Tekoälyn – ja ylipäätään tietokoneälyn – singulariteetti on tunnettu käsite ja tarkoittaa hypoteettista tulevaisuuden käännekohtaa, jolloin tekoäly saavuttaa ja ylittää ihmisen yleisen älykkyyden. Singulariteetin vallitessa tekoäly olisi kognitiivisesti ja luultavasti emotionaalisestikin ihmisen vertainen. Singulariteetin syntymisen ajankohta on jo pitkään ollut ”10-20 vuoden päässä”. Mikä on opetuskäytössä olevien avattarien tilanne?
Opetusavattaret ovat ilmestyneet luennoille kuluneiden parin vuoden aikana. Niiden käyttökelpoisuus vaihtelee, mutta voidaan kai sanoa, että ne ainakin tuovat tunneille (tapauskohtaisesti) kaivattua vaihtelua. Avattaren esittämän asian, vaikkapa luennon, on tietysti oltava relevantti ja ensiluokkainen, jotta avattaren käyttö olisi perusteltavissa.
Avattarien ongelmista on syytä mainita kaksi. Avatar on harvoin olemukseltaan täysin tai edes riittävän ihmismäinen – upeastikin toteutetun avattaren kohdalla tunne tulee, että jotain epäluonnollista tässä on. Toinen, olennaisempi, ongelma on opetusavattaren kyvykkyyden taso reagoida opiskelijoiden spontaaneihin kysymyksiin. Toisin sanoen: pystyykö avatar samaan kuin pätevä opettaja eli jakamaan informaatiota, selventämään jaettua tietoa ja vastaamaan kysymyksiin, jotka käsittelevät opetusaineistoa ja sen soveltamista tosimaailman ennakoimattomiin tilanteisiin?
Mihin parhaat opetusavattaret pystyvät
Tällä hetkellä opetuskäyttöön on olemassa useita interaktiiviseen kommunikaatioon pystyviä AI‑avattaria. Avattaret mahdollistavat, ainakin niitä markkinoivien yritysten myyntipuheiden mukaan, kaksisuuntaisen keskustelun, asiakastilanteiden simuloinnin ja opiskelijan virtuaalisen ohjauksen. Edistyneimmät avattaret kykenevät reaaliaikaiseen kommunikointiin opiskelijan kanssa ja pystyvät vastaamaan kysymyksiin ja esittämään niitä. Verkosta poimittu opiskelijakommentti havainnollistaa tilannetta:
Built-in AI chat is like having a tutor available 24/7. It helped me understand pathology concepts I struggled with for months.
Complement AI Avatar, pystyy, ainakin esittelytekstien mukaan, toimimaan lähes kuin oikea opettaja: opetuskeskustelu opiskelijan kanssa opetusaineistosta on mahdollista ilman aikaviivettä. Complement Avatar toteuttaisi oppitunnin esittelemällä opiskeltavan aineiston, esimerkiksi diat, ja pystyisi vastaamaan aineistoa koskeviin kysymyksiin reaaliajassa. Luennon jälkeen jokainen opiskelija pääsisi reaaliajassa keskustelemaan opetusaineistosta avattaren kanssa ja saamaan kysymyksiinsä vastaukset – normaalistihan esimerkiksi Zoom-etäluennolla opettaja pystyy vastaamaan vain yhteen kysymykseen kerrallaan.
Modernitkin opetusavattaret on suunniteltu siten, että opettaja tai kouluttaja luo aineiston itse ilman varsinaista teknistä osaamista.
Opetusavattaret ja singulariteetti
Modernitkin opetusavattaret on suunniteltu siten, että opettaja tai kouluttaja luo aineiston itse ilman varsinaista teknistä osaamista. Opettaja voi toki pyytää apua opetusaineiston sisällön suunnitteluun vaikkapa Chat GPT -tekoälyltä. Complement AI Avatar – yksi parhaista interaktioon pystyvistä opetusavattarista – pystyy siis reaaliaikaiseen keskusteluun opiskelijan kanssa. Mutta vain opetusaineiston osalta. Complement AI Avatar ei vastaa opetusaineiston ulkopuolisiin kysymyksiin. Se on suunniteltu rajattuun, opettajan määrittelemään sisältöön. Tämäkin toki riittää useimmissa tilanteissa vallan mainiosti.
Opiskelun apuvälineenä tällainen olisi luultavasti hyvin tehokas järjestelmä, mutta olisi vaikea kuvitella, että kokonainen oppitunti onnistuisi näin. Kokemus on nimittäin kerta toisensa jälkeen osoittanut, että opiskelijoilla on kysymyksiä, joihin ei suoraa vastausta opetusaineistosta löydy ja joita opettajan on erikseen ajan kanssa pohdittava ja selvitettävä.
Interaktiivisten opetusavattarien osalta on painotettava, että rajatussa kontekstissa ne voivat olla erinomaisia opetuksen tukijärjestelmiä, mutta singulariteettia – ihmisen kaltaista maailmantietoutta ja päättelykykyä – niillä ei ole, koska sellaista ei tekoälyllä ole ylipäätään.
On olemassa myös vapaaseen keskusteluun pystyviä avattaria, joita saattaisi olla mahdollista kokeilla opetuksessa, mutta ne toimivat ilman opettajan kontrollia, eivätkä ne”vapaina sieluina” muuten voisivat toimiakaan. Esimerkkinä tällaisesta järjestelmästä olkoon D-ID Live Portrait. Tämän tyyppiset järjestelmät olisivat joustavia mutta sisältäisivät pedagogisesti aivan liian isoja riskejä. Näin ollen vapaaseen keskusteluun pystyvät avattaret ovat vähintään yhtä kaukana AI-singulariteetista kuin sisältörajoitteiset opettajan kontrolloimat järjestelmät.
Interaktiivisissa opetusavattarissa on valinnanvaraa. Opettajan on pohdittava kahta parametria: keskustelun vapaus ja pedagoginen luotettavuus. Näiden välillä on negatiivinen korrelaatio. Ilmeinen seikka pohdittavaksi on myös hinta: interaktiiviset avattaret eivät ole ilmaisia.
