Etäopiskelu ja tekoäly haastavat oppimista myös korkeakouluissa. Diakonia-ammattikorkeakoulu (Diak) varmistaa opiskelijoiden osaamisen pakollisilla taitopaja- ja simulaatio-opetuksella, valvotuilla tenteillä sekä suunnitelmallisella harjoittelupolulla.
Ylen artikkelin (2026) mukaan toimittaja suoritti tekoälyn avulla terveysalan verkkokursseja vain muutamassa tunnissa ilman todellista osaamista. Kysymys kuuluukin, mitä tapahtuu osaamiselle, jos oppimisen pystyy korvaamaan klikkailulla?
Digitaalisella joustavuudella on kääntöpuoli
Korkeakoulut ovat viime vuosina panostaneet joustaviin opiskelumahdollisuuksiin. Esimerkiksi verkkokurssien avulla voi opiskella omaan tahtiin ilman sidottuja aikatauluja tai läsnäoloa. Siihen tähtää myös ammattikorkeakoulujen rahoitusmalli, joka ohjaa tarjoamaan opintoja jatkuvan oppimisen näkökulmasta. Käytännössä se edellyttää opintojen toteuttamista siten, että ne ovat itsenäisesti suoritettavia ja helposti saavutettavia monenlaisille oppijoille. Samalla syntyy myös uudenlaisia haasteita. Kun opiskelija opiskelee itsenäisesti ilman ohjausta tai valvontaa, riski vilpille kasvaa: opintoja voi suorittaa ilman, että osaaminen todella karttuu.
Osaamisen on oltava aitoa
Terveysalalla kyse ei ole vain opintopisteistä, vaan ihmisten terveydestä, turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Sairaanhoitajan on osattava lääkehoitoa, tunnistettava riskejä ja toimittava oikein myös nopeaa päätöksentekoa vaativissa tilanteissa.
Diak varmistaa, että sairaanhoitajakoulutus täyttää sille asetetut sääntelyvaatimukset. Opetussuunnitelmat, opintojen rakenne, harjoittelut, arviointi ja opiskelijoiden osaamisen varmistaminen perustuvat EU:n ammattipätevyysdirektiiviin, kansalliseen terveydenhuollon ammattihenkilölainsäädäntöön sekä valtakunnallisiin sairaanhoitajakoulutuksen osaamisvaatimuksiin.
Diakin terveysalan koulutuksissa on tehty tietoisia ratkaisuja edellä olevien asioiden huomioimiseksi. Osa opintojaksoista toteutetaan itsenäisinä verkkokursseina, hyväksyen samalla niiden rajoitteet. Osaamisen varmistamisessa suuressa roolissa ovat taitopaja- ja simulaatio-opetus sekä valvotut tentit.
Oppiminen ei ole tiedon passiivista vastaanottamista, vaan aktiivinen prosessi, jossa ymmärrys rakentuu tekemisen, ajattelun ja palautteen kautta.
Myös harjoittelujaksot muodostavat keskeisen osan oppimisprosessia opiskelijoiden osaamisen varmistamisessa. Harjoittelu ei ainoastaan syvennä osaamista, vaan auttaa myös tunnistamaan osaamisvajeita ja kehittämistarpeita. Terveysalan harjoittelujaksot suoritetaan Diakissa lukukausittain etenevän harjoittelupolun mukaisesti. Ennen harjoittelun suorittamista opiskelijalla tulee olla suoritettuna harjoitteluun liittyvät teoriaopinnot opetussuunnitelman ja tutkintosäännön mukaisesti.
Opiskelijan vastuu oppimisesta korostuu
Oppiminen ei ole tiedon passiivista vastaanottamista, vaan aktiivinen prosessi, jossa ymmärrys rakentuu tekemisen, ajattelun ja palautteen kautta. Tekoäly voi tuottaa oikeita vastauksia nopeasti, mutta se ei vielä tarkoita oppimista. Jos opiskelija ulkoistaa ajattelunsa tekoälylle, oppimisprosessi jää auttamatta pinnalliseksi. Seurauksena voi olla osaamisen illuusio: opiskelijalla on tunne osaamisesta ilman riittävää ymmärrystä tai kykyä soveltaa tietoa käytännössä.
Korkeakoulussa oppimista ei voi ulkoistaa. Opiskelija vastaa itse siitä, että hän oppii tutkintoonsa kuuluvat asiat. Sairaanhoitajan täytyy hallita keskeiset tiedot ja taidot riippumatta opintojaksojen toteutustavasta. Oppiminen edellyttää opiskelijan omaa aktiivisuutta ja vastuuta, sillä opettaja ei voi oppia hänen puolestaan. Oppilaitos voi tarjota laadukkaita oppimisympäristöjä ja tukea opiskeluun, mutta osaamisen rakentuminen on viime kädessä opiskelijan omalla vastuulla.
Työnantaja osaamisen varmistajana
Osaamisen varmistaminen ei pääty valmistumiseen. Työnantajilla on keskeinen rooli siinä, että koulutuksen tuottama ja työpaikalla tarvittava osaaminen tulee varmistetuksi. Terveydenhuollossa tätä tehdään systemaattisesti, esimerkiksi lääkehoidon ja lääkelaskennan osaamista arvioidaan ja ylläpidetään säännöllisesti. Potilasturvallisuuden näkökulmasta jatkuva osaamisen varmistaminen on välttämätöntä.
Samaa ajattelua voisi tuoda vahvemmin jo rekrytointiin. Työnantaja voi pyytää hakijaa avaamaan osaamistaan, esimerkiksi opintosuoritusotteiden kautta. Opintosuoritteiden tarkastelu ei yksin riitä, mutta niitä voisi käyttää keskustelun pohjana. Työnantaja voi saada paremman käsityksen siitä, että opiskelijalla on opintosuoritusten mukaista osaamista.
Harkitut ratkaisut
Digitaalisuus on tullut jäädäkseen, emmekä voi palata aikaan, jossa kaikki opetus tapahtuu luokkahuoneissa liitutaulun äärellä. Samalla on hyväksyttävä, ettei pelkkä digitaalinen oppiminen riitä. Opiskelun joustavuus ja osaamisen varmistaminen vaativat harkittuja ratkaisuja, mikä koskee myös päätöksiä tiloista ja rakenteista. Riittävätkö fyysiset oppimisympäristöt? Ovatko ne tarkoituksenmukaisia? Mahdollistavatko ne valvotun osaamisen näytön?
Terveysalalla ei voida hyväksyä näennäistä osaamista. Siksi tarvitsemme digitaalisia ratkaisuja ja vahvaa pedagogista ajattelua – ja ennen kaikkea opiskelijoita, jotka ymmärtävät vastuunsa. Oppiminen on ammatillinen velvollisuus.
Lähde
Politi, A. (5.6.2026). Ylen toimittaja huijasi tekoälyllä ja läpäisi tehohoidon etäkurssin oppimatta mitään. Yle. https://yle.fi/a/74-20224850
Kirjoittajat
Karoliina Salminen
Diakonia-ammattikorkeakoulu Lehtori
Pauliina Peitso
Diakonia-ammattikorkeakoulu Lehtori
