Kirkon varhaiskasvatuksen ohjaajan kelpoisuuskoulutuksen opinnäytetyössä selvitettiin, soveltuuko hyvinvointialueilla käytössä oleva kohtaamispaikkatoimintojen itsearviointi- työkalu käytettäväksi sellaisenaan myös seurakunnan varhaiskasvatuksen kohtaamispaikkatyön arviointiin. Järvenpään seurakunnan varhaiskasvatuksessa kohtaamispaikkatyön arviointia halutaan kehittää sekä löytää siihen sopiva työkalu. Tämän asiantuntija- artikkelin tarkoituksena on selvittää, mitä seurakunnan kohtaamispaikkatyön arvioinnissa on hyvä ottaa huomioon ja millainen työkalu toiminnan arviointiin sopii.
Suomen evankelis- luterilaisten seurakuntien kohtaamispaikkatoimintojen itsearvioinnista on hyvin niukasti saatavilla julkista aineistoa ja yhtenäistä käytäntöä arvioinnin toteuttamiseen ei ole. Tämä johtunee siitä, että kohtaamispaikkoja on useita erilaisia, eri painopisteillä, eri seurakunnan työmuotojen alaisuudessa, ja siitä, että on olemassa paljon eri kokoisia seurakuntia. Näin ollen yhtä tiettyä arviointimallia ei voi käyttää kaikkien seurakunnan kohtaamispaikkatoimintojen arviointiin. Toiminnan kehittymistä sekä myös työntekijöiden ammatillista kehittymistä ajatellen, arviointia tulisi kuitenkin suorittaa.
Arviointi on keskeinen osa kaikkea tavoitteellista työskentelyä ja toiminnan kehittämistä. Sen tavoitteena on tukea, seurata, varmistaa ja mitata tavoitteiden saavuttamista. Arvioinnin avulla saadaan tietoa ja tehdään näkyväksi sitä, millaisia tuloksia toiminnalle asetetuilla tavoitteilla, käytetyillä menetelmillä ja resursseilla halutaan ja on jo saatu aikaiseksi, sekä siitä, miten toimintaa tulisi jatkossa kehittää. Seuranta-, arviointi- ja palautetiedon pitkäjänteinen kerääminen sekä kertyneen tiedon systemaattinen hyödyntäminen auttavat tunnistamaan hyvät käytänteet ja suunnitelmallisesti toteutettuina edistämään niiden juurtumista. (Lasten, nuorten ja perheiden osallisuuden koordinaatio, i.a.) Artikkelini tarkoituksena on tarkastella arviointia seurakunnan varhaiskasvatuksen, erityisesti perhetoiminnan kohtaamispaikkatyön näkökulmasta.
Kohtaamispaikassa muodostuu yhteisö
Perhekeskuksiin kuuluvien kaikille avointen kohtaamispaikkojen tehtävänä on tarjota fyysinen, avoin, matalan kynnyksen toimintatila lasten ja vanhempien osallisuuden, vuorovaikutuksen ja voimavarojen vahvistamiseksi. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2025.) Järvenpään seurakunnan varhaiskasvatuksen avoimia kohtaamispaikkoja ovat: Loutin tupa, Musakerhot, Vauvamusa, Liikkuva perhekerho, Yhden vanhemman perheiden kerho, Eka vauva- tupa, Iltatupa ja Taaperotreffit. Kaikille näille toiminnoille yhteistä on se, että niihin ei tarvitse erikseen ilmoittautua, ne eivät sitouta toimintaan, ne ovat maksuttomia ja niihin saa osallistua oman aikataulun mukaisesti. (Järvenpään seurakunta, 2026, s. 35–36.)
On tärkeää ymmärtää ja tiedostaa kohtaamispaikkojen yhteisöllinen merkitys. Lehtosen (2020) mukaan yhteisö on vaikea määritellä, mutta sen voi ymmärtää toiminnan kautta: yhteisö on ryhmä ihmisiä, jotka toimivat yhdessä parantaakseen elinehtojaan. Yhteisö käsitteenä on laaja. Sillä voidaan tarkoittaa koko ihmiskuntaa tai muutaman ihmisen joukkoa. Yhteisön laajuus voi vaihdella maapallosta ruokakuntaan. Yleisimmillään yhteisö viittaa ihmisten välisen vuorovaikutuksen tapaan, yhteisyyteen, ihmisten väliseen suhteeseen tai siihen, mikä on tietylle ihmisryhmälle yhteistä. Yhteisöjä voidaan luokitella niiden tavoitteiden ja vuorovaikutuksen luonteen mukaan.
On tärkeää ymmärtää ja tiedostaa kohtaamispaikkojen yhteisöllinen merkitys.
Kokkolan (2025) mukaan sosiaalisen pääoman merkitys ihmisen hyvinvoinnin lähteenä on merkittävä. Sosiaalinen pääoma muodostuu yksilöllisistä ja yhteisöllisistä tekijöistä erilaisissa verkostoissa. Sosiaalisen pääoman kertymiseen voidaan vastata muun muassa tarjoamalla osallistumisen mahdollisuuksia lapsiperheille suunnattuihin avoimiin kohtaamispaikkoihin. Kokkolan tutkimuksen mukaan sekä lasten että aikuisten sosiaalinen pääoma lisääntyi avoimissa kohtaamispaikoissa. Luottamus ilmeni osallistumisen mahdollisuuksina, vuorovaikutuksellisina kohtaamisina ja turvallisena ilmapiirinä. Vastuullisuus yhteisistä säännöistä ja viihtymisestä, sekä yhteinen toiminta, apu ja huolenpito liittyivät vastavuoroiseen sosiaaliseen pääomaan.
Hengellisyys tuo voimavaroja
Itsearvioinnin toteuttamista Suomen evankelis- luterilaisen kirkon kohtaamispaikkatoiminnassa saatetaan pitää epäolennaisena asiana kirkolle, toisin sanoen taholle, jonka pyrkimyksenä ei ole kehittää toimintaansa vastaamaan julkisten, hyvinvointialueen kohtaamispaikkojen tavoitteisiin. Tästä herääkin kysymys, voidaanko hyvinvointialueen kohtaamispaikoille suunnattua itsearviointia käyttää sellaisenaan seurakunnan kohtaamispaikan itsearvioinnissa. Seurakuntien kohtaamispaikoilta odotetaan myös hengellistä sisältöä, joten itsearvioinnissa tulisi huomioon ottaa myös hengellisyyteen liittyvät kysymykset.
Työyhteisön hengellisyys on läsnäoloa. Ihminen on läsnä itsessään ja sen kautta hänellä on yhteys omaan sisimpään, Jumalaan ja toiseen ihmiseen. Ihmisten kohtaaminen on tasa- arvoista, esteetöntä minä- sinä- suhdetta. Tästä syntyy työyhteisön sielu. Kolmikantainen minä-, sinä ja työyhteisön sielu rakentavat yhdessä työelämän ja työyhteisön spiritualiteetin ja elinvoiman. Hengellisyys luo hengen ja sielun yhteyden ihmisten välille, joka vaikuttaa kaikkeen toimintaan. Kun työyhteisössä vallitsee henkeä, sillä on sielu, joka tuo elämää ja se toimii luontevasti. (Suvila, 2015, s. 55–56.)
Latvalan (2017, s. 30) tutkimuksen mukaan hengellinen elämä ja seurakuntayhteys ovat tärkeä osallistumisperuste toimintaan osallistuville perheille. Latvalan tutkimustulokset osoittavat, että toimintaan osallistuminen tukee ja vahvistaa osallistujien omaa sekä heidän lastensa hengellisyyttä. Tulosten perusteella seurakunnalla on oma rooli perheiden elämässä, joka näyttäytyy kristillisen kasvatuksen tarjoamisena lapsille ja toisaalta vanhemman oman hengellisen elämän vahvistumisena.
Kehittämisellä kohti yhdenmukaisempaa arviointia
Kehittäminen määritellään usein konkreettiseksi toiminnaksi, jolla tähdätään johonkin selvästi määritellyn tavoitteen saavuttamiseen. Kehittämisellä voidaan pyrkiä toimintarakenteen kehittämiseen. Tällä voidaan tarkoittaa laaja- alaista koko organisaation yhteisen toimintatavan selkeyttämistä. (Toikko & Rantanen, 2009, s. 14.) Kehittämistyöni lähtökohtana oli tuottaa Järvenpään seurakunnan varhaiskasvatuksen kohtaamispaikkojen itsearviointilomake ja saada itsearviointi säännölliseen käyttöön Järvenpään seurakunnan varhaiskasvatuksen kohtaamispaikkatoimintoihin. Tarve kehittämistyölleni nousi Järvenpään seurakunnan varhaiskasvatuksesta, jossa itsearviointi ei ole aiemmin ollut säännöllisessä käytössä kohtaamispaikkojen toiminnan arvioinnissa. Näin ollen kehittämistyöni avulla varhaiskasvatukseen saatiin yhdenmukainen arviointimalli, joka palvelee yhteisiä toimintatapoja.
Kehittämistoiminnassa tulee määritellä sen metodologiset periaatteet. Tällöin voidaan vastata kysymyksiin: millaisena kehittämistoiminnan todellisuus nähdään, millaista tietoa kehittämisellä pyritään tuottamaan, millaisesta näkökulmasta kehitetään, ja millainen on kehittämistoiminnan luonne. (Toikko & Rantanen, 2009, s. 35.) Kehittämistyöni todellisuutena toimi Järvenpään seurakunnan varhaiskasvatuksen kohtaamispaikat ja niiden työntekijät. Kehittämistoiminnalla pyrittiin selkiyttämään kohtaamispaikkojen yhteisiä toimintatapoja toiminnan arvioinnin suhteen.
Kehittämistyön vaiheet voidaan jakaa neljään osaan: 1. ongelman määrittely, 2. ratkaisun esitys, 3. ratkaisun kokeilu ja 4. arviointi. (Kananen, 2012, s. 53.) Kehittämistyön ongelmana oli saada seurakunnan kohtaamispaikkoihin sopiva itsearviointilomake. Seurakunnan kohtaamispaikkatoiminnoista kerätyn aineiston perusteella esiin voitiin nostaa kolme teemaa: yhteisöllisyys, hengellinen elämä ja kristillinen kasvatus. Näistä teemoista muokattiin yhteensä viisi seurakunnan toimintaan suunnattua kysymystä. Näin saatiin seurakunnan kohtaamispaikkoihin soveltuva lisäosa jo olemassa olevaan Perheet- keskiöön! -itsearviointityökaluun. Lisäosan arviointia päästään tarkastelemaan sen käyttöönoton jälkeen.
Lopuksi
Itsearviointi on tärkeää kohtaamispaikkatoiminnoissa. Toiminta ei voi kehittyä, jos sille asetettuja tavoitteita ei arvioida. Seurakuntien kohtaamispaikkojen itsearvioinnissa huomioon tulisi ottaa Suomen evankelis- luterilaisen kirkon erityinen asema suomalaisessa yhteiskunnassa. Kirkon ja seurakuntien toimintaa ohjaa kirkkolaki, joka myös määrittelee kirkon ja seurakunnan aseman yhteiskunnassa jonnekin kolmannen sektorin toimijan liepeille. Tämän takia kirkon ja seurakuntien toimintaa ei voida arvioida täysin samoin menetelmin, kuin esimerkiksi julkisen vallan alaisuudessa toimivia yksiköitä.
Keski- Uudenmaan hyvinvointialueen kohtaamispaikoissa käytössä olevaan perheet keskiöön- työkaluun tulee kehittämistyön tuloksena lisäosa, jossa käsitellään erikseen kirkon työhön liittyviä erityispiirteitä. Lisäosan kysymykset pohjautuvat aineistosta esiin nousseisiin kirkon työn teemoihin. Teemat ovat 1. hengellisyys kohtaamispaikassa, 2. osallistujan hengellisyyden tukeminen ja vahvistaminen, 3. mahdollisuus hengellisten kysymysten läpikäyntiin, 4. kristillisen kasvatuksen tarjoaminen ja 5. erilaisten uskontojen ja katsomusten huomioiminen. Jokainen teema on muotoiltu yhteensä viiteen kysymykseen, joihin on annettu neljä vastausvaihtoehtoa arviointiasteikolla yksi: useita kehittämistarpeita- neljä: erinomainen.
Järvenpään seurakunnan varhaiskasvatus ottaa käyttöönsä perheet keskiöön! -kohtaamispaikkatoiminnan itsearviointilomakkeen ja siihen kehittämistyön tuloksena tuotetun seurakunnan työntekijöille tarkoitetun lisäosan vuoden 2026 aikana. Arviointilomake lisäosineen on käytettävissä myös muiden seurakuntien kohtaamispaikkatoimintojen itsearviointiin ja tarjoaa konkreettisen työkalun seurakuntien kohtaamispaikkatoiminnan kehittämiseen.
Lähteet
Järvenpään seurakunta. (2026.) Toimintaa ja tapahtumia. Kevät 2026. Savion Kirjapaino. [Esite].
Kananen, J. (2012.) Kehittämistutkimus opinnäytetyönä. Kehittämistutkimuksen kirjoittamisen käytännön opas. Tampereen Yliopistopaino Oy.
Kokkola, N. (2025.) ”On siellä muita aikuisia, juo vaan kahvit rauhassa”- Maaseudun lapsiperheiden avoimet kohtaamispaikat sosiaalisen pääoman lähteinä. [Maisterintutkielma, Jyväskylän yliopisto] [Tiivistelmä] https://jyx.jyu.fi/bitstreams/cccde68f-5381-40c2-a43a-2b4b485f8ba8/download
Lasten, nuorten ja perheiden osallisuuden koordinaatio. (i.a.) Arviointi ja seuranta. Saatavilla 30.1.2026 https://osallisuudenkoordinaatio.fi/tuki-hankkeille/arviointi-ja-seuranta/
Latvala, S. (2017). Vertaisvuorovaikutusta, kaverisuhteita ja piristystä lapsiperhearkeen. Tapaustutkimus Tapiolan seurakunnan
perhekerhojen kehittymisestä ja toiminnan merkityksestä
osallistuvien perheiden elämään. [Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto] https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/e2755502-234e-47be-914b-67d21952a29a/content
Lehtonen, H. (11.11.2020.) Mikä on yhteisö? https://kansalaisyhteiskunta.fi/tietopankki/mika-on-yhteiso/
Suvila, J. (2015). Työyhteisön henkeä ja sielua etsimässä. Teoksessa M. Kanerva, & J. Tanska (toim.), Työ ja henki. Avaimia henkiseen ja hengelliseen työhyvinvointiin. (s. 53–61). Kirjapaja
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (9.4.2025) Sote-uudistus yhdenmukaisti lapsiperheiden palveluita – perhekeskukset ovat vakiintuneet hyvinvointialueille. https://thl.fi/-/sote-uudistus-yhdenmukaisti-lapsiperheiden-palveluita-perhekeskukset-ovat-vakiintuneet-hyvinvointialueille
Toikko, T. & Rantanen, T. (2009). Tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Näkökulmia kehittämisprosessiin, osallistamiseen ja tiedontuotantoon. Tampereen Yliopistopaino Oy.
Kirjoittajat
Jasmin Anttila
Varhaiskasvatustyönohjaaja, Sosionomi (YAMK), Kirkon varhaiskasvatuksen ohjaajan kelpoisuuskoulutuksen opiskelija
