Vaikuttavuusähky – kun kaikki on vaikuttavaa, onko mikään?

Vaikuttavuudesta on tullut työelämän, rahoituksen ja kehittämisen avainsana. Samalla käsite uhkaa väljentyä niin, että lähes mikä tahansa hyväksi arvioitu toiminta voidaan nimetä vaikuttavaksi. Vaikuttavuuspuhe kaipaa siksi vähemmän suuria väitteitä ja enemmän täsmällisiä kysymyksiä siitä, mikä muuttui, kenelle ja mistä muutos tiedetään.

Vaikuttavuudelta on nykyään vaikea välttyä. On vaikuttavaa TKI-toimintaa, vaikuttavia hankkeita, palveluja ja hankintoja. Puhutaan vaikuttavuusjohtamisesta, vaikuttavuusinvestoimisesta, vaikuttavuusviestinnästä, vaikuttavuusperusteisuudesta ja vaikuttavuuskyvykkyydestä.

Pienellä itseironialla voisi jo puhua vaikuttavuuden bullshit-bingosta. Ruudukko täyttyisi nopeasti.

Ongelma ei ole siinä, etteikö vaikuttavuus ole tärkeää. Julkisesti rahoitetulta toiminnalta pitää voida kysyä, mitä sillä saadaan aikaan. Yhteiskunnallisen yrityksen on pystyttävä arvioimaan, toteutuuko sen yhteiskunnallinen missio. Palvelun järjestäjän on syytä tietää, parantaako palvelu ihmisten hyvinvointia.

Juuri siksi vaikuttavuuspuhetta on syytä välillä ravistella. Kun samaa käsitettä käytetään kuvaamaan lähes kaikkea hyvää ja tavoiteltavaa, se alkaa helposti tarkoittaa yhä vähemmän.

Kun toimintaa kuvataan vaikuttavaksi, mitä silloin oikeastaan väitetään?

Vaikuttavuudesta tulee helposti hyvän toiminnan synonyymi

Vaikuttavuuden nousulle on hyvät syyt. Tulosten ja vaikutusten osoittamista edellytetään yhä useammin rahoituksessa, julkisissa hankinnoissa, yhteiskunnallisessa yrittäjyydessä ja julkisesti rahoitetussa kehittämisessä.

OECD:n (2023) mukaan yhteisötalouden toimijoilta odotetaan yhä useammin näyttöä niiden myönteisestä yhteiskunnallisesta panoksesta. Vaikuttavuustietoa käytetään esimerkiksi rahoituksen saamisessa, markkinoille pääsyssä ja toiminnan kehittämisessä (OECD, 2023).

Katseen siirtäminen tekemisestä siihen, mitä tekemisestä seuraa, on tarpeellista. Samalla vaikuttavuudesta on vaarassa tulla hyvän toiminnan synonyymi.

Hanke ei ole vaikuttava siksi, että sen tavoitteisiin on kirjoitettu vaikuttavuus. Palvelu ei muutu vaikuttavaksi sillä, että sille rakennetaan vaikuttavuusmalli. Yhteiskunnallisen yrityksen missio ei vielä kerro, millaisia muutoksia toiminta saa aikaan.

Ajatellaan kehittämishanketta. Hankkeessa järjestetään 20 koulutusta, niihin osallistuu 500 ihmistä, ja verkko-opas ladataan 3 000 kertaa. Tiedot kertovat toiminnan laajuudesta, mutta eivät vielä siitä, muuttuiko mikään.

Oppivatko osallistujat jotain? Muuttuivatko heidän toimintatapansa? Otettiinko opas käyttöön? Hyötyivätkö toiminnasta ne ihmiset, joiden tilanteeseen hankkeella haluttiin vaikuttaa?

Näissä kysymyksissä siirrytään tuotoksista kohti tuloksia ja vaikutuksia.

Tulosten ja vaikutusten osoittamista edellytetään yhä useammin rahoituksessa, julkisissa hankinnoissa, yhteiskunnallisessa yrittäjyydessä ja julkisesti rahoitetussa kehittämisessä.

Vaikutukset eivät synny suorassa putkessa

Vaikuttavuudesta puhutaan toisinaan tavalla, joka saa yhteiskunnallisen muutoksen näyttämään suoraviivaiselta: tehdään toimenpide, siitä syntyy tulos ja tuloksesta vaikutus.

Todellisuudessa ihmisten elämä, palvelujärjestelmät, työmarkkinat ja yhteisöt eivät toimi näin siististi. OECD (2023) korostaa, että uskottavien syy-yhteyksien rakentaminen toiminnan ja havaittujen vaikutusten välille on erityisen haastavaa silloin, kun tavoitteet ovat sosiaalisia.

Jos pitkään työttömänä ollut henkilö työllistyy yhteiskunnallisen yrityksen toiminnan jälkeen, mikä sai muutoksen aikaan? Yrityksen tarjoama työpaikka, valmennus, oma elämäntilanne, työvoimapalvelut, läheisten tuki vai suhdannetilanne?

Todennäköisesti moni tekijä yhdessä.

Mitä kauemmas yksittäisestä toiminnasta edetään, sitä vaikeampi on väittää, että juuri yksi organisaatio aiheutti muutoksen. Epävarmuuden tunnustaminen ei vähennä toiminnan arvoa. Se tekee vaikuttavuusväitteistä uskottavampia.

Joskus hyvän vaikuttavuustyön merkki on myös kyky todeta: tätä ei vielä tiedetä.

Mittarit tekevät näkyväksi – ja jättävät näkymättömäksi

Vaikuttavuuskeskustelussa huomio kiinnittyy helposti mittareihin. Vähintään yhtä tärkeää on kysyä, kuka määrittelee tavoiteltavan muutoksen.

Rahoittajaa voi kiinnostaa työllistyneiden määrä. Hyvinvointialuetta tai kuntaa kiinnostavat palvelujen tulokset ja kustannukset. Yhteiskunnallista yritystä kiinnostavat mission toteutuminen ja taloudellinen jatkuvuus. Palvelun käyttäjälle tärkein muutos saattaa puolestaan olla jotain, jota alkuperäiseen mittaristoon ei ole lainkaan kirjoitettu.

OECD:n ja Euroopan unionin vaikuttavuusopas muistuttaa, että monet yhteisötaloudelle keskeiset vaikutukset, kuten sosiaalinen osallisuus, hyvinvointi ja yhteisöllisyys, ovat myös vaikeimpia mitata (OECD & European Union, 2024).

Siksi vaikuttavuus on myös valintojen kysymys. Mitä mitataan? Mitä jää mittaamatta? Kenen näkökulmasta toiminta näyttää onnistuneelta?

Mittarit tekevät asioita näkyviksi, mutta jokainen valinta rajaa samalla jotain näkymättömiin.

Mittaaminen voi muuttua rituaaliksi

Vaikuttavuuden ympärille on syntynyt suuri määrä malleja, menetelmiä ja mittareita. Ongelma syntyy, jos itse mittaamisesta tulee vaikuttavuustyön päämäärä.

Rakennetaan vaikutusketju, valitaan indikaattorit, kerätään data ja täytetään raportointijärjestelmä. Prosessi voi näyttää vakuuttavalta, vaikka kerätty tieto ei vaikuttaisi yhteenkään toiminnalliseen päätökseen.

OECD ja Euroopan unioni (2024) korostavat, että vaikuttavuuden mittaaminen tuottaa eniten arvoa silloin, kun se kytkeytyy jatkuvaan johtamiseen, oppimiseen ja päätöksentekoon eikä jää ulkoisen raportoinnin välineeksi.

Jos vaikuttavuustietoa kerätään vain siksi, että joku pyytää sitä, mittaamisesta tulee helposti hallinnollinen velvollisuus. Jos samaa tietoa käytetään kysymään, mikä toimii, kenelle ja missä olosuhteissa, siitä tulee johtamisen ja oppimisen väline.

Vaikuttavuuspesu alkaa helposti pienistä liioitteluista

Kestävän kehityksen yhteydessä puhutaan viherpesusta. Vaikuttavuuden yhteydessä vastaava käsite on impact washing eli vaikuttavuuspesu. Sillä tarkoitetaan tilanteita, joissa myönteisiä vaikutuksia liioitellaan tai niistä esitetään vahvempia väitteitä kuin näyttö oikeuttaa.

Vaikuttavuustiedon kasvava merkitys on lisännyt tarvetta varmistaa vaikuttavuusväitteiden luotettavuutta (OECD & European Union, 2024). Myös standardoitujen normien ja mittauskäytäntöjen puuttumisen on nähty lisäävän vaikuttavuuspesun riskiä (Casasnovas, Hehenberger & Papageorgiou, 2026).

Vaikuttavuuspesun ei tarvitse olla tietoista harhaanjohtamista. Se voi syntyä vähitellen kielenkäytössä.

Hankkeen loppuraporttiin tarvitaan tuloksia. Rahoittajalle halutaan osoittaa, että rahat käytettiin hyvin. Organisaation verkkosivuille tarvitaan vakuuttava vaikuttavuustarina.

Ilmaisu ”järjestettiin toimintaa” muuttuu muotoon ”vahvistettiin osaamista”. Seuraavassa vaiheessa ”lisättiin osallisuutta” ja lopulta ehkä ”vähennettiin eriarvoisuutta”.

Jokainen askel kuulostaa edellistä vahvemmalta. Samalla etäisyys siihen, mitä käytettävissä olevalla tiedolla pystytään osoittamaan, voi kasvaa.

Neljä kysymystä kirkastaa vaikuttavuuspuhetta

Vaikuttavuustyö ei tarvitse lisää uusia käsitteitä. Usein hyödyllisempää on palata neljään kysymykseen:

1. Mikä muuttui? Ei vain se, mitä tehtiin, vaan mikä oli toiminnan jälkeen toisin.
2. Kenelle muutos tapahtui? Vaikutukset tapahtuvat ihmisille, yhteisöille, organisaatioille, alueille tai ympäristölle.
3. Mistä muutoksen tiedetään tapahtuneen? Mihin väite perustuu: kokemuksiin, havaintoihin, seurantatietoon, tutkimukseen, mittareihin vai useiden aineistojen yhdistelmään?
4. Mikä oli toiminnan osuus muutoksessa? Olisiko muutos voinut tapahtua muutenkin? Mitkä muut toimijat ja olosuhteet vaikuttivat lopputulokseen?

Näiden jälkeen tarvitaan vielä käytännöllinen jatkokysymys: mitä tällä tiedolla tehdään?

Jos vastaus on vain ”raportoidaan rahoittajalle”, vaikuttavuustyön tärkein mahdollisuus saattaa olla vielä käyttämättä.

Vaikuttavuustiedon tehtävä on auttaa kysymään parempia kysymyksiä

Vaikuttavuudessa on lopulta kyse arkisesta mutta vaativasta asiasta: pyrkimyksestä ymmärtää, saako toiminta aikaan sellaista muutosta, jota tavoitellaan.

Vaikuttavuustiedon pitäisi siksi auttaa kysymään parempia kysymyksiä. Mikä toimii? Kenelle? Missä tilanteessa? Miksi? Mikä ei toimi? Mitä ei vielä tiedetä? Mitä pitäisi tehdä seuraavaksi toisin?

Jos vaikuttavuuden mittaaminen palvelee vain seuraavaa rahoitushakemusta, hankeraporttia tai vuosikertomusta, suuri osa sen potentiaalista jää käyttämättä. Parhaimmillaan tieto haastaa organisaation katsomaan toimintaansa uudelleen ja myös muuttamaan sitä.

Vaikuttavuuskeskustelu kaipaa vähemmän suuria sanoja ja enemmän täsmällisyyttä. Kaikkia vaikutuksia ei pystytä mittaamaan, kaikkea muutosta ei voida selittää yhden toimijan toiminnalla, eikä jokainen hyvältä kuulostava tavoite toteudu käytännössä.

Epävarmuus ei tee vaikuttavuustyöstä heikompaa. Se tekee siitä uskottavampaa.

Vaikuttavuus kannattaa palauttaa lähemmäksi sitä, mistä keskustelun pitäisi alkaa: todellisista muutoksista ihmisten, yhteisöjen ja yhteiskunnan elämässä.

Silloin olennaisinta on kysyä: mitä muuttui, kenelle ja mistä se tiedetään?

Lähteet

Casasnovas, G., Hehenberger, L., & Papageorgiou, K. (2026). Inscribing Impact: Measurement Practices in the Making of Moral Markets. Journal of Management Studies, 63(3), 1229–1263. https://doi.org/10.1111/joms.13184

OECD. (2023). Policy Guide on Social Impact Measurement for the Social and Solidarity Economy. Local Economic and Employment Development (LEED), OECD Publishing. https://doi.org/10.1787/270c7194-en

OECD & European Union. (2024). Measure, Manage and Maximise Your Impact: A Guide for the Social Economy. Local Economic and Employment Development (LEED), OECD Publishing. https://doi.org/10.1787/2238c1f1-en

Kirjoittajat

Harri Kostilainen

Diakonia-ammattikorkeakoulu Erityisasiantuntija, YTT

Harri Kostilainen: Kaikki Dialogin kirjoitukset

Kuvaaja Sirpa Anundi