Sosiaali- ja terveysalan työssä inhimillinen kohtaaminen on laadukkaan palvelun ja eettisen toiminnan perusydin. Samalla yksi alan vaikeimmista eettisistä kysymyksistä on jatkuva tasapainoilu aidon läsnäolon ja ammatillisen suojan välillä. Miten asiantuntija voi olla empaattinen ilman, että oma jaksaminen vaarantuu? Rajanveto auttamisen ja toisen puolesta elämisen välillä vaatii vahvaa ammatillista osaamista.
Altruismi, eli epäitsekäs huoli toisten hyvinvoinnista, on ihmisen käyttäytymisen keskeinen piirre auttamistyössä. Altruistiset ihmiset ovat empaattisia, ystävällisiä, myötätuntoisia ja aidosti kiinnostuneita toisten hyvinvoinnista. Nämä piirteet yhdistyvät usein tyytyväisyyteen ja merkityksellisyyden kokemukseen, jonka saa yhteisen hyvän edistämisestä.
Työskentelen asiakkaan kanssa, jonka elämäntilanne on poikkeuksellisen raskas ja täynnä kriisejä. Asiakas on oppinut luottamaan minuun ja kohtaamisemme ovat muodostuneet syvällisiksi. Huomaan kuitenkin, että työpäivän jälkeenkin kannan asiakkaan huolia mukanani. Huomaan pohtivani ratkaisuja hänen puolestaan. Tunnen syyllisyyttä, jos en ole heti tavoitettavissa hänelle ja huomaan ärsyyntyväni muille asiakkaille, koska kapasiteettini on kulunut loppuun tämän yhden asiakkaan tilanteen myötä.
Tutkimusten mukaan korkean altruistisuuden omaavat henkilöt ovat kuitenkin alttiimpia myötätuntouupumiselle. Hyvin empaattiset ja altruistiset henkilöt ovat suuremmassa riskissä ajautua myötätuntouupumukseen, koska he ovat syvästi sitoutuneita auttamistyöhönsä. Myötätunto ja altruismi motivoivat tarjoamaan laadukasta tukea auttamistyössä, mutta samat piirteet voivat johtaa suurempaan emotionaaliseen kuormitukseen ja työuupumukseen, jos niitä ei osaa hallita oikein.
Monille sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille ja ammattilaisille on ehkä tuttu Martti Lindqvistin (1990, 2016) teos Auttajan varjo. Lindqvist muistuttaa, että auttamistyöhön liittyy väistämättä myös varjopuolia. Auttajan omat vaikeat elämänkokemukset voivat auttaa ymmärtämään autettavaa ja rakentamaan siltaa heidän kohtaamiselleen. Samalla niihin sisältyy kuitenkin myös riski auttajan omien tarpeiden heijastamisesta asiakkaaseen. Auttaja voi samaistua liikaa autettavaan, jolloin hän alkaa kantaa vastuuta, joka ei hänelle kuulu. Silloin auttaminen kääntyy itseään vastaan. Tämän vuoksi laadukas auttamistyö edellyttää rehellistä itsensä kohtaamista – omien rajojen tunnistamista ja omien motiivien tarkastelua.
Myötätuntouupumus hiipii salakavalasti
Myötätunto on ammattilaisen tärkein työkalu, mutta se voi joskus kääntyä myös taakaksi. Myötätuntouupumus ei synny äkillisesti, vaan se etenee usein salakavalasti. Se alkaa tilanteista, joissa työntekijä huomaa kantavansa asiakkaan kriisejä mukanaan vapaa-ajalle tai pohtivansa ratkaisuja asiakkaan puolesta vielä työpäivän jälkeenkin.
Huomasin kyynisyyden hiipivän ajatteluuni. Asiakkaan avun tarve alkoi tuntua vaatimukselta sen sijaan, että se olisi ollut osa työtäni. Se jopa tuntui väsyttävän ja rasittavan minua normaalia enemmän.
Kun työntekijän kapasiteetti kuluu loppuun yhden vaikean tilanteen myötä, riski ärsyyntymiseen tai kyynistymiseen kasvaa. Kyynisyys on usein suojamekanismi, mutta se estää aidon kohtaamisen ja johtaa lopulta työn laadun heikkenemiseen. Tunnistamalla omat kuormituksen merkit, kuten syyllisyyden tunteen siitä, että ei ole aina tavoitettavissa, ammattilainen voi pysähtyä arvioimaan omia rajojaan ennen uupumista.
Myötätuntouupumus on ajankohtainen ilmiö auttamistyössä. Tuoreet kansainväliset tutkimukset osoittavat, että auttamisammateissa työskentelevät altistuvat myötätuntouupumukselle ja jopa sekundaariselle traumatisoitumiselle jatkuvan inhimillisen kärsimyksen kohtaamisen vuoksi. Myötätuntouupumusta pidetään tutkimuksessa välittämisen hintana ja heikentää työntekijän hyvinvointia ja siten myös työn laatua.
Empatia ja altruismi on kaksiteräinen miekka: Parhaimmillaan empatia voi toimia voimavarana (vrt. compassion satisfaction), mutta voi myös lisätä työuupumisen riskiä. Moni auttamistyössä toimiva työntekijä voi huomaamattaan uupua myötätuntouupumukseen asti. Tämän vuoksi on tärkeää saada työnohjausta, jotta uupumista voidaan ehkäistä ajoissa. Esimiehillä on myös oma vastuunsa työntekijöiden henkisestä jaksamisesta auttamistyössä. On tärkeää tunnistaa kuormitus hyvissä ajoin ja asettaa rajoja oman jaksamisen turvaamiseksi.
Ammatillinen etäisyys on laadun tae
Usein ammatillinen etäisyys mielletään virheellisesti kylmyydeksi tai välittämisen puutteeksi. Asiantuntijatyössä se on kuitenkin edellytys objektiivisuudelle. Jos työntekijä uppoutuu liian syvälle asiakkaan tunteisiin, hän menettää kykynsä tarvittavaan analyyttisyyteen ja ammatilliseen tukeen. Tämä lisää riskiä myötätuntouupumukseen, mikä heikentää sekä työntekijän omaa jaksamista että työn laatua. Usein todetaankin, että jos ei jaksa huolehtia itsestään, ei jaksa huolehtia muistakaan.
Oman jaksamisen huomioiminen ja rajojen asettaminen on jokaisen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisen eettinen velvollisuus, josta hyötyvät työntekijä itse, työyhteisö ja ennen kaikkea asiakas.
Pysähdyin pohtimaan omia rajojani työntekijänä. Ymmärsin, että ammatillinen etäisyys ei ole kylmyyttä, vaan se on edellytys sille, että voin säilyttää kykyni auttaa objektiivisesti asiakkaitani.
Ammatillinen integriteetti tarkoittaa eheyttä, pysymistä uskollisena työn eettisille periaatteille myös paineen alla. Se on rehellisyyttä omasta osaamisesta ja voimavaroista. Ammattilaisen tehtävänä on tarjota työkalut, mutta vastuu omasta elämästä ja päätöksistä kuuluu asiakkaalle itselleen. Tämä vastuunjako ei vähennä empatiaa, vaan palauttaa työntekijälle hallinnan tunteen omasta työstään ja asiakkaalle tunteen asiakkaan omasta toimijuudestaan.
Tasapainoilu vaatii jatkuvaa itsetuntemusta
Nykypäivän tehokkuusajattelu asettaa haasteita inhimilliselle kohtaamiselle. Jännite resurssien vähyyden ja inhimillisen kärsimyksen välillä on jatkuva eettinen stressitekijä. Tämän jännitteen hallitseminen edellyttää rakenteita, jotka tukevat työntekijän asemaa ja jaksamista, kuten esimerkiksi säännöllistä työnohjausta ja kollegiaalista tukea.
Aloin tietoisesti erottamaan oman vastuuni asiakkaan vastuusta. Asiakkaan tehtävä on tehdä päätöksiä oman elämänsä valintoihin. Minun tehtävänäni on kulkea asiakkaan rinnalla, tukien, auttaen sekä tarjoten vaihtoehtoja. Tämä ei vähentänyt empatiaani, mutta se vähensi kuormitustani ja palautti omaan työni laadun tunteen.
Vain hyvinvoiva ja omat rajansa tunteva asiantuntija on turvallinen ammattilainen itselleen sekä asiakkaalle. Pysähtyminen omien tunteiden äärelle ei ole merkki heikkoudesta, vaan osa ammatillista osaamista. Kun rajat ovat selvät, sydän voi olla aidosti mukana työssä.
Sitaatit pohjautuvat sosiaalialan ammattilaisen omaan työhön ja siinä toteutuneeseen asiakaskohtaamiseen.
Tämän blogitekstin kielenhuollossa on hyödynnetty Gemini-tekoälyä (käytetty 2.6.2026).
Lähteet
Amitha, T. K., & Azhagannan, K. (2024). The Altruistic Personality: Exploring its Influence on Prosocial Behavior, and Compassion Fatigue among Students of Healthcare and Social Work. Indian Journal of Positive Psychology, 15(4), 395–401.
Lindqvist, M. (1990, 2016) Auttajan varjo. Otava.
Noor, A.M., Suryana, D., Kamarudin, E.M.E., Naidu, N.B.M., Kamsani, S.R., & Govindasamy, P. (2025). Compassion fatigue in helping professions: a scoping literature review. BMC Psychol. https://doi.org/10.1186/s40359-024-01869-5
Pessi, A. B., Martela, F., & Paakkanen, M. (toim.) (2017). Myötätunnon mullistava voima. PS-kustannus.
Suomen sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry (2017). Arki, etiikka ja työ: Sosiaalialan ammattilaisen eettiset ohjeet. Talentia.
THL (2017). Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. [Verkkosivu]. Saatavilla 17.3.2026 https://yhteistyotilat.fi/wiki08/x/U63fAg
Kirjoittajat
Johanna Käppi
sosionomi (YAMK) -opiskelijaTuula Mertanen
sosionomi (YAMK) -opiskelijaPiia Suomi
sosionomi (YAMK) -opiskelijaMinna Valtonen
Diakonia-ammattikorkeakoulu Yliopettaja, laaja-alainen diakonia ja globaalivastuu, TT
