Joukko nuoria kouluttautuu joka vuosi isosiksi ja kerhonohjaajiksi. Osa heistä on aktiivisia seurakunnan toiminnassa aivan aikuisuuden kynnykselle, osa ehkä vain yhden leirin verran. Tässä artikkelissa pohditaan, miten tukea nuoria heidän elämäntilanteessaan, ja auttaa heitä löytämään oma paikkansa seurakunnassa senkin jälkeen, kun ikäraja seurakunnan nuorisotyössä tulee täyteen.
Vuonna 2025 suurin kirkosta eronneiden ikäryhmä oli 20–29-vuotiaat; heitä oli lähes joka kolmas eronneista (Suomen ev.lut kirkko, 2026). Eurooppalaisen tutkimuksen mukaan yli puolet nuorista aikuisista sanoo, ettei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön (Bullivant, 2018, s. 6). Nuoret seurakuntalaiset tarvitsevat tukea matkallaan kohti aikuisuutta, sekä oman paikan löytämisessä seurakunnassa. Porkan (2019, s. 53–55) mukaan, yli puolet isosista olisi kiinnostunut jatkamaan kirkon toiminnassa, kun isostehtävät päättyvät. Yksi kirkosta eroamisen syistä on, ettei nuorella aikuisella enää ole kontaktia kirkkoon. Yhteisöllisyys ja sen kokeminen ovat positiivisesti vaikuttavana asiana isosten aktiivisuudessa osallistua toimintaan. Sosiaalinen media täyttävät helposti tämän tyhjiön.
Tervo-Niemelä (Tervo-Niemelä, 2021, luku Results) argumentoi, että uskonnollisuus on todennäköisempää aikuisiällä, jos molemmat vanhemmat ovat uskonnollisia. Ei-uskonnollisten kotien lapset saattavat kokea vakaumuksen vahvistumista rippikoulussa, jolloin asiaan on ollut osuutta kodin ulkopuolisella vaikutuksella.Gellel & Rossin (2017) mukaan katolisen nuorisotyön tutkimuksessa on noussut esiin, että jos nuorisotyöntekijä vaihtuu, se vaikuttaa negatiivisesti nuorten yhteisöön, ja nuoret jättäytyvät helpommin pois toiminnasta (Porkka, 2019, s. 59). Toisin sanoen, jatkuvuus on oleellinen asia yhteisöllisessä nuorisotyössä. Tästä johtuen on tärkeää panostaa myös rippikoulun ja isostoiminnan jälkeiseen työhön. Tätä elämäntilannetta kutsutaan nivelvaiheeksi nuoruuden ja nuoren aikuisuuden välissä. On välttämätöntä, Przygodan ja Chrupekin (Przygoda & Chrupek, 2024) mukaan, tukea nuoria heidän elämänsä haasteissa sekä uskossa Jumalaan, ja kehittää keinoja sitä varten, sillä se kasvattaa kiinnostusta uskonnollisuutta kohtaan.
Yhteiskehittäminen osallistaa seurakuntalaisia ja työntekijöitä
Seurakunnissa järjestetään nuorille erilaista toimintaa. Toimintojen ikärajat vaihtelevat seurakuntien mukaan. Joskus nivelvaihe saattaa olla huomioitu esimerkiksi toimintojen lomittaisten ikärajojen kautta. Usein ikärajat ovat ehdottomia, ja päättyvät juuri täysi-ikäisyyden kynnyksellä, 18–20 vuoteen. Lähtökohtana tässä artikkelissa oli etsiä keinoja, joiden avulla nuoret ja nuoret aikuiset voisivat kokea kirkon jäsenyyden merkitykselliseksi ja miten tätä merkityksellisyyttä voidaan vahvistaa ja auttaa nuoria ja nuoria aikuisia löytämään oma paikkansa seurakunnassa, erityisesti sen jälkeen, kun yläikäraja nuorisotyössä tulee täyteen.
Vastauksia lähdettiin selvittämään käyttämällä osallistavan tutkimuksen menetelmiä, tarkemmin sanottuna, yhteiskehittämistä. Keskeistä yhteiskehittämisessä on kokemusperäinen oppiminen sekä reflektiivisyys. Siinä yhdistyy sekä työelämää palveleva tutkimustoiminta, että sillä voidaan edistää aluekehitystä. (Helminen, 2020, s.23–24.) Tätä artikkelia varten järjestettiin kaksi työpajaa, toinen yhteistyössä seurakunnan työntekijöiden ja toinen nuorten ja nuorten aikuisten kanssa. Nuorten ja nuorten aikuisten pajan suunnitteluvaiheessa on konsultoitu Hyvinkään seurakunnan nuorten vaikuttajaryhmää. Työpajojen tulokset on koottu Powerpoint-esitykseen, joka annetaan Hyvinkään seurakunnalle nuorisotyön kehittämisen tueksi.
Työpajoissa nousi esiin seuraavat näkökulmat: viestintä, yhteisö ja vapaaehtoisuus
Molemmissa työpajoissa nostettiin esiin viestinnän merkitys. Sillä, miten nuoria ja nuoria aikuisia kutsutaan mukaan toimintaan, on merkitystä. Nuoret toivoisivat ennakkoon mainosta erityisesti Instagramin kautta. Ylipäänsä sosiaalinen media viestinnän välineenä nostettiin esiin, erityisesti Tiktok, Facebook ja Instagram. Työntekijät uskoivat, että kohteen tavoittaa, kun jalkaudutaan heidän joukkoonsa, eli mennään sinne missä he ovat. Tässä tapauksessa kohderyhmä on erityisesti 16–25-vuotiaat, ja kenties myös 20–29-vuotiaat. Nämä ikäryhmät viettävät paljon aikaa sosiaalisessa mediassa.
Moni kirkon työntekijä vierastaa sosiaalisen median maailmaa, eikä heillä välttämättä ole kiinnostusta selvittää, miten verkkoympäristössä voisi kohdata ihmisiä. Samalla osa työntekijöistä saattaa olla sosiaalisessa mediassa kuin kotonaan. Sosiaalisessa mediassa on mahdollista jakaa hyvää sisältöä, faktatietoa, sekä koskettaa ihmisiä. Osa sisällöntuottajista saattaa tuottaa haitallista, jopa vaarallista sisältöä. Tämän vuoksi ei ole pelkästään järkevää, vaan myös välttämätöntä tuoda sinne hyvää sisältöä. Sosiaalisen median voimaa markkinoinnissa ei myöskään pidä väheksyä.
Henkilökohtainen kutsu Porkan (2019, s. 60) mukaan, isoskoulutukseen on tehokas viesti, silloin nuoret kokevat, että seurakunta välittää heistä. Nuorille aikuisille suunnattu kutsu esimerkiksi heille suunnatuille synttäreille voisi olla tehokas. On hyvä miettiä myös mihin heitä kutsutaan siitä eteenpäin.
Toinen työpajoissa esiinnoussut teema oli eri ikäisistä koostuva yhteisö. Yksilö tarvitsee sekä kuulumisen tunteen, että mahdollisuuden osallistua ja tämä toteutuu erityisesti vapaaehtoisuudessa. Vapaaehtoisilla pitää olla mielekkäitä tehtäviä ja mahdollisuus tuoda oma ääni kuuluviin. Tämä mahdollistuu pitkäjänteisellä työllä. Kuten aiemmin todettiin, jatkuvuus on olennainen asia nuorisotyössä.
Yhteisön merkitys on suuri. Isosyhteisö koostuu monenlaisista isosista, ja se on sen vahvuus. Nuori aikuinen tarvitsee myös yhteisön, johon voi kokea kuuluvansa, ja jossa on turvallista olla oma itsensä. Turvallinen yhteisö myös tukee nuoren hyvinvointia (Leppänen, 2024, s.227). Tähän liittyy myös voimakkaasti ajatus pitkäjänteisyydestä. Tämä pitkäjänteisyys toteutuu parhaimmillaan, jos nuori aikuinen on kasvanut kyseisen seurakunnan parissa. Nuorten aikuisten toiminnassa, ja nivelvaiheessa haasteena on, että nuoret lähtevät opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Myös sitoutuminen toimintaan, ja tavoittaminen laajalla skaalalla monessa elämäntilanteessa olevia nuoria aikuisia, koetaan haasteelliseksi.
Korkeakouluopiskelijoille voisi seurakunnan toimintaa tuoda esille esimerkiksi opiskelijoiden omia viestintäkanavia hyödyntäen, sekä osallistumalla opiskelijoille suunnattuihin tapahtumiin yhteistyössä oppilaitoksen tai opiskelijakunnan kanssa. Seurakunta voisi olla esimerkiksi opiskelijatapahtumissa mukana pitämässä omaa päihteetöntä pistettä, tarjoilemalla vaikkapa vettä ja haalarimerkkejä. Siellä missä nuoret käyttävät päihteitä, selvinpäin oleva turvallinen aikuinen on oikeassa paikassa.
Työntekijöiden työpajassa nousi esiin ajatus, että nuoret aikuiset ohjaisivat vapaaehtoisina toimintaa toisilleen. Vuosittain isostoimintaan tai kerhonohjaajaksi lähtee paljon nuoria, jotka ovat innokkaita vapaaehtoisia.Valitettavasti ikäraja tulee joissain seurakunnissa nuorten toiminnassa täyteen. Silloin osaaminen ja innostus pitää suunnata muualle. Työpajassa pohdittiin, että nuoret voisi osallistaa vuosittaisiin seurakunnan tapahtumiin, esimerkiksi diakoniatyössä. Tämä voisi olla yksi ratkaisun avain nuorten oman paikan löytämisessä seurakunnassa.Näin tuotaisiin vapaaehtoisuutta ja diakoniatyötä lähemmäs nuorten elämää ja päinvastoin. Tämän lisäksi nuoret pääsisivät tekemään asioita eri- ikäisten kanssa, mikä madaltaisi kynnystä lähteä mukaan seurakunnan toimintaan, esimerkiksi vapaaehtoiseksi.
Tutkimusten mukaan vapaaehtoisuuden suurimmat motivaattorit ovat: se tuo itselle hyvää mieltä, sekä halu auttaa muita. Halu vapaaehtoisuuteen ei ole kadonnut tai vähentynyt. (Kansalaisareena, 2025.) Nuoria olisi mahdollista kutsua mukaan tapahtumiin, esimerkiksi osana isoskoulutusta tai kerhonohjaajakoulutusta. Työpajassa pohdittiin mahdollisuuksia, millaisissa rooleissa nuori voisi olla erilaisissa tapahtumissa.
Nuoren aikuisen kutsuminen ja tukeminen
Työpajoissa kysyttiin mikä saisi tulemaan nuorille aikuisille suunnattuun tapahtumaan. Useamman nuoren ja nuoren aikuisen puheista kävi ilmi, että ruoka on houkutteleva kutsu. Sekä työntekijöiden, että nuorten taholta tuli esiin säännöllinen toiminta. Osa nuorista ja nuorista aikuisista halusi teemallista toimintaa, osa kaipasi sitä, että saisi vain olla. Työntekijän näkökulmasta voisi jopa pohtia mahdollisuutta toimintaan, joka tapahtuisi illan aikana, oleskelun ohella. Leirit nostettiin esiin molemmissa työpajoissa. Leirien merkitys teini-iässä on tärkeää, koska niistä monelle jää hyviä muistoja, joihin myös nuori aikuinen haluaisi palata. Nuorten aikuisten leiri voisi olla hyvä ajatus.
Työntekijöiden työpajassa pohdittiin, että nivelvaiheessa on tärkeää tuoda työntekijöiden kasvoja tutuksi. Tämä tukee pitkäjänteisyyttä työssä, ja voisi olla ratkaisuna, tai ainakin osaratkaisuna myös rippikoulun jälkeisessä työssä. Nivelvaiheessa tehtävää työtä ei pidä aliarvioida: vaikka nuoret ovat jo täysi-ikäisiä, he voivat silti tarvita turvallisia aikuisia rinnalleen.
Lopuksi
Seurakunnan työntekijän rooli pitkäjänteisesti nuoren ja nuoren aikuisen nivelvaiheessa nostettiin työpajoissa tärkeäksi matkalla oman paikan löytämiseen seurakunnassa. Toinentärkeä asia työpajoista on viestintään panostaminen, eli jalkautuminen sinne, missä nuoret ja nuoret aikuiset ovat.Kolmantena asiana työpajoissa nousi yhteisön merkitys, turvallinen paikka, missä jokainen saa olla oma itsensä.Seurakuntalaisen oman paikan löytäminen seurakunnassa vapaaehtoisuuden kautta nähtiin positiivisena asiana sekä työntekijöiden että nuorten ja nuorten aikuisten työpajoissa. Keskeiseksi jatkokysymykseksi jää, miten resursseja hyödynnetään seurakunnissa sekä arjessa, että pitkällä tähtäimellä, ja miten viestintään tulisi panostaa osana tätä kokonaisuutta.
Lähteet
Bullivant. S. (2018). Europes young adults and religion. (s.6) .114555?sid=5183175098
Helminen, J. (2020). Näkökulmia osallistavaan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan: Diakonia-ammattikorkeakoulun TKI-toiminnan vuosikirja 5. (s.23–24). (Diak työelämä 18). Diakonia ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/333626/DIAK_Ty%F6el%E4m%E4_18_web.pdf;jsessionid=598EAA884ABE87DA2958191BBC79B3C6?sequence=2
Kansalaisareena. (2025). Vapaaehtoistoiminnan hyvinvointivaikutukset. Vapaaehtoistyö.fi- palvelun vapaaehtoisille tehdyn kyselytutkimuksen raportit 2025. [Esite]. https://kansalaisareena.fi/wp-content/uploads/2026/02/Vapaaehtoistoiminnan-hyvinvointivaikutukset-FINAL.pdf
Leppänen, M. (2024). Nuoret ovat avoimia erilaisilla vakaumuksille. Teoksessa T. Kiilakoski. (toim.) Katsomusaiheita, Nuorisobarometri 2023 (s.227). Hansaprint.https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2024/05/Nuorisobarometri-2023-Katsomusaiheita-2.pdf
Porkka, J. (2019). The Young Confirmed Volunteers of the Evangelical Lutheran Church of Finland. Motivation, Religiosity and Community (s.53-55.59). [Väitöskirja] https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/227335/DIAK_tutkimus_2_web.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Przygoda, W. ja Chrupek, T. (28.11. 2024). The Formation of Young People to Faith in God: An Evaluation of the “Youth on the Threshold” Programme Based on a Survey in the Diocese of Tarnów, Poland. Mdpi. https://www.mdpi.com/2077-1444/15/12/1449
Suomen ev.lut.kirkko, (5.2.2026). Kirkkoon liittyneiden määrä jatkaa nousuaan – kirkosta eroajien määrä vähentynyt. https://evl.fi/tiedote/kirkkoon-liittyneiden-maara-jatkaa-nousuaan-kirkosta-eroajien-maara-vahentynyt/
Tervo- Niemelä, K. (2021). Religious upbringing and other religious influences among young adults and changes in faith in the transition to adulthood: a 10-year longitudinal study of young people in Finland. https://research.ebsco.com/c/22pw2c/search/details/uxzlwrlfan?db=aph%2Ccul%2Ccmedm%2Ce001mww&limiters=FT%3AY%2CRV%3AY&q=young+adults+church&searchMode=boolean
Kirjoittajat
Marika Jokinen
Sosionomi (AMK), kirkon nuorisotyö, opiskelija
