SataLasso-hankkeen Kestävä minä -ryhmä kokoontui maaliskuun puolivälissä pohtimaan työhyvinvointia lastensuojelun sijaishuollossa. Tämän kerran teemana oli erityisesti työn imu – se myönteinen, energisoiva tila, joka auttaa jaksamaan myös vaativassa työssä. Mukana keskustelua rikastuttamassa oli asiantuntijavieraana Satakunnan hyvinvointialueelta yksikön johtaja Suvianna Forss sekä joukko aktiivisesti osallistuneita opiskelijoita.
Työhyvinvointi sijaishuollossa – miksi se on niin tärkeää?
Lastensuojelun sijaishuollossa tehtävä työ on tunnetusti vaativaa. Arki voi sisältää emotionaalisesti kuormittavia tilanteita, haastavaa käyttäytymistä, vuorotyötä ja ajoittaista resurssipulaa. Työhyvinvointi rakentuu kuitenkin monesta eri tekijästä: työn mielekkyydestä, turvallisuudesta, terveydestä sekä toimivasta työyhteisöstä.
Yhteisessä keskustelussa nousi vahvasti esiin se, että vaikka työ on raskasta, se on samalla myös erittäin merkityksellistä ja antoisaa. Mahdollisuus vaikuttaa lapsen elämään, tarjota turvaa ja tukea sekä nähdä pieniäkin onnistumisia arjessa tuovat työhön syvää merkitystä.
Työn imu – enemmän kuin pelkkää jaksamista
Työn imu tarkoittaa pysyvämpää, myönteistä tunnetta työssä. Se näkyy tarmokkuutena, omistautumisena ja uppoutumisena työhön. Kyse ei ole vain siitä, että “selvitään päivästä”, vaan siitä, että työ voi parhaimmillaan innostaa ja antaa energiaa. Ryhmässä pohdittiin, miltä työn imu näyttää käytännössä: työntekijä on läsnä ja kiinnostunut, työ tuntuu merkitykselliseltä, arki sujuu ja yhteistyö toimii ja myös lapsi aistii turvallisuuden ja myönteisen ilmapiirin.
Tärkeä oivallus oli, että työn imu ei synny sattumalta eikä pelkästään yksilön ominaisuuksista – se rakentuu ympäristön, työyhteisön ja johtamisen varaan.
Vaatimukset ja voimavarat tasapainoon
Keskeinen teema oli työn vaatimusten ja voimavarojen välinen suhde. Sijaishuollossa vaatimuksia on paljon, mutta ratkaisevaa on se, että voimavarat ylittävät vaatimukset. Voimavaroiksi tunnistettiin muun muassa toimiva ja tukeva työyhteisö, selkeä johtaminen, mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön, työnohjaus ja palaute sekä kokemus työn merkityksellisyydestä.
Kun nämä ovat kunnossa, työn imu voi syntyä – ei siksi, että työ olisi helppoa, vaan siksi, että työntekijä ei jää yksin kuormituksen kanssa.
Asiantuntijan näkökulma ja yhteinen keskustelu
Suvianna Forss toi keskusteluun arvokasta käytännön näkökulmaa sijaishuollon arjesta. Hänen puheenvuoronsa konkretisoi sitä, miten työhyvinvointia voidaan tukea rakenteellisesti ja myös johtamisen kautta. Samalla se vahvisti ymmärrystä siitä, että työn imu ei ole irrallinen ilmiö, vaan suoraan yhteydessä työn laatuun ja lasten hyvinvointiin. Opiskelijat osallistuivat aktiivisesti keskusteluun, ja yhdessä pohdittiin muun muassa miltä työn imu tuntuu työntekijästä ja miten lapsi ehkä kokee sen.
Kokoontuminen vahvisti tärkeää viestiä: lastensuojelun sijaishuollon työ on yhtä aikaa kuormittavaa ja palkitsevaa. Työn imu ei synny vaatimusten puutteesta, vaan siitä, että työntekijällä on riittävästi voimavaroja kohdata työn haasteet.
Kun työn imu toteutuu, se ei hyödytä vain työntekijää – se näkyy suoraan myös lapsen arjessa turvallisuutena, jatkuvuutena ja parempana kohtaamisena. Työhyvinvoinnin tukeminen onkin ennen kaikkea investointi sekä työntekijöihin että lapsiin.
Blogi on julkaistu SAMKin sivuilla 10.4. Voit lukea alkuperäisen blogin tästä linkistä.
