Jatkuvaan talouskasvuun ja tehokkuuden maksimointiin perustuva talousjärjestelmämme on ajautunut pisteeseen, jossa se kuluttaa loppuun kaksi arvokkainta perustaa: ympäröivän luonnon ja työtä tekevän ihmisen. Planetaaristen rajojen ylittyminen ja työntekijöiden kiihtyvä uupumusepidemia eivät ole toisistaan irrallisia ilmiöitä, vaan saman kasvuimperatiivin oireita.
Siirtymä kohti kohtuutaloutta ei siten tarkoita ainoastaan materiaalisesta ylikulutuksesta luopumista, vaan se vaatii radikaalisti inhimillisen työelämän rakentamista. Radikaalisti inhimillinen työelämä voidaan ajatella työkulttuurina, jossa ihminen ja hänen hyvinvointinsa asetetaan aidosti kaiken toiminnan keskiöön ohi pelkän lyhytnäköisen tuloksen maksimoinnin. Se toimii välttämättömänä vastaliikkeenä uupumukselle, jatkuvalle kiireelle ja suorituskeskeisyydelle.
Ekologisesta kestämättömyydestä inhimilliseen uupumukseen
Perinteinen taloustiede on pitkään kohdellut luontoa ilmaisena raaka-ainevarastona ja ihmistä pelkkänä inhimillisenä pääomana tai tuotantoresurssina. Kun organisaatioilta vaaditaan jatkuvaa kvartaalikasvua, työntekijöihin kohdistuvat tehokkuusvaatimukset muuttuvat rajattomiksi. Sosiologi Hartmut Rosa kuvaa tätä kapitalistisen talousjärjestelmän jatkuvan kasvun vaatimusta sosiaalisen kiihtyvyyden ilmiön kautta. Teknologia, elämän rytmi ja sosiaalinen muutos kiihtyvät ja tämä resonoi työelämään. Kiihtyminen luo ristiriitoja työntekijöiden erilaisten ajallisten toimintamallien ja elämänrytmien välille. Tämä rajoittaa työntekijöiden hyvää elämää sekä heikentää heidän mahdollisuuksiaan kukoistaa sekä heidän fyysistä ja psyykkistä terveyttään. (Hollstein & Rosa, 2023.)
Kiihtymisen dynamiikka synnyttää kestämättömyyttä kahdella rintamalla. Samalla kun teollinen ylikulutus kiihdyttää ilmastokriisiä ja luontokatoa, se riistää ihmiseltä palautumisen ja henkisen tilan. Kun työtä ohjaa vain numeerinen suoritus, työntekijä etääntyy tekemisensä todellisesta tarkoituksesta. Kohtuutalouden viitekehys haastaa tämän kytkennän. Talouskasvun tavoittelusta irtautuneessa post-growth-yhteiskunnassa työ ei vähene merkityksestään, vaan se muuttuu ekologisesti kestäväksi, yhteisöllisemmäksi ja yksilön hyvinvointia vaalivaksi. Kyse on siirtymästä suorituskeskeisestä elintasosta kokonaisvaltaiseen elämän laatuun. (Laine ym., 2023.)
Kokonaisvaltainen ihmisyys vai työntekijä resurssina?
Radikaalisti inhimillisen työkulttuurin ensisijainen periaate on kokonaisvaltainen ihmisyys. Teollisesta aikakaudesta periytyvä tapa puhua ihmisistä henkilöstöresursseina riisuu yksilöltä hänen ainutkertaisuutensa ja pelkistää hänet mekaaniseksi suoritteeksi.
Radikaali inhimillisyys ei kuitenkaan ole organisaatiolle pelkkä myönnytys, vaan se perustuu ajatukseen, että kun työntekijät voivat hyvin ja saavat olla aidosti omia itsejään, myös yhteisö menestyy kestävällä ja pitkäjänteisellä tavalla.
Kun organisaatio siirtyy kohti radikaalia inhimillisyyttä, työntekijää lakataan arvioimalla vain kapean ammatillisen roolin kautta. Hänet kohdataan kokonaisena ihmisenä, jolla on rajallinen jaksaminen, vaihtelevat elämäntilanteet, tunteet ja perhe. Tämä tarkoittaa sen tosiasian hyväksymistä, että ihminen ei ole kone.
Työntekijän elämään mahtuu kriisejä, surua, ikääntymistä ja uupumuksen hetkiä, jolloin suorituskyky ei voi olla vakio. Radikaali inhimillisyys ei kuitenkaan ole organisaatiolle pelkkä myönnytys, vaan se perustuu ajatukseen, että kun työntekijät voivat hyvin ja saavat olla aidosti omia itsejään, myös yhteisö menestyy kestävällä ja pitkäjänteisellä tavalla.
Psykologinen turvallisuus ja myötätunnon vallankumous
Kasvuun ja kilpailuun perustuva työympäristö ruokkii usein virheiden pelkoa ja pärjäämisen eetosta. Radikaalisti inhimillisen työyhteisön ytimessä on siksi psykologinen turvallisuus. Se on ilmapiiri, jossa jokainen uskaltaa epäonnistua, näyttää haavoittuvuutensa, kysyä vaikeita kysymyksiä ja ilmaista eriävät mielipiteensä ilman pelkoa sosiaalisista seurauksista tai leimautumisesta (Edmondson, 1999).
Psykologisen turvallisuuden rinnalla kulkee johtamisen ja vuorovaikutuksen eettinen korjausliike: myötätunto ja empatia. Perinteinen manageristinen ohjaus luottaa kontrolliin, mittaamiseen ja ulkoisiin kannustimiin. Inhimillisessä työelämässä johtaminen siirtyy kohti toisten aitoa kuuntelua ja ymmärtämistä.
Myötätuntoinen johtaminen ei ole heikkoutta tai vaatimustason laskemista, vaan se on kykyä tunnistaa kollegan kuormitus ja reagoida siihen tukevasti ennen kuin tilanne kriisiytyy. Se on ymmärrystä siitä, että asiantuntijuus ja inhimillinen haavoittuvuus mahtuvat samaan ihmiseen.
Työ elämän ehdoilla
Kohtuutalouden mukaisessa ajattelussa yhteiskunnan tulisi sopeutua elämän ylläpitämisen ja ekosysteemien ehtoihin, ei päinvastoin. Sama periaate pätee mikrotasolla työpaikoilla. Työn on mukauduttava ihmisen elämäntilanteeseen, ei ihmisen työn vaatimuksiin. Joustavuus ja rajat tarkoittavat käytännössä sitä, että työn tekemisen tavat ja määrät joustavat silloin, kun työntekijän elämässä on muita suuria kuormitustekijöitä, kuten pienten lasten vanhemmuus, omaishoitajuus, opiskelu tai ikääntymisen tuoma hidastuminen.
Samalla radikaali inhimillisyys edellyttää suojelevia, selkeitä rajoja työajan ja vapaa-ajan välille. Digitaalinen saavutettavuus on häivyttänyt työn rajat, mikä pitää hermostomme jatkuvassa hälytystilassa. Kohtuutalouden piirissä usein esitetty vaatimus työajan lyhentämisestä, esimerkiksi siirtymisestä nelipäiväiseen työviikkoon ilman ansiotason romuttumista, ei ole utopiaa, vaan konkreettinen keino purkaa kroonista kiirettä ja palauttaa ihmisille aikaa yhteisölliseen toimintaan, hoivaan ja lepoon (Laine ym., 2023).
Suurempi tarkoitus kuin viivan alle jäävä luku
Lopulta kyse on työn tarkoituksesta. Miksi teemme työtä? Jos työn ainoa perimmäinen tavoite on tuottaa rahallista lisäarvoa ja kasvattaa omistajien varallisuutta, työntekijä kokee helposti eksistentiaalista tyhjyyttä.
Radikaalisti inhimillisessä työelämässä merkityksellisyys nousee keskiöön. Työllä halutaan olevan suurempi yhteiskunnallinen tai ekologinen tarkoitus, joka kytkeytyy yhteisen hyvän rakentamiseen ja elämän edellytysten turvaamiseen.
Kun organisaation perustehtävä heijastaa aitoa arvoa, kuten sosiaali-, terveys- ja koulutusaloilla luonnostaan tapahtuu, työntekijän sisäinen motivaatio vahvistuu. Merkityksellisyys vaatii kuitenkin toteutuakseen myös autonomiaa. Työntekijöillä on oltava vapaus vaikuttaa omaan arkeensa, tehdä eettisesti kestäviä valintoja ja ohjata työtään oman ammattitaitonsa pohjalta ilman tukahduttavaa byrokratiaa tai mekaanista suoritteiden laskemista.
Kohti ekososiaalista hyvinvointia
Siirtyminen radikaalisti inhimilliseen työelämään vaatii rohkeutta uida vastavirtaan. Se vaatii organisaatioilta ja niiden johtajilta uskallusta määritellä menestys uudelleen: ei pelkän taloudellisen tehokkuuden, vaan inhimillisen kukoistuksen ja ekologisen tasapainon kautta.
Kun irrotamme työelämän jatkuvan kasvun pakosta ja rakennamme työarjen kokonaisvaltaisen ihmisyyden, psykologisen turvallisuuden, myötätunnon, joustavuuden ja merkityksellisyyden varaan, emme pelkästään pelasta työntekijöitä uupumukselta. Luomme samalla pohjaa ekososiaaliselle hyvinvoinnille, jossa ihmisen arvo ei määrity hänen tuottavuutensa perusteella, vaan hänen olemassaolonsa kautta. Tämä on Diakonia-ammattikorkeakoulun perinteitä kunnioittavaa, aitoa radikaalia inhimillisyyttä käytännön teoissa.
Lähteet
Edmondson, A. (1999). Psychological Safety and Learning Behavior in Work Teams. Administrative Science Quarterly, 44(2), s. 350–383. Johnson Graduate School of Management, Cornell University. http://www.jstor.org/stable/2666999
Hollstein, B., & Rosa, H. (2023). Social Acceleration: A Challenge for Companies? Insights for Business Ethics from Resonance Theory. Journal of Business Ethics, 188, s. 709–723.
https://doi.org/10.1007/s10551-023-05506-w
Laine, M., Isoniemi, H., & Tammelin, M. (2023). Työ talouskasvun jälkeen: Työn kuvaukset post-growth- ja degrowth-ajattelua hyödyntävissä tutkimuksissa. Poliittinen Talous, 11(1), s. 70–92. https://doi.org/10.51810/pt.128727
Rosa, H. (2003). Social Acceleration: Ethical and Political Consequences of a Desynchronized High-Speed Society. Constellations, 10(1), ss. 3–33.
https://doi.org/10.1111/1467-8675.00309
Kirjoittajat
Anna-Maija Ohlsson
Diakonia-ammattikorkeakoulu TKI ja vaikuttavuusjohtaja
