Talouskeskustelu mielletään usein sosiaali-, terveys- ja kirkon aloilla toisarvoiseksi tai jopa ristiriitaiseksi organisaation pehmeiden arvojen kanssa. Todellisuudessa talouden tasapaino ja vastuullisuus ovat perusedellytyksiä sille, että organisaatio pystyy toteuttamaan eettistä tehtäväänsä pitkäjänteisesti.
Valtion rahoituksen leikkaukset asettavat hyvinvointialueet, järjestöt ja korkeakoulutkin haastavaan taloudelliseen tilanteeseen. Se pakottaa organisaatioita arvioimaan toimintaansa myös taloudellisesta näkökulmasta. Ilman vakaata taloudellista pohjaa ei ole resursseja laadukkaaseen hoitoon, kasvatukseen, diakoniaan tai opetukseen.
Vastuullinen taloudenhoito ei kuulu vain ylimmälle johdolle, vaan se ulottuu organisaation jokaiselle tasolle. Tärkeässä roolissa ovat keskijohdon päälliköt ja lähijohtajat, jotka ohjaavat oman tiiminsä arkea ja resurssien käyttöä.
Taloussääntö luo raamit vastuulliselle toiminnalle
Diakonia-ammattikorkeakoulussa (Diak) organisaation talouden ja arvojen yhteensovittamista ohjaa hallituksen vahvistama virallinen taloussääntö. Taloussääntö nojaa kirjanpito-, tilintarkastus-, osakeyhtiö- ja ammattikorkeakoululakiin sekä toimii organisaation sisäisen valvonnan ja eettisen toiminnan selkärankana. Se auttaa määrittämään selkeät pelisäännöt, vastuualueet ja hyväksymismenettelyt taloudellisille toimille ja hankinnoille.
Vastuullinen taloudenhoito ei kuulu vain ylimmälle johdolle, vaan se ulottuu organisaation jokaiselle tasolle.
Taloussääntö varmistaa, että jokainen organisaation tekemä päätös, aina pienistä hankinnoista suuriin strategisiin investointeihin, on läpinäkyvä, perusteltu ja linjassa organisaation kokonaistavoitteiden kanssa. Se suojaa organisaation resursseja ja työntekijöitä määrittämällä sen, kuka tekee päätöksiä ja millä valtuuksilla.
Taloustiimi tukee, päällikkö kantaa operatiivisen vastuun
Hallitus ja johto vastaavat suurista linjoista, kuten budjetoinnista. Taloustiimi huolehtii puolestaan lakisääteisestä raportoinnista, talousprosessien sujuvuudesta ja toimii asiantuntevana kumppanina, joka tarjoaa operatiivisille toimijoille dataa ja työkaluja päätöksenteon tueksi.
Strategia ja budjetit muuttuvat kuitenkin käytännön toiminnaksi vasta tiimitasolla. Tiimit ja päälliköt tekevät päivittäin päätöksiä, joilla on suoria taloudellisia seurauksia. Sellaisia ovat esimerkiksi työajansuunnitelu, arjen hankinnat, materiaalihukka tai projektien aikataulutus. Vaikka keskitetty taloushallinto ohjaa kokonaisuutta, se ei voi valvoa yksittäisten tiimien resurssitehokkuutta. Arjen taloushallinta ja taloussäännön noudattaminen edellyttävätkin päälliköiltä vahvaa esihenkilövastuuta oman vastuualueensa luvuista.
Eurot heijastuvat suoraan toiminnan laatuun
Asiantuntijaorganisaatioissa päälliköiden haasteena on usein tasapainoilu substanssiosaamisen ja talousvaatimusten välillä. Monen johtajan tai päällikön ammatillinen tausta ei ole taloushallinnossa, minkä vuoksi taloudenpito voi tuntua ylimääräiseltä hallinnolliselta taakalta.
Talousosaaminen ja taloussääntöjen tuntemus ovat kuitenkin kiinteä osa ammatillista johtajuutta myös pehmeämpien arvojen organisaatioissa. Kun päällikkö ymmärtää tiiminsä kulurakenteen ja budjetin ja osaa ennustaa kuluvan vuoden tuotot ja kulut, hän kykenee tekemään perustellumpia ja kestävämpiä päätöksiä.
Kyse ei ole pelkistä säästöistä, vaan resurssien oikeaoppisesta kohdentamisesta. Jos tiimin talous hallitaan huonosti tai valvonta pettää, se heijastuu suoraan asiakas- ja opiskelijatyöhön, henkilöstön jaksamiseen ja lopulta organisaation yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Vastuullinen taloudenpito tiimitasolla suojelee siten organisaation perustehtävää.
Yhteistyöllä kohti kestävää tulevaisuutta
Kestävän talouskulttuurin luominen edellyttää saumatonta yhteistyötä ja avointa vuoropuhelua talousasiantuntijoiden ja operatiivisten päälliköiden välillä. Taloushallinnon tehtävänä on purkaa luvut ja taloussäännöt muotoon, jota lähijohtajat voivat hyödyntää arjen toiminnan ohjaamisessa.
Päälliköiden puolestaan on sitouduttava annettuihin raameihin ja tunnistettava roolinsa osana organisaation sisäistä valvontaa. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että saapuva lasku kiertää aina erikseen tarkastajalla ja hyväksyjällä, eivätkä nämä voi olla sama henkilö edes kesälomakaudella.
Kun ymmärrys taloudesta, yhteisistä säännöistä ja eettisyydestä vahvistuvat, taloudenhoidosta tulee luonnollinen osa työkulttuuria. Lopulta kestävä taloudenhoito on organisaation arvojen tärkein mahdollistaja.
