Asiantuntijuuden ja inhimillisyyden yhdistäminen on maailmaa parantavan yhteistyön kulmakivi.
Oma matkani Diakin kanssa alkoi ei ihan, mutta lähes 30 vuotta sitten. Nuorena ylioppilaana halusin opiskella alaa, jolla voisin työskennellä kirkossa olematta pappi. En myöskään halunnut tehdä työtä ensisijaisesti lasten tai nuorten parissa. Niin minua kutsui sosiaaliala ja ennen kaikkea diakoniatyö, josta en siinä vaiheessa vielä paljoa tiennyt. Eräänä syksynä viime vuosituhannen lähestyessä loppuaan muutin Helsinkiin ja aloitin opinnot silloin hyvin nuoressa Diakonia-ammattikorkeakoulussa.
Eväitä muuttuvaan maailmaan
Diak antoi jo alkuaikoinaan hyvät eväät ihmisten kanssa jatkuvasti muuttuvassa maailmassa tehtävään työhön: vahvan arvopohjan ja identiteetin sekä kuuntelevan ja keskustelevan, innostuvankin (välillä vähän liikaakin) työotteen.
Omilta opiskeluajoilta mieleen ovat jääneet erityisesti harjoittelut, jotka veivät kohti hyvin erilaisissa tilanteissa eläviä ihmisiä. Monet harjoittelujen aikaiset kokemukset ja kohtaamiset vaikuttavat minussa tänäkin päivänä.
Muistan erityisesti erään asunnottoman miehen, jonka kanssa sain istua kahvilla Helsingin seurakuntayhtymän erityisdiakonian silloisissa tiloissa monta kertaa.
Muistan sairaalaosastollisen hyvin vaikeita mielenterveyden häiriöitä sairastavia ihmisiä. Heidän elämänkohtaloidensa äärellä jouduin pohtimaan elämän isoja kysymyksiä oikeudenmukaisuudesta ja Jumalan hyvyydestä, sekä työelämän kysymyksiä eettisyydestä ja inhimillisestä hoidosta.
Muistan ruotsinsuomalaisen yhteisön, jonka kanssa sain opiskelutoverini kanssa jakaa yhden syksyn elämästäni.
On tärkeää, että on kumppaneita, jotka jakavat tavoitteet eriarvoistumiskehityksen katkaisemisesta, sosiaalisesti kestävän yhteiskunnan rakentamisesta sekä hyvän elämän mahdollistamisesta kaikille.
Sain Diakista evääksi paljon teoreettista asiantuntemusta, mutta ennen kaikkea koen nuorena opiskelijana päässeeni Diakin nykystrategiankin mukaisesti kohtaamispaikkaan, jossa tulevaisuuden taidot opitaan yhdessä erilaisten ihmisten kanssa.
Puhun itsestäni, mutta samalla monista Diakin opiskelijoista, joita olen kohdannut, kun on ollut heidän vuoronsa kerätä kokemuksia harjoitteluista – tai joista on myöhemmin tullut kollegoja tai yhteistyökumppaneita. Sosiaali- ja kirkon alan asiantuntijuus ei ole vain tietoa ja ymmärrystä yhteiskunnan palvelujärjestelmästä tai ilmiöistä. Se on lisäksi ja ennen kaikkea inhimillistä ja rohkeaa vuorovaikutusta erilaisten ihmisten kanssa, sekä vaikuttavaa toimintaa, jonka tavoitteena on kaikille hyvä elämä ja maailma.
Harjoittelut yhdistävät opiskelijat ja työelämäkumppanit
Asiantuntijuus ja inhimillisyys, inhimillinen asiantuntijuus. Näen näiden yhdistämisen Diakin työelämäkumppanina yhteistyömme keskeisimpänä tavoitteena. Tämä toteutuu monenlaisena kehittämisyhteistyönä, mutta ennen kaikkea harjoitteluissa, joissa opiskelijat pääsevät peilaamaan koulussa opittua inhimillisen elämän moninaisuutta ja työelämän realiteetteja vasten. Opiskelijoita kannustan valitsemaan mahdollisuuksien mukaan sellaisia harjoittelupaikkoja, joissa pääsee näkemään ja kokemaan jotain itselle vierasta ja uutta, vähän pelottavaakin.
Diakin strategia vuosille 2025–2028 on kunnianhimoinen ja sisällöltään ajankohtaisempi kuin ehkä koskaan. Diak sanoittaa tavoitteekseen toimia vastavoimana. Tämä tuo esiin aikamme todellisuudesta sen, että taistelu polarisoitumiskehitystä vastaan ei ole enää kaikkien yhteinen taistelu. On tärkeää, että on kumppaneita, jotka jakavat tavoitteet eriarvoistumiskehityksen katkaisemisesta, sosiaalisesti kestävän yhteiskunnan rakentamisesta sekä hyvän elämän mahdollistamisesta kaikille.
Tavoitteet korkealle
Työstimme joitakin vuosia sitten oman tiimini kanssa tavoitteita työllemme ja päädyimme puoliksi vitsillä sloganiin ”Malmin seurakunnan diakoniatyö – kaikilla on paremmin”. Se vitsinpuolikas liittyy luonnollisesti siihen, ettei näin epämääräisellä tavoitteella edetä oikein minnekään. Se toinen puolikas on kuitenkin totista totta: diakoniatyön ja Diakin tavoitteissa emme voi tyytyä yhtään vähempään. Asiantuntemuksella löydämme heidät, jotka tarvitsevat eniten tukea hyvän elämän saavuttamiseksi.
Kun tavoite on riittävän suuri, tarvitsemme sen saavuttamiseksi toisiamme. Yksin kuvittelee helposti tietävänsä, mutta vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä pääsee kasvokkain myös sen kanssa, mitä ei tiedä ja ymmärrä. Yhdessä meidän on mahdollista tavoitella hyvää elämää ja maailmaa kaikille.
Blogi on osa Radikaalisti inhimillinen – Diak 30 vuotta -juttusarjaa, joka kuvaa Diakonia-ammattikorkeakoulun historiaa ja kasvua radikaalisti inhimilliseksi korkeakouluksi. Blogi perustuu Elina Leppihalmeen puheenvuoroon 3.9.2026 Diakin 30-vuotisjuhlassa.
Kirjoittajat
Elina Leppihalme
diakoniajohtaja, Malmin seurakunta
