Lapsen edun ensisijaisuus on huomioitava kaikissa lasta koskevissa viranomaistoimissa ja päätöksissä. Velvoite perustuu YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen, jonka toimeenpanoa valvova komitea on todennut, ettei Suomessa sovelleta velvoitetta johdonmukaisesti. Lapsen edun ensisijaisuuden konkreettista soveltamista olisikin näin ollen syytä pohtia ja arvioida lisää, esimerkiksi artikkelissa tarkasteltavan yhteiskehittämistoiminnan avulla.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on itsenäinen ja riippumaton viranomainen (L 1326/2014), jonka tehtävänä on muun muassa seurata ja edistää ulkomaalaisten oikeuksia. Tähän liittyen valtuutella on oikeus tulla kuulluksi yksittäisessä, turvapaikanhakijaa tai maasta karkottamista koskevassa asiassa. Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävänä on myös valvoa maasta poistamisen täytäntöönpanoa sen kaikissa vaiheissa. (L 301/2004, 209 § ja 152 b §) Valtuutetulle osoitetaan tänä kesänä todennäköisesti myös uusi perusoikeuksien seurantatehtävä, jonka puitteissa seurataan muun muassa lapsen edun noudattamista uusissa EU:n turvapaikka- ja maahanmuuttosääntelyn mukaisissa menettelyissä (A (EU) 2024/1348 ja A (EU) 2024/1356). Artikkelissa lapsen edun ensisijaisuutta tarkastellaan erityisesti näistä näkökulmista.
Lapsen etu on aina yksilöllisesti arvioitava siinä kontekstissa, jossa lasta koskevia toimia tai päätöksiä tehdään. Kaikissa hallinnollisissa toimissa ja päätöksissä, jotka koskevat lasta, tulee arvioida lapsen etu. Tämän lisäksi lapsen etu on ensisijainen harkintaperuste eli sille kuuluu antaa toimia ja päätöksiä harkittaessa muita arvioitavia seikkoja korkeampi painoarvo. (SopS 60/1991, 3 artikla ja CRC/GC/2013/14)
Vaikka lapsen edun arvioinnilla ja sen ensisijaisuudella on vankka juridinen perusta, ei sen toteutuminen ole aina ongelmatonta. Lapsen edun systemaattisen huomioinnin lisäksi, lapsen edun arvioinnissa näyttäisi olevan eroja sen mukaan, millaisessa kontekstissa niitä arvioidaan (Sormunen, 2021, s. 4). Lapsen edun huomiointi sisältyy esimerkiksi ulkomaalaislakiin, mutta sen sanamuoto ei sisällä lapsen edun asettamista ensisijaiseksi arvioitaessa lasta koskevaa asiaa (L 301/2004, 6 §).
Tämä artikkeli liittyy sosionomi (AMK) -opinnäytetyöhön, jonka tarkoituksena on kehittää yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistolle kirjallinen yhteenveto siitä, miten lapsen edun ensisijaisuutta voi tarkastella valtuutetun ulkomaalaislain mukaisissa työtehtävissä, joita ovat esimerkiksi lausunnot päätöksentekijöille ja maastapoistamisen täytäntöönpanon valvonnan tehtävät. Tavoitteena on, että yhdenvertaisuusvaltuutetun ulkomaalaisten oikeuksien parissa työskentelevillä virkahenkilöillä on kasvanut ymmärrys lapsen edun ensisijaisuudesta sekä työtehtävissään vastaan tulevissa tilanteissa lapsen edun arvioinnin näkökulmista.
Lapsen oikeuksien yleissopimus ja lapsen edun ensisijaisuus
YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus sisältää lukuisia lapsen oikeuksia turvaavia velvoitteita (SopS 60/1991), joista lapsen oikeuksien komitea on nostanut esiin neljä yleisperiaatetta, joiden kautta kaikkia lapsiin liittyviä lainsäädäntö-, lainkäyttö- ja viranomaistoimia tulisi tarkastella. Ne ovat lapsen oikeus kehitykseen (6 artikla), syrjimättömyys (2 artikla), lapsen osallisuus (12 artikla) ja lapsen edun ensisijaisuus (3 artikla). (CRC/GC/2003/5)
Oikeus kehitykseen on laaja sisältäen lapsen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen, psykologisen ja sosiaalisen kehityksen, joita on konkretisoitu sopimuksen useissa kohdissa (Hakalehto, 2025, s. 57). Syrjimättömyys puolestaan takaa yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille sopimusvaltioissa oleville lapsille riippumatta esimerkiksi lapsen, tai hänen vanhempansa alkuperästä, kielestä, uskonnosta tai vammaisuudesta. Osallisuus tarkoittaa sitä, että lapsen näkemys selvitetään ja se huomioidaan hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti kaikissa häntä koskevissa asioissa. Lapsen edun ensisijaisuus edellyttää, että lapsen asioissa arvioidaan, mikä on hänen etunsa ja se otetaan ensisijaisesti huomioon hallinnollisissa toimissa ja päätöksissä, jotka koskevat lasta. (SopS 60/1991)
Lapsen oikeuksien komitea on laatinut sopimuksen oikeuksien tulkintaa ohjaavia yleiskommentteja. Lapsen edun ensisijaisuutta käsittelevässä yleiskommentissa avataan oikeuden eri ulottuvuuksia (CRC/GC/2013/14).
Lapsen edun ensisijaisuus on ensinnäkin suoraan sovellettava sisällöllinen ja subjektiivinen oikeus. Oikeuden toteutumista voi näin ollen vaatia. Tämän lisäksi lainsäätäjän tulee varmistaa, että lainsäädäntö edellyttää arvioimaan lapsen edun sekä käyttämään arviointia korkeamman prioriteetin perusteena valittaessa, miten toimia ja millaisia päätöksiä lasta koskevissa asioissa tehdään. (Hakalehto, 2025, s. 68)
Lapsen edun ensisijaisuus oikeusperiaatteena tarkoittaa, että sitä tulee käyttää muiden säännösten tulkintaa ohjaavana periaatteena. Näin ollen sopimuksen turvaamat oikeudet näyttävät suuntaa myös tilanteissa, joissa kansallinen lainsäädäntö mahdollistaa useanlaisia tulkintoja. (Hakalehto, 2025, s. 68)
Erityisen tärkeä ulottuvuus lapsen edun ensisijaisuudella on menettelysääntönä. Se velvoittaa lasta koskevia toimia ja päätöksiä harkittaessa arvioimaan millaiset vaihtoehdot parhaiten toteuttavat lapsen oikeuksia sekä tuomaan päätöksenteossa esiin perustelut, joilla kulloiseenkin ratkaisuun on päädytty. Päätöksen perusteluista tulisi olla luettavissa mistä lapsen etu koostuu, millä tavoin sitä on arvioitu, miten sitä on punnittu mahdollisiin muihin ratkaisussa huomioitaviin intresseihin nähden sekä millä tavoin lapsen näkemykset on selvitetty ja huomioitu ratkaisussa. (Hakalehto, 2025, s. 68)
Lapsen edun ensisijaisuus oikeusperiaatteena tarkoittaa, että sitä tulee käyttää muiden säännösten tulkintaa ohjaavana periaatteena.
Kun päätökset perustuvat todennettuihin tosiseikkoihin ja ne on perusteltu riittävän yksilöllisesti ja läpinäkyvästi, toimivat perustelut myös takeena sille, että lapsen etu on tosiasiassa arvoitu ja huomioitu sopimuksen edellyttämällä tavalla (Toivonen, 2017, s. 83).
Yhteiskehittämisen prosessi käytännön työn tilanteita pohtien
Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistossa tunnistettiin tarve perehtyä lapsen edun ensisijaisuuden huomiointiin valtuutetun ulkomaalaisten oikeuksiin liittyvien tehtävien näkökulmasta. Tavoitteena oli, että virkahenkilöillä on kasvanut ymmärrys lapsen edun ensisijaisuudesta sekä sen arvioinnin näkökulmista työtehtävissään vastaan tulevissa tilanteissa.
Tavoitetta lähdettiin edistämään kehittämistoimintana, jonka prosessi eteni lineaarisen mallin mukaisesti. Lineaarinen malli etenee vaiheittain tavoitteen määrittelystä, toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen sekä projektin päättämiseen ja arviointiin (Toikko & Rantanen, 2009, s. 64-65).
Toimintaa suunniteltiin ja lapsen edun ensisijaisuuden teemaan perehdyttiin lainsäädännön, kansainvälisen sääntelyn sekä aiheeseen liittyvän tutkimuksen ja kirjallisuuden kautta. Näihin perustuen laadittiin teemaa taustoittava esitys.
Kehittämistoiminta toteutettiin työpajamuotoisena yhteiskehittämisenä. Yhteiskehittämisen tarkoituksena on tuottaa tietoa siihen osallistuneiden omasta toimintaympäristöstä lähtöisin (Toikko & Rantanen, 2009, s. 21–22). Yhteiskehittämisessä eri toimijat kehittävät omista näkökulmistaan katsoen yhteistä teemaa. Näin osallistujat tukevat toisiaan uudenlaisten näkökulmien ja ajatusten muodostamisessa sekä saavat itselleen jatkossa hyödynnettäväksi yhteisen kehittämisen tulokset. (Toikko & Rantanen, 2009, 91–92)
Työpajatyöskentelyyn osallistui viisi valtuutetun ulkomaalaisten oikeuksien eri tehtävien parissa työskentelevää virkahenkilöä. Työpajassa perehdyttiin ensin teemaan taustoittavan esityksen avulla ja siitä keskustellen. Tämän jälkeen jokainen osallistuja pohti aihetta oman työnsä näkökulmasta konkreettisten lapsen etuun ja intressipunnintaan liittyvien kysymysten kautta. Lopuksi keskusteltiin yhdessä eri tehtävien näkökulmista siitä, millaisia tilanteita kysymysten kautta kukin oli pohtinut ja miten lapsen etu niissä voisi näyttäytyä.
Näiden työpajassa jaettujen pohdintojen perusteella laadittiin yhteenveto konkreettisista eri tehtäviin liittyvistä tilanne-esimerkeistä sekä millaisiin seikkoihin lapsen etua arvioitaessa voisi niissä kiinnittää huomiota. Yhteenveto sisälsi myös aiheeseen liittyviä yleisiä huomioita esimerkiksi YK:n lapsen oikeuksien komitean lapsen edun ensisijaisuutta käsittelevän yleiskommentin (CRC/GC/2013/14) perusteella.
Yhteenveto esiteltiin yhteiskehittämistyöpajaan osallistuneille ja heiltä pyydettiin palautetta sekä yhteiskehittämistoiminnasta että yhteenvedosta. Palautteiden mukaan yhteiskehittämistyöpaja toimi teeman käsittelyyn hyvin. Osallistujat antoivat positiivista palautetta teeman alkuesittelystä, mikä helpotti siirtymistä käytännön työssä eteen tulevien tilanteiden pohdintaan. Pohdinnan todettiin edenneen sujuvasti konkreettisten kysymysten kautta. Osallistujat kertoivat saaneensa uutta tietoa ja heistä oli ollut hyödyllistä kuulla kollegoiden näkemyksiä pohdituista kysymyksistä. Yhteenveto koettiin systemaattisesti kootuksi ja käyttökelpoiseksi työssä.
Johtopäätökset
Lapsen edun ensisijaisuus vaihtelee lapsen yksilöllisen tilanteen mukaan ja vaikka lapsen edulla onkin ensisijainen painoarvo muihin intresseihin nähden, voivat muut intressit myös mennä lapsen edun ohitse (Hakalehto, 2025, s. 70 ja 139–140). Lapsen etu edellyttää erilaisten oikeuksien punnintaa kulloisessakin tilanteessa ja erityisesti sen ulottuvuus menettelysääntönä korostui yhteiskehittämistyöpajassa.
Yhteiskehittämisen menetelmä soveltui hyvin sekä aiheena olevaan teemaan että työtehtävien käytännön näkökulmiin. Teemaesittelyn johdattelemana keskustelut ja pohdinnat perustuivat juridiseen sääntelyyn ja tutkittuun tietoon, joka asiantuntijatyössä onkin oltava työn perustana. Yhteiskehittämistyöpajassa saatiin aikaan hyviä pohdintoja aiheesta sekä niiden perusteella koottua käyttökelpoinen, kansainvälisiin velvoitteisiin ja kansalliseen lainsäädäntöön perustuva yhteenveto työn tueksi jatkossa.
Lähteet
A (EU) 2024/1348. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1348, kansainvälistä suojelua unionissa koskevan yhteisen menettelyn luomisesta ja direktiivin 2013/32/EU kumoamisesta.
A (EU) 2024/1356. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1356, kolmansien maiden kansalaisia ulkorajoilla koskevan seulonnan käyttöönotosta ja asetusten (EY) N:o 767/2008, (EU) 2017/2226, (EU) 2018/1240 ja (EU) 2019/817 muuttamisesta.
Hakalehto, S. (2025). Lapsioikeuden perusteet (2. uud. p.). Alma Insights.
L 301/2004. Ulkomaalaislaki. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2004/301
L 1326/2014. Laki yhdenvertaisuusvaltuutetusta. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2014/1326
Sormunen, M. (2021). The Best Interests of the Child in Human Rights Practice: An Analysis of Domestic, European and International Jurisprudence. [Väitöskirja, Helsingin yliopisto]. Helsingin yliopisto.
SopS 60/1991. Asetus lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta sekä yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta. https://www.finlex.fi/fi/valtiosopimukset/sopimussarja/1991/60
Toikko, T. & Rantanen, T. (2009). Tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Tampere University Press. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/100802
Toivonen, V. (2017). Lapsen oikeudet ja oikeusturva: lastensuojeluasiat hallintotuomioistuimissa. [Väitöskirja, Helsingin yliopisto]. Talentum.
CRC/GC/2003/5. United Nations Committee on the Rights of the Child (2003). General comment No. 5 (2003) General measures of implementation of the Convention on the Rights of the Child.
CRC/GC/2013/14. United Nations Committee on the Rights of the Child (2013). General comment No. 14 (2013) on the right of the child to have his or her best interests taken as a primary consideration.
Kirjoittajat
Liisa Välimäki
sosionomi (AMK) -opiskelija
