Yhteisötyöllä on pitkä ja monipuolinen historia, ja sen tarve on ilmeinen myös tulevaisuudessa. Sen juuret ulottuvat varhaiseen setlementtityöhön ja sen merkitys korostuu myös tämän päivän Suomessa. Tässä kirjoituksessa käytämme yhteisö-käsitettä kattoterminä, joka sisältää muun muassa yhteisösosiaalityön, yhdyskuntatyön ja yhteisöjen kehittämisen.
Diakin englanninkielisessä sosionomi-koulutusohjelmassa yhteisötyö ja yhteisöjen kehittäminen ovat olleet keskiössä jo vuodesta 2006. Opintojaksoilla perehdytään yhteisötyön teoreettisiin periaatteisiin, tavoitteisiin, menetelmiin ja käytäntöihin – ja ennen kaikkea harjoitellaan tekemistä käytännössä (Päällysaho & Nylund, 2020). Opiskelijat jalkautuvat asuinalueille, kohtaavat asukkaita ja tutkivat heidän kanssaan alueen vahvuuksia ja kehittämistarpeita esimerkiksi kävelyhaastatteluiden, osallistavan karttatyöskentelyn, osallistavan valokuvauksen ja Photovoicen avulla (Parajuli & Päällysaho, 2020) Näin he oppivat tekemään näkyväksi paikallisia kokemuksia, näkökulmia ja tarpeita.
Yhteisötyö ei kuitenkaan ole vain menetelmäpakki. Se on työorientaatio, joka haastaa sosiaalialan ammatillista ajattelua ja avaa perinteisen toimistotyön rinnalle uusia tapoja tukea ihmisten hyvinvointia.
Miksi yhteisötyö on tärkeää juuri nyt?
Suomi monimuotoistuu ja monikulttuuristuu nopeasti. Väestö ikääntyy, yksinäisyys lisääntyy ja alueellinen eriarvoisuus kasvaa. Samalla hyvinvointivaltio kamppailee kustannuskriisin kanssa, mikä haastaa perinteisiä palvelurakenteita. Monille perinteiset sosiaalipalvelut ovat vaikeasti saavutettavia tai liian raskaita arjen tilanteisiin.
Sosiaalihuoltolain 7a§ (L 1301/2014) korostaa yhteisösosiaalityön merkitystä edellyttämällä, että sitä on oltava asukkaiden saatavilla. Juuri tässä tilanteessa yhteisötyö nousee erityisen tärkeäksi. Yhteisötyötä tehdään siellä, missä ihmiset kohtaavat ja elävät arkeaan: naapurustoissa, kortteleissa, kauppakeskuksissa, asukastiloissa, kerhohuoneissa ja muissa arjen kohtaamispaikoissa.
Yhteisötyötä tehdään siellä, missä ihmiset kohtaavat ja elävät arkeaan: naapurustoissa, kortteleissa, kauppakeskuksissa, asukastiloissa, kerhohuoneissa ja muissa arjen kohtaamispaikoissa.
Osallisuus rakentaa vahvoja yhteisöjä
Paikallisten asukkaiden osallisuus on työotteen ydin. He tuntevat parhaiten alueensa vahvuudet, mahdollisuudet ja kehittämiskohteet. Yhteisötyössä he eivät ole työn kohteita tai passiivisia asiakkaita, vaan aktiivisia toimijoita ja kanssakulkijoita, jotka rakentavat elinympäristöään yhdessä ammattilaisten kanssa. Yhteisötyö nostaa paikalliset yhteisöt esiin hyvinvointia luovina ympäristöinä – ei vain palveluiden kohteina, vaan elämänpaikkoina, joissa syntyy arjen turvaa, tukea ja osallisuutta. Tämä lähestymistapa luo kumppanuutta ja vähentää hierarkiaa. Luottamuksen rakentaminen näyttäytyy myös yhteisötyön asiantuntijoiden mukaan olennaisena yhteisösosiaalityön tekemisen edellytyksenä, kuten asuinalueiden tuntemuksena; olemalla ”fyysisesti läsnä ja tutustumalla ihmisiin ja yhteisöihin”. (Luoma, 2024, 37–38.)
Yhteisötyö purkaa sosiaalityöhön usein sisäänrakennettuja valtarakenteita. Se ei perustu hierarkiaan, vaan tasavertaiseen yhteistyöhön, jossa ammattilainen ei määrittele yksin sitä, mitä ihmiset tarvitsevat. Sen sijaan hän kuuntelee, mahdollistaa, tukee ja kulkee rinnalla. Kun ihmiset osallistuvat oman asuinalueensa kehittämiseen, syntyy jotakin olennaista: luottamusta, yhteisöllisyyttä ja arjen turvallisuutta. Juuri näitä rakennuspalikoita monimuotoistuva ja muuttuva Suomi tarvitsee nyt enemmän kuin koskaan.
Lähteet
L 1301/2014. Sosiaalihuoltolaki. https://www.finlex.fi/eli?uri=http://data.finlex.fi/eli/sd/2014/1301/ajantasa/2025-06-27/fin
Luoma, N. (2024). Yhteisösosiaalityön asiantuntijoiden näkemyksiä yhteisösosiaalityön tekemisen edellytyksistä. [Sosiaalityön pro gradu-tutkielma, Turun yliopisto]. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024082266104
Päällysaho, K., & Nylund, M. (2020). Yhteisötyötä oppimassa. Teoksessa J. Helminen (toim.) Näkökulmia osallistavaan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan. (s. 178-189). (Diakonia-ammattikorkeakoulun TKI-toiminnan vuosikirja 5). https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-348-3
Parajuli, P., & Päällysaho, K. (2020). Tools and Techniques for Community Development. Teoksessa A. Nieminen & A. Suikkala (toim). Tools for Wellbeing and Dignity II. Developing Mul-professional collaboration competence among the disciplines of nursing, social work, and microbiology (s.107-123). (Diaconia University of Applied Sciences. Diak Publications 3). https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-408-4
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251210116971
