Korkeakouluopiskelijoissa on tulevia opetettavan alan ammattilaisia. Heidän joukossaan on myös paljon huippuammattilaisia muilta aloilta. Monille on kertynyt paljon osaamista myös tekoälyn kehittämisestä, tietoturvasta ja konsultoinnista. Keskustelut oppitunneilla heidän kanssaan on yksi lehtorin työn parhaimpia puolia.
Useamman kerran tunnilla, esimerkiksi Academic English Workshopissa ja abstraktipajassa, on kysytty: miten on mahdollista, että tekoäly kirjoittaa niin täydellistä kieltä? Vastausta on pohdittu yhdessä. Yleisesti arvioidaan, että lapsi on käyttänyt kouluikään mennessä noin 20 000 tuntia äidinkielensä oppiseen. Karkeasti voisi arvioida, että formaalimman äidinkielen taidon oppimiseen menee vähintään sama aika. Olisiko siis äidinkielen ”hyvä” oppiminen mahdollista, kun siihen käytetään 50 000 tuntia (toki tuo tuntimäärä käytetään suurimmaksi osaksi tavallista elämää eläen kielellisessä interaktiossa muiden kielenpuhujien kanssa).
Entäpä tekoäly? Se voidaan altistaa mille tahansa kielelle (kielisyötteelle, opetusdatalle) rajattomassa määrin. Tekoäly oppii tilastollisia yhteyksiä sanojen ja lauserakenteiden välillä, mutta kun kriittinen massa on ylitetty, tekoälymallit siirtyvät pelkästä sanajärjestyksen todennäköisyyden laskemisesta kohti sanojen varsinaisten merkitysten ymmärtämistä. Lopulta mallit hienosäädetään ihmisten antamilla spesifeillä kielidataesimerkeillä esimerkiksi kohteliaisuusasteen määrittelyä varten.
Ihminen vs. tekoäly
Koulutusdata, massiiviset digitaaliset tekstikorpukset, käsittävät aineiston, joiden sisältämän interaktion omaksuminen veisi ihmiseltä – niin, kuinka kauan? Tätä pohdittiin Academic Writing Workshop -tunnilla eräänlaisena ”kevennyksenä”.
Jos yksi ihminen yrittäisi lukea ja omaksua saman tekstimäärän kuin modernit kielimallit, aikaa tehtävän suorittamiseen tarvittaisiin kymmeniä tuhansia vuosia. Kielimallien koulutusdata näet sisältää satoja miljardeja tai biljoonia sanoja tai sanojen osia (token). Ihminen, toisin kuin kielimallit, ei myöskään voisi omaksua eikä muistaa aineistoa täydellisesti.
Asiasta syntyi tunnilla hedelmällinen keskustelu: tekoäly todellakin on täysin ylivoimainen ihmiseen verrattuna tekstin tuottajana, ainakin silloin, kun teksti on geneeristä (ei äärispesifistä tai hyvin esoteerista). Toisaalta tieteellisen tekstin tuottaminen tekoälyltä onnistuu vaivatta, ainakin näennäisesti. Yhteisesti todettiin, että tekoäly tarkastaa opinnäytetöiden abstraktit – sekunneissa ja yleensä luotettavasti. Samalla todettiin myös, että tekstintarkastamisessa tekoäly voi tehdä virheitä, jotka ovat niin älyttömiä, että niiden tekemiseen kykenee vain tekoäly.
Jos yksi ihminen yrittäisi lukea ja omaksua saman tekstimäärän kuin modernit kielimallit, aikaa tehtävän suorittamiseen tarvittaisiin kymmeniä tuhansia vuosia.
Eräs opiskelija, jonka aiempi työ liittyi tilastomatematiikkaan, huomautti, että se, että tekoäly näyttää myös pystyvän ”laskemaan kaiken” (asia, joka askarrutti opiskelijoita ja opettajaa) perustuu valtaavaan opetusaineistoon ja tilastollisiin todennäköisyyksiin. Tekoäly yhdistää massiivinen määrän matemaattista aineistoa, tilastotiedettä ja laskentatehoa häkellyttävän nopeasti.
Tekoäly ei varsinaisesti ymmärrä matemaattista ongelmaa ihmisen tapaan, vaan muuttaa sen tilastollisiksi painokertoimiksi ja laskee, mikä vastaus on tilastollisesti todennäköisin. Suunnaton opetusaineisto koostuu esimerkiksi oppikirjoista, teorioista, matemaattisista artikkeleista, tehtävistä ja matemaatikkojen debateista tiettyjä ongelmia ja niiden ratkaisuja koskien. Valtava määrä testidataa, symbolinen laskenta ja todistushakualgoritmit tekevät tekoälystä laskukoneen, jonka kanssa ihmisen on turha kilpailla – mutta joka kuitenkin voi tehdä myös virheitä.
Keskustelua tekoälystä tarvitaan
Opettajan näkökulmasta tällaiset keskustelut opiskelijoiden kanssa ovat erittäin hyödyllisiä. Opiskelijoiden kanssa tulisi enemmän pohtia yhdessä sitä, mitä tekoäly on ja mihin se pystyy tai ei pysty. Suhde tekoälyn käyttöön saattaisi täten normalisoitua.
Tekoälyyn näkyy edelleen liittyvän paljon virheellisiä oletuksia tekniikan kaikkivoipaisuudesta; nämä asiat ansaitsevat kunnollisen pohdinnan. Tällaiset keskustelut oppitunneilla tuntuvat usein hyödyllisemmältä ajankäytöltä kuin pelkästään erilaisten liikennevaloukaasien läpikäyminen tekoälyn sallitun ja kielletyn käytön osalta.
Kirjoittajat
Juhani Toivanen
Diakonia-ammattikorkeakoulu Lehtori
