Maailma rakentuu sanoista. Sanoilla kerromme, keitä olemme. Sanoilla rakennamme yhteyttä, luottamusta ja osallisuutta. Mutta sanat voivat myös sulkea ulkopuolelle silloin, kun niitä ei ymmärretä. Siksi tulkin työ ei ole vain sanojen tulkkaamista kielestä toiseen. Se on mahdollisuuksien avaamista ja yhteisen ymmärryksen rakentamista. Se on sillan rakentamista kahden erilaisen todellisuuden välille.
Diakin 30-vuotisjuhlan teema ”radikaalisti inhimillinen” koskettaa tulkin työn ydintä. Minulle se tarkoittaa yksinkertaista mutta perustavanlaatuista asiaa: jokaisella ihmisellä on oikeus tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi.
Tulkin työssä olen saanut olla mukana tilanteissa, joissa kyse on ollut paljon enemmästä kuin sanoista. Olen ollut tilanteessa, jossa vanhempi on tulkkauksen avulla pystynyt kysymään itse lastaan koskevista asioista vaikean diagnoosin edessä, kertomaan huolensa ja osallistumaan keskusteluun tasavertaisena. Olen nähnyt asiakkaan saavan äänensä kuuluviin viranomaisen kanssa asioidessaan, sovittelussa, oikeudessa.
Olen myös nähnyt helpotuksen ihmisen kasvoilla, kun hän on huomannut, ettei jää tilanteessa yksin. Ulkopuolisen silmissä nämä voivat näyttää tavallisilta kohtaamisilta. Ihmiselle itselleen ne voivat olla ratkaisevia hetkiä. Ne ovat osallisuuden hetkiä.
Osallisuus mahdollistaa osallistumisen
Osallisuus ei tarkoita vain sitä, että ihminen on paikalla. Se tarkoittaa sitä, että hän voi kysyä, kertoa mielipiteensä, tehdä valintoja ja vaikuttaa omaan elämäänsä. Se tarkoittaa, etteivät hänen kokemuksensa ja tarpeensa jää kielimuurin taakse. Tulkkaus voi katkaista eriarvoistavan tilanteen juuri silloin, kun ihminen on vaarassa jäädä ulkopuolelle. Se vahvistaa oikeutta ymmärtää ja tulla ymmärretyksi.
Tulkki ei kuitenkaan välitä vain kieltä. Hän välittää myös sävyjä, kokemuksia ja kulttuurisia merkityksiä. Hän auttaa ihmisiä ymmärtämään toistensa tarkoituksia, vaikka heidän lähtökohtansa ja todellisuutensa olisivat hyvin erilaisia.
Ymmärrys syntyy myös katseesta. Se syntyy epäröinnin tunnistamisesta, hiljaisuuden kuulemisesta ja kulttuuristen merkitysten ymmärtämisestä.
Diak on 30 vuoden ajan kouluttanut ammattilaisia, joiden työ rakentuu samalle perustalle. Tulkit, sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset sekä monet muut Diakista valmistuneet kohtaavat ihmisiä usein silloin, kun elämä on epävarmaa ja tarve tulla kuulluksi on suurin.
Ymmärrys ei synny vain sanoista
Miten varmistamme, ettei kukaan jää ulkopuolelle? Miten rakennamme yhteiskuntaa, jossa jokaisen ihmisarvo toteutuu? Elämme samalla aikaa, jolloin teknologia kehittyy nopeasti. Myös tulkkausalalla tekoäly osaa jo kääntää sanoja hämmästyttävän hyvin. Mutta tulkkina olen oppinut, ettei ymmärrys synny pelkästään sanoista.
Ymmärrys syntyy myös katseesta. Se syntyy epäröinnin tunnistamisesta, hiljaisuuden kuulemisesta ja kulttuuristen merkitysten ymmärtämisestä. Se syntyy siitä, että joku huomaa, milloin ihminen tarvitsee enemmän kuin pelkän käännöksen. Tulevaisuudessa osa sanoista voi kulkea koneiden kautta. Mutta luottamus, empatia ja aito kohtaaminen kulkevat edelleen ihmiseltä ihmiselle.
Siksi ajattelen näin: kun teknologia tulkkaa, ihmisen vastuu kasvaa. Ja sama pätee koko yhteiskuntaan. Mitä enemmän ympärillämme on teknologiaa, sitä enemmän tarvitsemme inhimillisyyttä. Mitä nopeammin maailma muuttuu, sitä tärkeämpää on tunnistaa teknologian rajat.
Meidän on huolehdittava siitä, etteivät ihmisarvo, yhdenvertaisuus ja turvallisuus katoa tehokkuuden tavoittelun alle. Tärkein kysymys ei siis ole vain se, kuinka hyvin osaamme käyttää teknologiaa. Tärkeämpää on se, kuinka hyvin osaamme käyttää sitä ihmisen mahdollisuuksien, osallisuuden ja yhteisen ymmärryksen vahvistamiseen.
Rohkeutta nähdä ihminen
Maailma ei muutu paremmaksi huutamalla kovempaa. Se muuttuu paremmaksi silloin, kun ymmärrämme toisiamme paremmin.
Tulkki rakentaa siltaa kahden tai useamman todellisuuden välille. Juuri nyt maailmamme tarvitsee näitä siltoja. Siltoja ihmisten, kulttuurien, kokemusten ja todellisuuksien välille. Jokainen kerta, kun ihminen tulee aidosti kuulluksi ja ymmärretyksi, maailma muuttuu hieman oikeudenmukaisemmaksi. Jokainen kerta, kun annamme toiselle mahdollisuuden osallistua, vaikuttaa ja tulla kohdatuksi, rakennamme samalla toivoa.
Ehkä juuri sitä radikaali inhimillisyys pohjimmiltaan on: rohkeutta nähdä toisessa ihmisessä ennen kaikkea ihminen. Yhteinen ymmärrys ei synny itsestään. Se syntyy ihmisistä, jotka päättävät kuunnella toisiaan.
Blogi on osa Radikaalisti inhimillinen – Diak 30 vuotta -juttusarjaa, joka kuvaa Diakonia-ammattikorkeakoulun historiaa ja kasvua radikaalisti inhimilliseksi korkeakouluksi. Blogi perustuu Zeynep Niirasen puheenvuoroon Diakin 30-vuotisjuhlassa.
Kirjoittajat
Zeynbep Niiranen
erityisasiantuntija, Pohjois-Savon hyvinvointialue
