Ikäihmisten ympärivuorokautisessa hoivassa työskentelevät tunnistavat usein tilanteen, jossa ikäihminen haluaisi liikkua vapaasti, mutta askel on epävarma ja kaatumisen riski todellinen. Vaakakupissa painavat yksilön vapaus ja turvallisuus. Hoitotyön arki on jatkuvaa tasapainoilua kiikkerällä keinulaudalla, jossa oikeita vastauksia ei aina löydy.
Perustuslaki ja Euroopan ihmisoikeussopimus velvoittavat (731/1999 7. §) turvaamaan itsemääräämisoikeuden, mutta Suomesta puuttuu edelleen selkeä erityislainsäädäntö siitä, miten ikäihmisten rajoittamiseen voi puuttua. Käytännössä se jättää hoitotyön arkeen ja lain soveltajalle turhauttavan paljon tulkitsemisvaraa. Kun selkeää lakia ei ole, vastuu ihmisoikeuksien ja eettisen harkinnan toteutumisesta korostuu entisestään. (Kölhi, 2023, s. 10.)
Hoitotyössä rajoitustoimenpiteiden on aina perustuttava todellisiin tarpeisiin, eikä niitä saa koskaan käyttää ”varmuuden vuoksi”. Käytännössä rajanveto rajoitustoimenpiteiden käyttöön on kuitenkin eettisesti äärimmäisen haastavaa. Sen täytyy perustua aina useaan eri arviointiin, mieluiten moniammatilliseen arvioon, eikä koskaan yhden ammattilaisen mielipiteeseen. Lähtökohtana toimii aina ikäihmisen itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Viime kädessä vastuu on aina päätöksen tehneellä ammattihenkilöllä. (Lupa- ja valvontavirasto i.a.)
Esihenkilön arvojohtajuus näyttää suuntaa
Itsemääräämisoikeus vaatii aktiivista arvojohtamista, eikä saa jäädä vain sanoiksi hoitosuunnitelmissa. Kun työntekijät sisäistävät yhteiset arvot, heidän on helpompi hyväksyä päätöksiä ja sitoutua yhteisiin toimintatapoihin. Lisäksi arvojen mukainen työ tuntuu merkityksellisemmältä. Esihenkilön rooli on ensisijaisen tärkeä, sillä hän päivittäisellä johtamisellaan luo arvoja ja tuo ne osaksi arkea. (Kehusmaa, 2023.)
Esihenkilön tehtävänä on rakentaa työyhteisöön psykologisesti turvallista ilmapiiriä, jossa työntekijät uskaltavat kyseenalaistaa juurtuneita toimintatapoja. Onko riittävän painavia perusteita käyttää hygieniahaalaria? Onko sängynlaita todella ikäihmisen etu vai työntekijöiden ylisuojelua?
Esihenkilö tukee toiminnallaan hoitohenkilöstöä epävarmuuden kohtaamisessa, mikä liittyy ikäihmisten vapaaseen liikkumiseen. Esimerkiksi, jos asukas haluaa kävellä, on hänelle suotava siihen mahdollisuus. Näin esihenkilön arvot ja perehtyneisyys hoito- ja hoivatyöhön ovat edellytyksiä arvolähtöisen johtamisen toteutumisessa. Kun ikäihmisten arvostus ja kohtaaminen konkretisoituvat esihenkilön toiminnassa, rohkaisee se hoitajia toimimaan yhdessä sovittujen toimintatapojen mukaisesti sekä tarvittaessa yhdessä muuttamaan toimintakäytäntöjä. Näin myös rajoitustoimenpiteitä on mahdollista ennaltaehkäistä.
Selkeä ja säännöllinen viestintä, arjen rutiinit ja hoitajien kuunteleminen ovat keinoja, joilla esihenkilö pystyy luomaan turvallisen tilan, missä epävarmuus on helpompi hyväksyä. Esihenkilön valmentava ja rauhallinen läsnäolo vaikuttavat paljon arjen johtamiseen, sillä hän on avainasemassa luomassa kulttuuria, jossa epäonnistumiset ja kokeilut sallitaan.
Itsemääräämisoikeuden rajoittaminen edellyttää yhteistä eettistä harkintaa moniammatillisessa tiimissä
Päätös itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta ei saa koskaan olla yhden ammattilaisen harteilla. Se vaatii avointa keskustelua moniammatillisessa tiimissä, jossa erityisesti lähihoitajien asiantuntemusta on kuunneltava. He ovat läsnä ikäihmisen arjessa ja näkevät pienetkin muutokset, joiden perusteella päätöksiä tulisi tehdä.
Päätös itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta ei saa koskaan olla yhden ammattilaisen harteilla.
Myös omaisilla on tärkeä rooli keskustelussa, jossa on kuitenkin tarpeen tuoda esille, että itsemääräämisoikeuden tukeminen voi joissain tilanteissa tarkoittaa myös turvattomuutta. Ensisijaisena keinona ovat lääkkeettömät keinot, ja rajoittamiseen turvaudutaan vain, jos ikäihmisen tai muiden henkilöiden turvallisuus on vaarassa.
Työnä arvokkaan elämän mahdollistaminen
Jokaisella ikäihmisellä on oikeus omannäköiseen ja arvokkaaseen elämään. Se tarkoittaa mahdollisuutta vaikuttaa omiin asioihinsa silloinkin, kun toimintakyky heikkenee.
Esihenkilön läsnäolo, valmentava johtaminen ja yhteiset arvot turvaavat laadukkaan hoivan, jossa rajoitustoimenpiteitä käytetään vain välttämättömissä tilanteissa. Loppujen lopuksi kyse on siitä, miten jokainen haluaa itseään kohdeltavan? Suojellaanko ikäihmisiä ja pidetään turvassa neljän seinän sisälle vai annetaanko vapaus elää riskeistä huolimatta?
Lähteet
Kallankari, S. (18.9.2019). Muutoksen johtaminen arjessa. Opas sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Kustannus Oy Duodecim. ttps://www.oppiportti.fi/oppikirjat/mja00004
Kehusmaa, K. (2023) Merkitykselliset tavoitteet ja mittarit työyhteisön johtamiseen. 2.2 Arvot toiminnan raameina. Helsingin seudun kauppakamari.
Kölhi, T. (2023). Ikääntyneiden itsemääräämisoikeutta koskeva oikeudellinen aineisto 2018–2022. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2023:12.https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/824be113-ab77-4d19-8aab-c531dd6cf226/content
Lupa- ja valvontavirasto. (i.a). Itsemääräämisoikeuden varmistaminen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Saatavilla 17.5.2026 https://lvv.fi/sosiaali-ja-terveydenhuolto/itsemaaraamisoikeus
Suomen perustuslaki (731/1999). (1.3.2000). https://www.finlex.fi/eli?uri=http://data.finlex.fi/eli/sd/1999/731/ajantasa/2018-10-05/fin
Tekstin muotoilussa on hyödynnetty Google Gemini-tekoälyä (käytetty 6.5.2026).
Kirjoittajat
Milja Myllymaa
sosionomi, YAMK-opiskelijaVeera Turula
terveydenhoitaja, YAMK-opiskelija
Lotta Cederlöf
sairaanhoitaja, YAMK-opiskelija
Katja Haaranen
sairaanhoitaja, YAMK-opiskelija
Niina Neuvonen
sosionomi, YAMK-opiskelija
Arja Koski
Diakonia-ammattikorkeakoulu Lehtori, FT, THM
