Sovussa toimiminen luo hyvän lähtökohdan miellyttävälle yhteistyölle niin työssä kuin vapaa-aikanakin. Kun yhteistyö sujuu yhteisymmärryksessä, tavoitteetkin ovat helpommin saavutettavissa (Yli-Kokko, 2021). Miellyttävistä tavoista ja onnistumisista kannattaa oppia havainnoinnin kautta. Näitä huomioita voi myöhemmin hyödyntää haastavissa tilanteissa, joita vuorovaikutuksessa vääjäämättä myös kohtaa.
Juuri tällaisissa toimivissa tilanteissa on tärkeää pysähtyä huomioimaan sitä, mitä tapahtuu – mikä tekee tilanteesta toimivan ja miellyttävän? Koska yhteistyön sujuminen perustuu vuorovaikutukseen, oman ja toisten reaktioiden, ajatusten ja toiminnan havainnointi antaa merkityksellistä tietoa. Se luo pohjaa sen ymmärtämiselle, mikä vuorovaikutuksessa todella toimii (Valmennustalo Virta, 2025).
Ryhmädynamiikka elää jokaisesta jäsenestä
Jokainen persoona ja vuorovaikutustapa tuo ryhmään oman vivahteensa. Kaikkien osallistujien yksilölliset toimintatavat muodostavat yhdessä kokonaisuuden: ryhmän dynamiikan.
Yksilöllisten vuorovaikutustaitojen kehittäminen onkin jokaisen työyhteisön jäsenen vastuulla (Työn tulevaisuus, 2021). Jos yksikin osallistuja on poissa ryhmästä, tai kun uusi jäsen liittyy ryhmään, dynamiikka muuttuu. Ryhmän jäsenten yksilöllisten erojen yhteensovittaminen vaatiikin jokaiselta mukautumista yhteiseen dynamiikkaan. Myös huomiot siitä, miksi yhteistyö sujuu paremmin tiettyjen henkilöiden kanssa, lisäävät ymmärrystä omista sekä toisten tarpeista ja tavoista.
Silloin kun ryhmä toimii hyvässä yhteisymmärryksessä, keskustelu ja yhteistyö on yleensä sujuvaa ja sävyltään positiivista:
- Keskitytään aiheeseen ja asiaan.
- Yhteiset tavoitteet ovat selkeitä.
- Keksitään uusia ideoita ja löydetään vaihtoehtoja sekä ratkaisuja käsiteltäviin asioihin.
Epämukavuusalueelle joutuminen: mikä aiheuttaa konflikteja?
Kaikki epämukavalta tuntuvat tilanteet eivät onneksi johda konflikteihin. Itse- ja kanssasäätelyllä on suuri vaikutus siihen, että ristiriidat voidaan välttää. Työpaikan konflikteissa kyse on usein vaikeasti sanoitettavista ja tunnistettavista tunnekokemuksista (Brandt & Huovinen, 2021).
Mutta mikä aiheuttaa konflikteja? Syitä voi olla moniaTilanteeseen voivat vaikuttaa esimerkiksi osallistujien vireystasot, tilanteeseen valmistautuminen, asenteet, maailmankuvat, uskomukset, temperamentit tai tilanteessa läsnä olevat aistiärsykkeet.
Konfliktit itsessään ovat luonnollinen osa ryhmätyötä, eikä niitä tarvitse pelätä – olennaista on se, miten niitä käsitellään (Perho, 2025). Usein konfliktitilanteeseen päätymiseen ei edes johda mielipiteiden eroavaisuus. Pelkkä yhden ryhmän jäsenen puuttuminen tai läsnäolo saattaa vaikuttaa dynamiikkaan joko lisäämällä alttiutta konfliktille tai rauhoittamalla yhteistyötä (Kivimäki, 2024).
Katse peiliin – mitä itsessä tapahtuu?
Jokaisen osallistujan on tärkeää huomioida sitä, mitä itsessä tapahtuu eri tilanteissa. Miten oma osallistuminen, läsnäolo tai kommunikaatio muuttuvat sen perusteella, kenen kanssa ollaan vuorovaikutuksessa?
Varsinkin siinä vaiheessa, kun oma mielipide eroaa toisen mielipiteestä, on syytä kiinnittää huomiota omiin ajatuksiin ja asenteisiin:
- Miltä toisen sanoma asia kuulostaa ja tuntuu itsessä?
- Mitä ajatuksia ja tuntemuksia toisen mielipide tai esiin nostama asia herättää?
- Mistä omat ajatukset nousevat ja millä tavalla ne eroavat toisen ajatuksista?
- Millä tavalla vieraat, uudet tai erilaiset ajatukset aiheuttavat itsessä epävarmuutta?
- Tuntuuko, että omien ajatusten ja asenteiden haastaminen aiheuttaa tarvetta tai odotuksia muutokseen?
Tällainen ajatustyö vaatii tekijältään huomiota. Ensin kannattaa hengittää, tasata ja rauhoittaa mielensä. Omassa mielessään voi muistuttaa itseään siitä, että jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä ja ajatuksiinsa, myös itsellä. Toisen erilainen tapa nähdä asiat ei automaattisesti tarkoita uhkaa omalle maailmankuvalle tai edes vaadi itseltä asenteiden ja ajatusten muuttamista.
Havainnointi itsetuntemuksen perustana
Hiljentyminen ja pysähtyminen on usein haastavaa, varsinkin sellaisten tuntemusten ja ajatusten äärelle, jotka eivät ole mieluisia. Omien tuntemusten huomaaminen vaatii tietoisuuden keskittämistä havainnointiin. Se vaatii myös voimavaroja sekä kykyä siirtää keskittyminen ulkoisesta vuorovaikutuksesta omaan sisäiseen kokemukseen (MIELI ry, 2026).
Kun tietoisuuden keskittämistä harjoittelee, siitä tulee helpompaa. Työn touhussa voi tuntua siltä, että tärkeintä on suorittaminen. Oman sisäisen maailman havainnointi voi tuntua liian abstraktilta ja vähäpätöiseltä työn eteenpäin viemisen rinnalla. Tuskin kukaan jatkuvasti sitä tekeekään, vaan arkinen aherrus perustuu pikemminkin rutiineihin ja automaatioon.
Alkuun pienillä rutiineilla
Havainnointia onkin parasta harjoitella pienissä määrin ja säännöllisesti. Sen voi aloittaa muissa arjen toiminnoissa kuin työssä.
Vaikkapa hampaita harjatessa voi huomioida, miten liikuttaa hammasharjaa, missä järjestyksessä etenee, painaako kenties harjaa huomaamattaan hampaita ja ikeniä vasten, tai puristaako harjan kahvasta. Havainnointia voi tehostaa ottamalla harjan toiseen käteen, jolloin rutiiniin tuleekin muutos. Tämä muutos pakottaa huomioimaan omaa toimintaa ja siihen liittyviä tuntemuksia.
Toimistossa tai luokassa tällaista rutiinin muutosta voi toteuttaa vaikkapa istumalla eri tuoliin, kääntämällä työpistettä eri suuntaan tai asettamalla työvälineet eri asentoihin.
Tila voi vaikuttaa erilaiselta eri kohdasta katsottuna, ja työvälineitä etsiessä huomioi työpöytänsä eri tavalla. Myös työmatkan voi kulkea eri reittiä, jolloin ympäristöään joutuu huomioimaan valppaammin.
Kun voimakkaat tunteet astuvat kuvaan
Mitä merkityksellisemmästä asiasta ollaan toisen kanssa eri mieltä, sitä voimakkaampia omat tuntemukset yleensä ovat. Jokainen on varmasti ollut tilanteessa, jossa kokee joutuvansa puolustelemaan kantaansa.
Toiset sanovat mielipiteensä voimakkaasti, kun taas toisille on tyypillisempää vetäytyä. Usein ryhmässä kuunnellaan heitä, jotka kertovat oman kantansa selkeimmin. Hyökkäävä ilmaisutapa hukuttaa varsinaisen asian helposti alleen ja vaikuttaa usein ryhmätyöskentelyyn lamauttavalla tavalla. Varovainen ilmaisutapa puolestaan hälventää asiaa niin, ettei se helposti jää muiden osallistujien mieleen (Cruz, 2019).
Mitä merkityksellisemmästä asiasta ollaan toisen kanssa eri mieltä, sitä voimakkaampia omat tuntemukset yleensä ovat.
Epämiellyttävää tunnetta tai kokemusta voi olla helpompi välttää (Brandt & Huovinen, 2021). Usein voi myös ajatella pääsevänsä tilanteesta kevyemmin eteenpäin, kun ei tartu konfliktin syyhyn. Tässä kohtaa moni on tottunut muistuttamaan itseään siitä, ettei pieniin asioihin kannata takertua. Sujuvan yhteistyön kannalta on tärkeää myös osata arvioida ne tilanteet, joissa asia kannattaa ottaa puheeksi ja ne, joissa tilannetta voi katsoa läpi sormien.
Selkeys ja oikea ajoitus puheeksiotossa
Vuorovaikutuksessa siirrytään usein asiasta toiseen nopealla tahdilla. Tilanteet ovat jo menneet ohi, kun huomaa tarpeen havainnoida niitä. Tällöin arviointi siitä, kannattaako asiaan puuttua vai ei, voi muuttua haastavaksi (Kivimäki, 2024).
Asian voi ja se kannattaa kuitenkin ottaa puheeksi myös jälkikäteen, jos se jää itseä vaivaamaan. On perusteltua puuttua asiaan varsinkin silloin, kun tuntuu siitä, että omat mielipiteet, tarpeet ja osaaminen eivät tule huomioiduksi ryhmässä.
Asian esille ottamisessa auttaa, kun on ensin huomioinut ne tilanteet, joissa näin tapahtuu, ja ymmärtää itse selkeästi sen, mikä tilanteissa on aiheuttanut haasteita. Tällöin keskustelussa voidaan käyttää harkittuja esimerkkejä ja lähestyä asiaa oman kokemuksen kautta, toisia syyttelemättä. Tehokas kommunikaatio perustuukin selkeyteen, jossa keskitytään ratkaisun löytymiseen (Kivimäki, 2024).
Epämääräisyydestä kohti konkretiaa
Nämä ensimmäiset vaiheet – itsetuntemus ja havainnointi – jäävät usein taustalle, kun keskustellaan yhteistyöstä haastavissa tilanteissa. Tiedostamattomat asiat vaikuttavat kuitenkin taustalla. Ne koetaan usein epämääräisinä, abstrakteina ja vaikeina tekijöinä tilanteisiin valmistautuessa tai jo tapahtuneita tilanteita selviteltäessä. Epämääräisen tunteen takia niitä saatetaan vältellä ja vähätellä.
Jos huomiointia ja havainnointia harjoittelee säännöllisesti, voi huomata sen tuovan konkretiaa ja hälventävän epämääräisyyttä. Yhtäkkiä saattaakin löytyä sanoja kuvailla syitä omille tuntemuksille ja tilanteiden kaavamaisuuksille. Vasta näiden ensimmäisten vaiheiden jälkeen on vuoro keskittyä niihin yleisiin ohjeisiin ja neuvoihin, joita vuorovaikutuksen parantamiseksi annetaan.
Yhteistyöhön liittyvissä vuorovaikutustilanteissa keskitytään yhteisiin tavoitteisiin sekä sovitaan tehtävät ja vastuut niin, että ne ovat kaikille osallistujille selvät (Kivimäki, 2024). Jos huomaa puolustuskannan nostavan päätään itsessään, voi itseään muistuttaa siitä, että yhteiseen tavoitteeseen voidaan päästä eri keinoin. Toinen ei todennäköisesti tarkoita oman kantansa esiin tuomista hyökkäyksenä, eikä olettamuksena ole toisen kannan muuttuminen. Kyse ei siis ole vastakkainasettelusta.
Asenteet ja mielipiteet perustuvat jokaisen omaan maailman- ja minäkuvaan. Tämän vuoksi kritiikki, palaute ja eriävät mielipiteet aiheuttavat helposti tuntemuksen, että oma identiteetti on uhattuna. Tällöin väittelyt muuttuvat riitelyksi, ja toisen läsnäolo voi tuntua haastavalta. Haastavaa on myös tässä kohtaa luoda tilaa omien reaktioiden, tuntemusten ja asenteiden huomioimiselle ja nähdä tilanne neutraalisti. Myös empatian harjoittaminen on tarpeen.
Itsetuntemus vuorovaikutuksen pohjana
Itsensä tunteminen toimii pohjana vuorovaikutukselle muiden kanssa. Omien asenteiden, maailmankuvan ja minäkuvan ymmärtäminen auttaa huomaamaan, että toisen esiintuoma asia kumpuaa paitsi hänen osaamisestaan ja kokemuksistaan myös hänen omasta maailmankuvastaan ja asenteistaan.
Koska jokaisella on yksilölliset kokemukset ja temperamentti, ovat asioiden esille tuominen, niistä keskusteleminen, vuorovaikutustavat ja päätöksentekotavat myös yksilöllisiä.
Varsinkin kun asioita tehdään rutiinilla, yksilöt harvoin edes huomioivat mahdollisia eroavaisuuksia asenteissa ja mielipiteissä. Jokainen pitää omia asenteitaan ja mielipiteitään itsestään selvinä lähtökohtina, jopa totuuksina. Ajatukset ovat kuitenkin harvoin täysin objektiivisia ja tosia. Tämän tiedostaminen auttaa hyväksymään toisen asenteet ja mielipiteet omina, erillisinä kokonaisuuksinaan.
Samalla on hyvä huomioida se, onko käsittelyssä oleva asia omaa erityisosaamista, vai voiko tilanteessa oppia toisilta. Toiselta voi oppia myös silloin, kun aihe on omaa erityisosaamisen aluetta – eri taustoista ja kokemuksista kumpuava tieto rikastuttaa kaikkia, vaikka jokin asia tuntuisikin hetkellisesti epämukavalta (ks. MIELI ry).
Milloin ja miten ottaa asia puheeksi?
Kun tilanne vaatii puuttumista, on pohdittava, ottaako sen puheeksi suoraan toisen kanssa vai viekö asian esihenkilön tietoon.
Työkaverille on yleensä hyvä mainita asiasta suoraan. Tämä tapa luo keskinäistä luottamusta, vaikka asian puheeksi ottaminen voikin jännittää. Luottamuksen ilmapiirin syntymiseen vaikuttaa dialogin jatkuvuus sekä empatia eli aito tahtotila toisen ymmärtämiseen (Norjamäki, 2025). Ongelmien huomioiminen suunnitelmallisesti ja systemaattisesti on hyödyllistä luottamuksen ilmapiirin rakentumisessa (Kivimäki, 2024).
Mikäli asian puheeksi ottaminen aiheuttaa epävarmuutta, tuen pyytäminen luottamusmieheltä tai luotettavalta työkaverilta voi auttaa. Kun kyse on turvallisuudesta tai asia koskee useampaa henkilöä, on tärkeää keskustella asiasta esihenkilön kanssa. Esihenkilön tehtävä on tukea luottamuksen ilmapiirin luomisessa ja ylläpitämisessä (Brandt & Huovinen, 2021).
Lähteet
Brandt, T., & Huovinen, J. (2021). Tunnekokemuksia työpaikan konfliktitilanteissa. eSignals. https://esignals.fi/kategoria/tutkimus-ja-kehittaminen/tunnekokemuksia-tyopaikan-konfliktitilanteissa/
Cruz, L. (2019). Assertive Communication: A Healthier Way to Express Yourself. Palm Beach County Youth Services Department. https://discover.pbcgov.org/youthservices/Lists/Latest%20News/NewsDispForm.aspx?ID=8&ContentTypeId=0x01040055562EA5BAEF434297E8D1B7AE8DAA2F
Perho, A. (2021). Anna Perho: Konflikti. Duunitori. https://duunitori.fi/tyoelama/anna-perho-konflikti
Kivimäki, T. (2024). Miksi yhteistyön tekeminen on välillä vaikeaa? Järviseudun Sanomat. https://www.jarviseudunsanomat.fi/arkisto/2024/05/26/miksi-yhteistyon-tekeminen-on-valilla-vaikeaa/
MIELI Suomen Mielenterveys ry (2022). Vuorovaikutus työyhteisössä. https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/tietoa-mielenterveyden-vahvistamisesta/tyoelamanmielenterveys/mielenterveys-tyopaikalla/vuorovaikutus-tyoyhteisossa/
Norjamäki, N. (2025). Yhteistyön ytimessä: luottamus rakentaa tuloksia. Tampereen yliopisto. https://www.tuni.fi/fi/tau/ajankohtaista/yhteistyon-ytimessa-luottamus-rakentaa-tuloksia
Suomen Tilintarkastajat ry. (2021). Paremmalla vuorovaikutuksella parempi lopputulos. https://tilintarkastajat.fi/artikkelit/paremmalla-vuorovaikutuksella-parempi-lopputulos/
Työn tulevaisuus. (2023). Vuorovaikutustaidot. https://tyontulevaisuus.fi/vuorovaikutustaidot/
Valmennustalo Virta. (2022). Mitä ovat työelämän vuorovaikutustaidot? https://valmennustalovirta.fi/blogi/mita-ovat-tyoelaman-vuorovaikutustaidot/
