Jalkautuva työ tarkoittaa sosiaali- ja terveysalalla työtapaa, jossa ammattilaiset menevät sinne, missä ihmiset muutenkin viettävät aikaansa. Tavoitteena on kohdata tukea tarvitsevat ihmiset heidän omassa arkiympäristössään, lisätä palveluiden saavutettavuutta ja tarjota matalan kynnyksen tukea.
Kevään 2026 aikana OSUMA – Osallisuutta, suuntaa ja uusia mahdollisuuksia -hankkeessa (ESR+ 2025–2028) on tarkasteltu jalkautuvaa työtä erityisesti Vantaan diakoniatyössä käytännön kokemusten pohjalta. Kokemusten perusteella on hahmottunut, millaisia mahdollisuuksia ja haasteita syntyy, kun tukea tarjotaan suoraan ihmisten omissa arkiympäristöissä.
Monenlaisia ympäristöjä, erilaisia kohtaamisia
Kevään aikana OSUMA-hankkeen tuella on jalkauduttu erilaisiin ympäristöihin Vantaan alueella. Ihmisiä on kohdattu muun muassa kaupungin asukastiloissa, diakonian yhteisöruokailuissa, työllisyyspalveluissa sekä päihdetyön avoimissa toimintaympäristöissä. Jokainen kohtaaminen on tarjonnut arvokkaan mahdollisuuden oppia uutta, sillä jalkautuvan työn rooli vaihtelee ympäristön mukaan.
Esimerkiksi työllisyyspalveluissa ihmiset ovat paikalla usein ennakkoon varatulla asiointiajallaan, jolloin heidän keskittymisensä kohdistuu omaan asiointitilanteeseensa. Jalkautuvan työn näkökulmasta keskeiseksi muodostuu se, miten työntekijä onnistuu olemaan läsnä ilman, että kohtaaminen koetaan osaksi virallista asiointia.
Asukastiloissa ja yhteisöllisissä kohtaamispaikoissa vuorovaikutus puolestaan rakentuu usein epämuodollisen läsnäolon kautta. Päihdetyön avoimissa toimintaympäristöissä taas korostuvat kiireettömyys, tilanteiden lukeminen ja ihmisten kohtaaminen heidän omista lähtökohdistaan käsin.
Jokainen kohtaaminen on tarjonnut arvokkaan mahdollisuuden oppia uutta, sillä jalkautuvan työn rooli vaihtelee ympäristön mukaan.
Merkityksellistä on, miten ympäristön tukee kohtaamista ja miten työntekijä kykenee luomaan turvallisen, helposti lähestyttävä ja kiireettömän vuorovaikutustilanteen. Nämä yhdessä tukevat keskustelun syntymistä ja osallisuuden kokemusta.
Jalkautuva työ on kiireetöntä läsnäoloa
Jalkautuva työ nähdään usein palveluohjauksen väylänä. Kokemus osoittaa kuitenkin, että kyse on ennen kaikkea läsnäolosta. Työntekijä asettuu samaan tilaan ihmisten kanssa kiireettä ja ilman valmista oletusta siitä, mitä kohtaamisesta pitäisi syntyä.
Moni keskustelu alkaa hyvin arkisista asioista. Ihmiset eivät useinkaan etsi suoraan tiettyä palvelua, eikä heillä välttämättä ole selkeää käsitystä siitä, millaista tukea he tarkalleen tarvitsisivat. Keskustelut voivat liittyä työllistymiseen, asumiseen, etuuksiin, läheisen tilanteeseen tai yleiseen arjen hallintaan. Toisinaan ihminen haluaa vain kertoa omasta elämästään.
Kaikki kohtaamiset eivät johda suoraan palveluohjaukseen, mutta se ei tee niistä merkityksettömiä. Ensisijaisesti ihmiset haluavat tulla kohdatuiksi ja kuulluiksi.
Arjen kuormitus estää palveluihin sitoutumisen
Jalkautuva työ on tehnyt näkyväksi sen, että kuormitus, huoli ja epävarmuus voivat kasautua niin suureksi, ettei ihminen välttämättä kykene jäsentämään tai nimeämään omia tarpeitaan. Silloin jo pelkkä mahdollisuus pysähtyä hetkeksi voi olla äärimmäisen tärkeää.
Kaikkea ei voi, eikä tarvitse ratkaista heti kentällä. Tärkeää on kuunnella, hahmottaa tilannetta yhdessä ja auttaa ihmistä löytämään hänen tarpeisiinsa sopiva taho, jonka kautta hän voi saada tarvitsemansa tuen tai palvelun.
Kenttätyö on tuonut myös esiin, kuinka palveluihin sitoutuminen voi toisinaan olla vaikeaa. Moni on kaivannut apua, mutta kuormittunut elämäntilanne on tehnyt palveluihin sitoutumisesta haastavaa. Esimerkiksi eräs asiakas kertoo voimakkaasta sosiaalisten tilanteiden pelosta, toinen taas ei tiedä, missä asuu seuraavan kuukauden päästä. Kun oma talous ja tilanne horjuvat, ymmärtää ettei pelkkä motivaatio riitä, jos arki käy liian raskaaksi.
Kehitystyö jatkuu oppien pohjalta
Kevään aikana jalkautuva työ on tarjonnut merkittäviä oppimiskokemuksia. Se on syventänyt ymmärrystä ihmisten arjesta, palveluiden todellisesta saavutettavuudesta ja siitä, miten valtavan suuri merkitys yksinkertaisella, arvostavalla kohtaamisella voi olla.
Työparimalli on osoittautunut erityisen toimivaksi käytännön työssä. Se mahdollistaa joustavan työnjaon ja tukee erilaisten kohtaamisten syntymistä. Kun toinen työntekijä keskittyy läsnäoloon, kuten aloittamaan keskusteluja ja luomaan kontakteja paikalla oleviin ihmisiin, toinen voi syventyä kahdenkeskiseen palveluohjaukseen tai pidempään keskusteluun sitä tarvitsevan kanssa. Työparityöskentely tukee myös havaintojen jakamista ja yhteistä arviointia, mikä vahvistaa ymmärrystä toimintaympäristöstä ja kohderyhmän tarpeista.
Samalla tulee pohtia kriittisesti, millaisissa ympäristöissä jalkautuvaa työtä eniten tarvitaan. Missä se toimii luontevimmin? Miten ihmisiä voidaan tavoittaa, jotta he kokevat kohtaamisen aidosti matalan kynnyksen tilanteena? Jalkautuminen osana diakoniatyötä mahdollistaa niiden ihmisten tavoittamisen, jotka muutoin jäisivät tavoittamatta ja kohtaamatta.
OSUMA – Osallisuutta, suuntaa ja uusia mahdollisuuksia
OSUMA – Osallisuutta, suuntaa ja uusia mahdollisuuksia ESR+-hanke on Euroopan sosiaalirahaston ja Kaakkois-Suomen Elinvoimakeskuksen rahoittama kehittämishanke, jota toteuttavat Vantaan seurakuntayhtymä yhteistyössä Diakonia-ammattikorkeakoulun kanssa.
Hanke jatkuu 28.2.2028 saakka ja sen tavoitteena on tukea 25–55-vuotiaita työelämän ulkopuolella olevien vantaalaisten osallisuutta sekä työ- ja toimintakykyä. Hankkeessa tarjotaan matalan kynnyksen palveluohjausta, yksilöohjausta sekä ryhmävalmennuksia arjen ja työllisyyden polulle.
Kirjoittajat
Anja Lindholm
asiantuntija, OSUMA – Osallisuutta, suuntaa ja uusia mahdollisuuksia -hanke, Vantaan seurakuntayhtymä , sosionomi (AMK), YAMK-opiskelija
Anne Tuuttu
Diakonia-ammattikorkeakoulu Projektikoordinaattori, KTM
