Eurooppalaisissa korkeakouluissa viestintätiimit toimivat usein intran tiukkoina portinvartijoina, kun taas Suomessa suorastaan edellytetään, että jokainen työntekijä on viestijä. Maiden erilaiset kulttuurit heijastuvat myös korkeakoulujen sisäisen viestinnän käytäntöihin.
Tapahtui eräässä eurooppalaisten korkeakouluviestijöiden konferenssissa: viestinnän asiantuntijat eri puolilta Eurooppaa olivat kokoontuneet työpajaan, jonka teemana oli viestinnän organisoiminen korkeakoulussa. Puheeksi tulivat intranetin käytännöt. Muualla Euroopassa viestintätiimit toimivat korkeakoulujen sisäisen viestinnän portinvartijoina. Mitään ei julkaista esimerkiksi ranskalaisen korkeakoulun intrassa, ellei se ole käynyt viestintätiimillä tarkistuksessa. Suomalainen viestijä, mutta myös hänen eurooppalaiset kollegansa, kokivat kulttuurishokin ymmärtäessään, että toisaalla toimitaan aivan eri tavalla. (Henkilökohtainen tiedonanto 9.6.2026.)
Kontrollia ja hierakiaa…
Keski- ja eteläeurooppalaisissa korkeakouluissa viestintätiimit toimivat usein intranetin eli intran tiukkoina portinvartijoina. On tyypillistä, että jokainen uutinen, sisältö tai sisäinen blogi, lähetetään viestintätiimiin tarkistettavaksi ja julkaistavaksi. Viestintä myös editoi tekstit, jotta ne ovat julkaisukelpoisia.
Miksi näin? Eurooppalaiset viestijäkollegat perustelevat käytäntöjä muun muassa sillä, että sisällöntuotanto pysyy koordinoituna. Ei tule päällekkäistä uutisointia ja tekstien laatu on tasalaatuista. Intran rakenne pysyy varmasti selkeänä. Suivaantunut työntekijä ei pääse julkaisemaan epäasiallisuuksia koko työyhteisön luettavaksi.
Riskinä tällaisessa mallissa kuitenkin se, että viestintätiimistä tulee pullonkaula, kun se tarkistaa ja tarvittaessa editoi kaiken sisällön julkaisukuntoon. Kun viestintä vartioi intran sisällöntuotantoa ja julkaisuja, se saattaa myös aiheuttaa muissa työntekijöissä kokemuksen, ettei heidän ehdotuksiaan tai ääntään kuulla.
Avoin sisäisen viestinnän kulttuuri vahvistaa yhteisöllisyyttä ja avoimuutta, kun jokainen saa äänensä kuuluviin niin halutessaan.
…vai luottamusta ja itseohjautuvuutta?
Suomessa taas intra nähdään useimmiten yhteisöllisenä työkaluna, jonne kuka tahansa työntekijä voi ja saa tuottaa sisältöä. Diakonia-ammattikorkeakoulussa (Diak) on tehty yleinen asiantuntijan tehtävänkuvaus, jossa todetaan, että jokaisella asiantuntijalla, oli kyseessä sitten lehtori, TKI-asiantuntija tai päällikkö, on velvollisuus jakaa muulle työyhteisölle tietoa työstään. Diakissa jokaisella työntekijällä on oikeudet tuottaa uutisia ja blogeja intraan, ja siihen myös kannustetaan.
Diakin viestinnässä ajatellaan, että asiantuntijuus asuu organisaation eri osissa, ei pelkästään viestinnässä, ja tällöin on luontevaa, että se, joka asiasta tietää, viestii siitä myös itse työyhteisössä.
Avoin sisäisen viestinnän kulttuuri vahvistaa yhteisöllisyyttä ja avoimuutta, kun jokainen saa äänensä kuuluviin niin halutessaan. Varjopuolena on, että sisällön laatu voi olla kirjavaa, sillä työntekijöiden valmiudet viestiä ja tuottaa tekstiä vaihtelevat.
Johtamiskulttuuri heijastuu sisäiseen viestintään
Geert Hofsteden kehittämän kulttuuridimensiotyökalun mukaan esimerkiksi Suomessa ja Ranskassa valtaetäisyys (power distance) eroaa merkittävästi. Suomessa johtajat ovat helposti lähestyttäviä ja työntekijät itsenäisiä, kun taas Ranskassa organisaatiorakenteissa on enemmän kerroksia ja johtajilla on selkeästi enemmän etuuksia. Ranskalaiset hyväksyvät kulttuurisista syistä eriarvoistavia rakenteita, kun taas suomalaiseen kulttuuriin kuuluu voimakas pyrkimys yhdenvertaisuuteen asemasta riippumatta. (The Culture Factor, i.a.)
Diakin johtamiskulttuuri on pohjoismaisen matalahierarkkinen ja luottamukseen perustuva. Tämä heijastuu myös sisäisen viestinnän käytäntöihin. Viestintätiimin rooli ei ole olla sisäisen viestinnän portinvartija, vaan ennemmin mahdollistaja ja sparraaja.
Diakin ja suomalaisten korkeakoulujen sisäisen viestinnän malli vaatii työntekijöiltä viestintäosaamista, mutta se sitouttaa työntekijät paremmin. Se johtaa myös vahvempaan yhteisöllisyyteen ja työntekijän kokemukseen, että hänen äänensä halutaan kuulla.
Lähteet
The Culture Factor (i.a.). Country Comparison Tool. Saatavilla 26.6.2026. https://www.theculturefactor.com/country-comparison-tool?countries=finland%2Cfrance
Rakenteen suunnitteluun on käytetty Gemini-tekoälyä (käytetty 26.6.2026).
Kirjoittajat
Aura Vuorenrinne
Diakonia-ammattikorkeakoulu Viestintä- ja markkinointipäällikkö, VTM, medianomi (AMK)
