Dwyerin (2020) mukaan prosessin alussa aineisto valmistellaan tutkittavaan muotoon. Tähän vaiheeseen liittyy muun muassa seulontavaihe eli mitä saatavilla olevasta aineistosta valitaan tutkittavaksi. Toisessa vaiheessa muodostetaan aineistosta löytyneiden havaintojen perusteella tutkimuskysymysten kautta päätelmiä ja tuloksia, jotka kolmannessa vaiheessa havainnollistetaan ja raportoidaan, tässä tapauksessa artikkelin muodossa. (Vilkka, 2023, s. 70–71) Tutkimuskysymykseni oli, kuinka sosiaalialan työntekijöiden työhyvinvointia voidaan ylläpitää ja kehittää muutosprosessin aikana. Aineiston analyysin myötä pääteemoiksi muodostuivat 1) työntekijän tarpeet ja vaikuttamismahdollisuudet, 2) voimavaratekijät sekä 3) kohtaaminen ja osallisuus.
Työntekijän tarpeet ja vaikuttamismahdollisuudet
Itseohjautuvuusteorian mukaan ihmisen psykologisiin perustarpeisiin sekä hyvinvointiin liittyy tarve kokea itsensä kyvykkääksi, osalliseksi yhteisöön sekä kokea pystyvänsä tekemään omia valintojaan ja määrätä omasta elämästään. Näiden tekijöiden myötä mahdollistuvat yksilön internalisaatio, sosiaalinen integroituminen sekä sisäsyntyinen motivaatio. (Ryan & Deci, 2017, s. 3–5.) Työelämän kontekstissa nämä perustarpeet voitaisiin muotoilla itsensä johtamiseksi, yksilön vaikuttamismahdollisuuksiksi sekä työyhteisön sosiaaliseksi pääomaksi ja psykologiseksi turvallisuudeksi. Sosiaalialan näkökulmasta muuttuvissa työympäristöissä erityisesti psykologisen turvallisuuden merkitys kasvaa, ja toisaalta psykologista turvallisuutta tuntevat kokevat myös vaikutusmahdollisuutensa suuremmiksi. (Raatikainen & Otonkorpi-Lehtoranta, 2023, s. 259, s. 261.)
Itseohjautuvuusteorian mukaan ihmisen psykologisiin perustarpeisiin sekä hyvinvointiin liittyy tarve kokea itsensä kyvykkääksi, osalliseksi yhteisöön sekä kokea pystyvänsä tekemään omia valintojaan ja määrätä omasta elämästään.
Koska muutostilanteet eivät usein mahdollista yksilön vaikutusmahdollisuuksia tai edes hallinnan tunnetta, on työntekijän kuormitus suurimmillaan sosiaalisen tuen puuttuessa psykologisesti haastavissa tilanteissa, joissa hallinnan kokemus on vähäistä (Nikunlaakso, 2024, s. 27). Samankaltaiseen tulokseen päätyi myös Robert Karasek (1979) työhyvinvointimallissaan, jonka mukaan korkeimmin kuormittava tilanne työntekijän kannalta on vähäisen hallinnantunteen ja työn korkean vaativuuden yhdistelmä (Työterveyslaitos, 2023). Tutkimusten mukaan työpaikan sosiaalinen pääoma erityisesti pienemmissä työyksiköissä voi vastaavasti suojata työntekijöitä olosuhteissa, joissa työn vaativuustaso on korkea ja palkitsevuus matala (Nikunlaakso, 2024, s. 75).
Voimavaratekijät sekä kohtaaminen ja osallisuus kuormituksen puskurina
Hobfollin (2001) mukaan voimavarojen säilyttämisteorian mukaan ihmisen ja siten työntekijän toimintakyvyn edellytys on eri voimavaratekijöiden olemassaolo, ja näiden tekijöiden merkitys kasvaa työn vaativuuden kasvaessa. Organisaatiomuutoksessa työn uusiin vaatimuksiin pystyvät paremmin vastaamaan työntekijät, joilla näitä voimavaratekijöitä on. Kokemus siitä, että pystyy vastaamaan työn vaatimuksiin, voi puolestaan edistää työntekijän kokemusta sopeutumisesta. (Peltoniemi ym., 2025, s. 397.) Työntekijän sopeutumiseen muutoksessa vaikuttavat muutosvoimavarakategoriat ovat muutosprosessin toteutus, lähityöyhteisön tuki, organisaation rakenteet sekä johdon toiminta (Peltoniemi ym., 2025, s. 413).
Muun muassa Lawrencen ja Callanin (2011) sekä Wiezerin ym. (2011) tutkimuksissa on havaittu, että muutosten aikana henkilöstön kannalta tärkeimmät muutosvoimavarat ovat viestintä, osallistumismahdollisuudet sekä esihenkilön osoittama läsnäolo sekä emotionaalinen ja sosiaalinen tuki. Erityisesti työntekijöiden kesken tärkeää on kollegiaalinen tuki. (Peltoniemi ym., 2025, s. 413, s. 418.)
Vaikka johtavassa asemassa olevien sote-työntekijöiden työhyvinvointia on tutkittu vähemmän kuin alaisasemassa olevien, ovat työhyvinvoinnin kannalta merkittävät tekijät pääosin samoja työntekijäryhmästä riippumatta. Niinpä alaisen sekä johdon kannalta onkin yhtä tärkeää, että omalta esihenkilöltä saa tarvittaessa tukea. (Herttuala, 2023, s. 48, s. 51, s. 53.) Panostamalla näihin edellä mainittuihin voimavaroihin sekä osallistamalla henkilöstöä voidaan rakenteellisesti tukea työntekijöiden sopeutumista sekä hyvinvointia ja siten edistää muutosprosessin tuloksellista toteutumista (Peltoniemi ym., 2025, s. 417; Tiirola, 2026, s. 35).
Pohdinta
Tässä artikkelissa on käsitelty sosiaalialan työntekijöiden työhyvinvointiin sekä voimavaroihin muutostilanteissa vaikuttavia tekijöitä kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tulosten kautta. Työntekijän tarpeet ovat hyvin inhimilliset ja samankaltaiset, kuin missä tahansa muussakin yhteisössä ja elämän vuorovaikutustilanteessa: hän haluaa tulla kohdatuksi. Muutosprosesseissa työntekijöitä tulisi siis osallistaa, ja sisäiseen viestintään sekä vuorovaikutukseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota.
Valtakunnallista tutkimusta tulisi lisätä, jotta kaikkien hyvinvointialueiden sekä Helsingin kaupungin sosiaalialan työntekijöiden työhyvinvoinnista voitaisiin muodostaa keskenään mahdollisimman vertailukelpoinen tilannekuva. Kuluvan vuoden aikana jatkuneet hyvinvointialueiden muutosneuvottelut ylläpitävät työntekijän kokemusta jatkuvasta muutosprosessista. Jatkuva ja ajantasainen tutkimustieto auttaisi organisaatioita tunnistamaan muutosprosesseissa työhyvinvointia haastavat riskitekijät sekä työntekijöiden hyvinvointia tukevat muutosvoimavarat.
Lähteet
Herttuala, N. (2023). Työhyvinvointi ja sen määrittäjät sosiaali- ja terveydenhuollon johtajilla [Väitöskirja, Tampereen yliopisto]. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3084-2
Nikunlaako, R. (2024). Supporting mental health in social and health care workplaces –The role of psychological stressors at work. [Väitöskirja, Itä-Suomen yliopisto]. (Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences, 857). Itä-Suomen yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-5362-9
Ora, U. (7.1.2026). Varsinais-Suomessa eniten YT-neuvotteluja – toisena Pohjois-Pohjanmaa. Lääkärilehti. http://www.laakarilehti.fi/e46816
Peltoniemi, E., Herttalampi, M., Feldt, T. (2025). Muutosvoimavarat organisaatiomuutoksessa ja niiden merkitys henkilöstön sopeutumiselle, työhyvinvoinnille ja sitoutumiselle. Työelämän tutkimus, Vol 23 Nro 3 (2025), 393-425. https://doi.org/10.37455/tt.142074
Raatikainen, E. & Otonkorpi-Lehtoranta, K. (2023). Psykologista turvallisuutta tukeva työkulttuuri : Esteet ja edellytykset opetus- ja sosiaalialalla.Aikuiskasvatus, 43(4), 257–272.https://doi.org/10.33336/aik.130393
Ryan, R. & Deci, E. (2017). Self-Determination Theory : Basic Psychological Needs in Motivation, Development, and Wellness. The Guilford Press.
Tiirola, H., Leinonen, L., Metteri, A., Riekkinen-Tuovinen, S., Vornanen, R. (2026). Terveyssosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi muutosprosessissa. Focus Localis, 54(1). https://doi.org/10.61198/fl.164015
Työterveyslaitos. (2023). Työn vaatimukset prosesseina – mitä organisaation data kertoo? https://www.ttl.fi/ajankohtaista/blogi/tyon-vaatimukset-prosesseina-mita-organisaation-data-kertoo
Vilkka, H. (2023). Kirjallisuuskatsaus metodina, opinnäytetyön osana ja tekstilajina. Art House oy.
Kirjoitus on opiskelijan tuottama oppimistehtävä, jota ei ole muokattu julkaisijan toimesta.
Kirjoittajat
Olli Hietajärvi
sosionomi (AMK) -opiskelija
