Kehitysvammaisten henkilöiden hyväksikäytön ja väkivallan riski liittyy usein riippuvuuteen muiden avusta, epätasapainoisiin valtasuhteisiin sekä sosiaalisiin suhteisiin. Tutkimusten mukaan hyväksikäytön ehkäisy edellyttää riskitekijöiden tunnistamista, selkeitä toimintamalleja, riittävää ammatillista osaamista sekä moniammatillista yhteistyötä.
Kehitysvammaisilla henkilöillä on tutkimusten mukaan muuta väestöä suurempi riski joutua hyväksikäytön kohteeksi (Codina ym., 2022, s. 2063–2065). Hyväksikäyttö voi ilmetä esimerkiksi psyykkisenä tai fyysisenä väkivaltana. Se voi olla myös seksuaalista hyväksikäyttöä. (Codina ym., 2022, s. 2068–2069. Hyväksikäyttäjä on usein perheenjäsen tai muu läheinen henkilö, johon uhri luottaa (Keeley ym., 2025, s. 6; Lambert ym., 2025, s. 468–469).
Tutkimusten perusteella hyväksikäytön riskiä lisäävät sekä henkilöön että sosiaalisiin suhteisiin ja palvelujärjestelmään liittyvät tekijät (Fisher ym., 2016, s. 122; Davy ym., 2025, s. 1048–1049). Riskitekijöiden tunnistamisessa on siksi tärkeää huomioida sekä henkilön elämäntilanne että hänen sosiaaliset suhteensa ja palvelujärjestelmän toiminta (Davy ym., 2025, s. 1055–1056).
Tässä artikkelissa käsitellään Diakonia-ammattikorkeakoulun opinnäytetyönä toteutetun kirjallisuuskatsauksen tuloksia. Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli tarkastella, mitä tutkimustietoa on saatavilla kehitysvammaisten henkilöiden hyväksikäytön riskitekijöistä. Tavoitteena oli koota tutkimustietoa kehitysvammaisten henkilöiden hyväksikäytön riskitekijöistä kehitysvammaisten henkilöiden parissa työskentelevien sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten käyttöön. Lisäksi tarkasteltiin, miten riskitekijöiden tunnistaminen voi auttaa ehkäisemään hyväksikäyttöä sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Kuvaileva kirjallisuuskatsaus etenee tutkimuskysymyksen muodostamisesta aineiston valintaan, kuvailun rakentamiseen ja tulosten tarkasteluun (Kangasniemi ym., 2013, s. 294).
Kirjallisuuskatsauksessa etsittiin vastausta tutkimuskysymykseen: Mitä tutkimustietoa on kehitysvammaisten henkilöiden hyväksikäytön riskitekijöistä?
Aineisto haettiintoukokuussa 2026 Cinahl+Ebsco-, Pro-Quest- ja Taylor & Francis Online -tietokannoista. Katsaukseen sisällytettiin vuosina 2010–2026 julkaistuja suomen- ja englanninkielisiä vertaisarvioituja tutkimuksia, jotka käsittelivät kehitysvammaisten henkilöiden hyväksikäyttöä tai siihen liittyviä riskitekijöitä. Lopulliseen aineistoon valittiin yhdeksän englanninkielistä tutkimusartikkelia.
Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti hyödyntäen Tuomen ja Sarajärven (2018, s. 141–145) kuvaamaa laadullisen analyysin etenemistapaa, jossa tutkimuskysymyksen kannalta olennaiset ilmaukset tunnistetaan, pelkistetään ja ryhmitellään sisällöllisesti samankaltaisiin teemoihin. Analyysissa nousi esiin kolme pääteemaa: 1) riippuvuuteen ja avun tarpeeseen liittyvät riskitekijät, 2) sosiaalisiin suhteisiin liittyvät riskitekijät sekä 3) palvelujärjestelmään ja yhteiskuntaan liittyvät riskitekijät.
Riippuvuus muiden avusta voi lisätä hyväksikäytön riskiä
Kehitysvamma ei itsessään lisää hyväksikäytön riskiä. Sen sijaan riski kasvaa tilanteissa, joissa henkilö on riippuvainen muiden avusta tai joissa valtasuhteet ovat epätasapainossa. Hyväksikäytön mahdollisuus kasvaa erityisesti tilanteissa, joissa riippuvuussuhteet, palvelujärjestelmä ja muut ympäristötekijät voivat lisätä henkilön riskiä joutua hyväksikäytön kohteeksi (Davy ym., 2025, s. 1043). Tutkimukset osoittavat myös, että hyväksikäyttöä voi tapahtua henkilön lähipiirissä tai hänen avustaan vastaavien henkilöiden taholta (Codina ym., 2022, s. 2068). Turvallisuutta voidaan vahvistaa kehittämällä toimivia toimintatapoja sekä vahvistamalla tukiverkostoja (Davy ym., 2025, s. 1055–1056).
Henkilön kehitysvamma tai avuntarve ei yksin selitä hyväksikäytön riskiä. Riskiä lisäävät erityisesti riippuvuussuhteet, palvelujärjestelmän toimintatavat sekä muut ympäristötekijät. Epätasapainoiset valtasuhteet palvelunkäyttäjien ja palveluntuottajien välillä voivat puolestaan lisätä henkilön riskiä joutua hyväksikäytön kohteeksi (Davy ym., 2025, s. 1041, 1043). Näin ollen hyväksikäytön riskiin vaikuttavat ennen kaikkea ympäristöön ja palvelujärjestelmään liittyvät tekijät, eivät pelkästään kehitysvamma tai avuntarve itsessään (Davy ym., 2025, s. 1043, 1048–1049; Lambert ym., 2025, s. 468).
Aiemmat kaltoinkohtelun kokemukset voivat myös lisätä myöhempää hyväksikäytön riskiä. Lapsuudessa koettu kaltoinkohtelu liittyy myöhempään uudelleenuhriutumiseen, kuten laitosväkivaltaan tai lähisuhdeväkivaltaan. Se liittyy myös suurempaan traumaoireiden ja masennusoireiden määrään aikuisuudessa. (Catani & Sossalla, 2015, s. 8–9.)
Sosiaaliset suhteet voivat lisätä hyväksikäytön riskiä
Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemukset sekä voimakas tarve tulla hyväksytyksi voivat lisätä riskiä joutua hyväksikäytön kohteeksi (Pestka & Wendt, 2014, s. 1041). Koska hyväksikäyttäjä on usein uhrille jo ennestään tuttu tai perheenjäsen, tilanteen tunnistaminen, hyväksikäytön huomaaminen ja siitä kertominen voivat olla vaikeita (Keeley ym., 2025, s. 2).
Tutkimuksissa kuvataan myös mate crime -ilmiötä, jossa hyväksikäyttäjä rakentaa tai hyödyntää näennäistä ystävyyssuhdetta käyttääkseen kehitysvammaista henkilöä hyväkseen esimerkiksi taloudellisesti, seksuaalisesti tai emotionaalisesti. Hyväksikäytön tunnistamista vaikeuttaa usein se, että henkilön voi olla vaikea uskoa tai hyväksyä läheisen tai luotettuna pitämänsä henkilön vahingoittavan häntä. Riskiä lisäävät myös vaikeus tunnistaa hyväksikäytön merkkejä, riippuvuus päivittäisestä avusta ja taloudellinen riippuvuus. (Tharshini, 2025, s. 24–25.)
Pestkan ja Wendtin (2014, s. 1036–1038) laadullisessa tutkimuksessa kehitysvammaiset naiset kuvasivat lapsuudenaikaisia torjutuksi tulemisen ja ulkopuolisuuden kokemuksiaan. He kertoivat myös voimakkaasta tarpeesta tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi. Pestka ja Wendt (2014, s. 1041) tulkitsevat, että juuri nämä toistuvat kokemukset jättivät heidät suojattomiksi väkivaltaa ja hyväksikäyttöä vastaan.
Palvelujärjestelmään ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin liittyvät riskitekijät
Davy ym. (2025, s. 1053–1055) korostavat, että kehitysvammaisten henkilöiden riskiä joutua hyväksikäytön kohteeksi lisäävät erityisesti palvelujärjestelmään ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin liittyvät tekijät. Siksi ehkäisyssä tulee huomioida myös nämä tekijät. Turvallisuutta voidaan vahvistaa tukemalla itsemääräämisoikeutta, tarjoamalla saavutettavaa tietoa oikeuksista sekä kehittämällä saavutettavia palveluja ja ilmoitusmenettelyjä. (Davy ym., 2025, s. 1055–1056.) Lisäksi hyväksikäytön ehkäisy edellyttää vammaispalvelujen ja yleisten palvelujen yhteistyötä ja tiedonvaihtoa. Näin hyväksikäyttö voidaan tunnistaa ja siihen voidaan puuttua tehokkaasti. (Davy ym., 2025, s. 1050–1051.)
Kirjallisuuskatsauksen perusteella hyväksikäytön ehkäisy edellyttää, että ammattilaiset tunnistavat väkivallan ja hyväksikäytön riskitekijät sekä havaitsevat hyväksikäyttöön viittaavat merkit mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Hyväksikäyttöön viittaavia merkkejä tulisi arvioida säännöllisesti. Tarvittaessa henkilö tulee ohjata tarkempaan arviointiin, jotta mahdollinen hyväksikäyttö voidaan tunnistaa ja tarvittava tuki järjestää (Starke ym., 2025, s. 776).
Pohdinta
Tässä artikkelissa tarkastellaan kehitysvammaisten henkilöiden hyväksikäytön riskitekijöitä ja niihin liittyvää tutkimustietoa. Tavoitteena oli koota tietoa riskitekijöistä ja korostaa niiden merkitystä hyväksikäytön ennaltaehkäisyssä sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Hyväksikäytön riski syntyy useiden toisiinsa vaikuttavien tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Riskitekijät liittyvät erityisesti riippuvuuteen muiden avusta, sosiaalisiin suhteisiin sekä palvelujärjestelmän ja yhteiskunnan rakenteisiin. Tulokset osoittavat, että hyväksikäytön ehkäisy edellyttää riskitekijöiden tunnistamisen lisäksi selkeitä toimintamalleja sekä sitä, että kehitysvammaisilla henkilöillä on mahdollisuus saada saavutettavaa tietoa oikeuksistaan ja saatavilla olevasta tuesta.
Kirjallisuuskatsauksen aineisto koostui kansainvälisistä tutkimuksista. Suomalaisia tutkimuksia oli vähän. Tämä rajoittaa mahdollisuuksia arvioida, miten tutkimuksissa tunnistetut riskitekijät näkyvät juuri suomalaisessa palvelujärjestelmässä. Kotimaisen tutkimuksen lisääminen olisi tärkeää, jotta riskitekijöitä tunnistettaisiin paremmin ja tutkimustietoa voitaisiin hyödyntää suomalaisen palvelujärjestelmän kehittämisessä.
Lähteet
Catani, C., & Sossalla, I. M. (2015). Child abuse predicts adult PTSD symptoms among individuals diagnosed with intellectual disabilities. Frontiers in Psychology, 6, Article 1600. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2015.01600
Codina, M., Pereda, N., & Guilera, G. (2022). Lifetime victimization and poly-victimization in a sample of adults with intellectual disabilities. Journal of Interpersonal Violence, 37(5–6), 2062–2082. https://doi.org/10.1177/0886260520936372
Davy, L., Robinson, S., Idle, J., & Valentine, K. (2025). Regulating vulnerability: Policy approaches for preventing violence and abuse of people with disability in Australian service provision settings. Disability & Society, 40(4), 1039–1060. https://doi.org/10.1080/09687599.2024.2323456
Fisher, M. H., Baird, J. V., Currey, A. D., & Hodapp, R. M. (2016). Victimisation and social vulnerability of adults with intellectual disability: A review of research extending beyond Wilson and Brewer. Australian Psychologist, 51(2), 114–127. https://doi.org/10.1111/ap.12180
Kangasniemi, M., Utriainen, K., Ahonen, S.-M., Pietilä, A.-M., Jääskeläinen, P., & Liikanen, E. (2013). Kuvaileva kirjallisuuskatsaus: eteneminen tutkimuskysymyksestä jäsennettyyn tietoon. Hoitotiede, 25(4), 291–301.
Keeley, J., Castell, E., Mancini, V. O. & Breen, L. J. (2025). Intrafamilial maltreatment of people with intellectual disability: A scoping review. Journal of Family Violence. https://doi.org/10.1007/s10896-025-00951-9
Lambert, I., Wright, N., Gardner, A., Fyson, R., Abubakar, A. & Clawson, R. (2025). Cognitive impairment as a vulnerability for exploitation: A scoping review. Trauma, Violence, & Abuse, 26(3), 468–482. https://doi.org/10.1177/15248380241282993
Pestka, K., & Wendt, S. (2014). Belonging: Women living with intellectual disabilities and experiences of domestic violence. Disability & Society, 29(7), 1031–1045. https://doi.org/10.1080/09687599.2014.902358
Starke, M., Larsson, A., & Punzi, E. (2025). People with intellectual disability and their risk of exposure to violence: Identification and prevention – a literature review. Journal of Intellectual Disabilities, 29(3), 760–783. https://doi.org/10.1177/17446295241252472
Tharshini, N. K. (2025). Mate crime victimization against individuals with intellectual disability. Advances in Mental Health and Intellectual Disabilities, 19(1), 23–35. https://doi.org/10.1108/AMHID-06-2024-0019
Tuomi, J., & Sarajärvi, A. (2018). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi (uudistettu laitos). Tammi.
Kirjoitus on opiskelijan tuottama oppimistehtävä, jota ei ole muokattu julkaisijan toimesta.
Kirjoittajat
Peter Mashkilleyson
sosionomi (AMK) -opiskelija
