Tekoälyn, tallennettujen luentojen ja lähes rajattomasti saatavilla olevan digitaalisen tiedon aikakaudella voidaan perustellusti kysyä: miksi opiskelijan pitäisi edelleen tehdä muistiinpanoja?
Kun tekoäly voi tiivistää luennon sisällön sekunneissa, tuottaa yhteenvedon tekstistä tai vastata kysymyksiin välittömästi, perinteinen muistiinpanojen tekeminen saattaa näyttää vanhentuneelta menetelmältä. Tutkimusten mukaan muistiinpanojen suurin arvo ei ole kuitenkaan tiedon tallentamisessa, vaan itse prosessissa: siinä miten opiskelija kuuntelee, valikoi, jäsentää ja rakentaa ymmärrystä.
Muistiinpanot tukevat ymmärtämistä ja muistamista
Muistiinpanojen vaikutuksia oppimiseen on tutkittu vuosikymmenten ajan. Tutkimusnäyttö osoittaa niiden merkityksen perustuvan ennen kaikkea opiskelijan aktiiviseen tiedonkäsittelyyn. Vaikka muistiinpanot toimivat myös myöhempänä opiskelumateriaalina, niiden suurin oppimista edistävä vaikutus syntyy jo kirjoittamisen, kaavioiden tai muiden kuvioiden piirtämisen aikana. Muistiinpanojen tekeminen suuntaa opiskelijan huomion käsiteltävään asiaan ja auttaa tunnistamaan siitä olennaisen. Kiewran (1989) kuvaama koodausvaikutus (encoding effect) selittää tätä ilmiötä: oppiminen syvenee, kun opiskelija joutuu keskittymään, tulkitsemaan ja organisoimaan tietoa kirjoittaessaan.
Myöhempi oppimistutkimus on tarkentanut tätä näkemystä korostamalla generatiivisen prosessoinnin merkitystä (Mayer & Fiorella, 2015). Sillä tarkoitetaan oppijan aktiivista merkitysten rakentamista esimerkiksi tiivistämällä, selittämällä asioita omin sanoin, muodostamalla yhteyksiä käsitteiden välille ja esittämällä kysymyksiä. Transformatiivinen prosessointi täydentää edellistä ja viittaa siihen, että oppija muuntaa alkuperäisen tiedon uuteen muotoon – esimerkiksi käsitekartaksi, vertailuksi, omaksi yhteenvedoksi tai ongelman ratkaisuksi (Kiewra, 2002). Tällöin tieto ei siirry sellaisenaan muistiinpanoihin, vaan rakentuu uudelleen osaksi oppijan omaa tietorakennetta.
Hyvä muistiinpano on opiskelijan henkilökohtainen työskentelytila, jossa tieto järjestyy uudelleen ja saa uusia merkityksiä. Mitä enemmän opiskelija joutuu valikoimaan, yhdistelemään, vertailemaan ja tulkitsemaan tietoa, sitä vahvemmin syntyvät sekä pysyvät muistijäljet että syvällinen ymmärrys (Slotte & Lonka, 1999). Muistiinpanojen tekeminen on näin ollen eräänlaista ajattelun harjoittelua.
Hyvä muistiinpano on opiskelijan henkilökohtainen työskentelytila, jossa tieto järjestyy uudelleen ja saa uusia merkityksiä.
Oppimisen kannalta ratkaisevaa ei ole se, kuinka paljon tietoa on saatavilla, vaan miten hyvin opiskelija kykenee käsittelemään tietoa. Tämä korostuu entisestään tekoälyn yleistyessä: tiedon tuottaminen helpottuu, mutta tiedon ymmärtämisen, arvioinnin ja merkityksellisen käytön taidot muuttuvat entistä tärkeämmiksi. Muistiinpanojen tekeminen tukee juuri näitä taitoja.
Käsin kirjoittaminen vai koneella kirjoittaminen?
Yksi viime vuosien kiinnostavimmista tutkimuskysymyksistä on ollut se, vaikuttaako muistiinpanojen tekemisen väline oppimistuloksiin. Erityisesti keskustelua on herättänyt käsin kirjoittamisen ja tietokoneella kirjoittamisen ero.
Muellerin ja Oppenheimerin (2014) tutkimuksessa havaittiin, että opiskelijat, jotka tekivät muistiinpanoja käsin, menestyivät paremmin käsitteellistä ymmärtämistä mittaavissa tehtävissä kuin opiskelijat, jotka kirjoittivat muistiinpanonsa tietokoneella. Tutkijat selittivät eroa sillä, että käsin kirjoittaminen on hitaampaa ja pakottaa opiskelijan tiivistämään sekä käsittelemään kuultua sisältöä omin sanoin. Tietokoneella kirjoitettaessa opiskelijat puolestaan saattoivat helpommin litteroida luennon lähes sanatarkasti ilman syvällistä prosessointia.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että digitaalisilla laitteilla tehdyt muistiinpanot olisivat automaattisesti tehottomia. Uudemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että myös digitaaliset muistiinpanot voivat olla yhtä tehokkaita syvällisen ymmärtämisen kannalta silloin, kun niitä tehdään aktiivisesti ja tarkoituksenmukaisesti (Wiechmann ym, 2022). Erityisesti tabletilla kynän avulla tehdyt muistiinpanot yhdistävät käsin kirjoittamisen ja digitaalisen työskentelyn vahvuuksia. Digitaalisen kynän käyttö säilyttää kirjoittamiseen liittyvän motorisen ja kehollisen osallistumisen, joka voi tukea muistamista, mutta samalla digitaalisuus mahdollistaa muistiinpanojen joustavan järjestämisen, täydentämisen, linkittämisen ja uudelleenrakentamisen.
Tämä luo myös luontevan yhteyden tekoälyn mahdolliseen hyödyntämiseen oppimisessa. Digitaaliset muistiinpanot voivat toimia tekoälyn käyttöliittymänä, jonka kautta opiskelija voi hyödyntää omia muistiinpanojaan vuorovaikutteisesti. Tekoäly voi auttaa jäsentämään, täydentämään ja syventämään muistiinpanojen sisältöä.Oppiminen tapahtuu kuitenkin edelleen opiskelijan omassa generatiivisessa tiedonkäsittelyssä.
Tekoäly muuttaa muistiinpanojen roolia
Tekoälyn aikakaudella muistiinpanojen merkitys ei vähene, vaan muuttuu. Aiemmin muistiinpanojen keskeinen tehtävä oli auttaa säilyttämään tietoa tilanteessa, jossa tieto oli rajallisesti saatavilla. Ennen digitaalista aikaa luennolta pois jääminen saattoi tarkoittaa, että tieto menetettiin. Opiskelijan omat muistiinpanot olivat hänen tärkein välineensä palata sisältöön.
Nykyään tilanne on toinen. Luennot voidaan tallentaa, materiaalit ovat verkossa ja tekoäly voi tuottaa tiivistelmiä hetkessä. Tiedon runsaus ei kuitenkaan automaattisesti johda ymmärtämiseen. Päinvastoin opiskelijan keskeiseksi taidoksi nousee kyky erottaa olennainen epäolennaisesta, arvioida tiedon luotettavuutta ja muodostaa yhteyksiä eri lähteiden välillä. Muistiinpanojen tekeminen tukee juuri tätä prosessia, sillä se ohjaa opiskelijaa pysähtymään tiedon äärelle. Tämä on erityisen tärkeä kyky tekoälyn käytön yhteydessä.
Erityisesti digitaalisessa oppimisympäristössä muistiinpanojen laatiminen voidaan nähdä ajattelun välineenä. Hyvä muistiinpano ei ole luennon tai tekstin kopio, vaan näkyvä jälki opiskelijan omasta ajattelusta: siitä, mitä hän on pitänyt olennaisena, miten hän on yhdistänyt uusia käsitteitä aiempaan tietoonsa ja millaisia kysymyksiä tai oivalluksia oppimisprosessin aikana on syntynyt. Tätä on kutsuttu myös strategiseksi muistiinpanoksi (Salame & Thomson, 2020) erotuksena sananmukaisesta kuullun tai luetun toistosta, jonka ei ole todettu oleellisesti parantavan oppimistuloksia (Slotte & Lonka 1999).
Vaikka muistiinpanojen tekeminen on keskeinen akateeminen taito, tutkimukset osoittavat, että monilta korkeakouluopiskelijoilta puuttuvat tehokkaat muistiinpanostrategiat erityisesti tietointensiivisillä kursseilla (Salame & Thompson, 2020). Pelkkä muistiinpanojen kirjoittaminen ei vielä edistä oppimista, vaan opiskelijoiden on opittava kuuntelemaan aktiivisesti, tunnistamaan keskeiset ideat, jäsentämään tietoa ja rakentamaan siitä omaa ymmärrystään.
Siksi muistiinpanotaitojen systemaattinen opettaminen on perusteltua nostaa osaksi korkeakoulupedagogiikkaa sen sijaan, että ne nähtäisiin vain opiskelijan henkilökohtaisena opiskelutekniikkana (Kiewra, 2002).
Muistiinpanot osana tulevaisuuden oppimista
Tekoälyn aikakaudella muistiinpanojen tekemistä ei tulisi nähdä vanhanaikaisena opiskelutekniikkana, vaan osana laajempaa tiedonhallinnan ja ajattelun taitoa. Strateginen muistiinpanojen tekeminen yhdistää aktiivisen kuuntelemisen, tiedon valikoinnin, jäsentämisen ja oman ajattelun näkyväksi tekemisen.
Tulevaisuuden oppimisessa ei ole oleellista pohtia sitä, tarvitsemmeko muistiinpanoja vai tekoälyä. Tarvitsemme molempia – mutta eri tarkoituksiin. Tekoäly voi nopeuttaa tiedon käsittelyä, kun taas muistiinpanojen tekeminen tarkoituksellisesti hidastaa käsiteltävän tiedon prosessointia ja tekee ajattelusta näkyvää. Samalla se harjoittaa kykyä jäsentää tietoa monipuolisesti.
Oppimiseen ei ole oikotietä myöskään tekoälyn aikakaudella. Vaikka tekoäly voi nopeuttaa monia tiedonkäsittelyn vaiheita, se ei voi korvata opiskelijan omaa ajattelutyötä eikä merkitysten rakentamista. Siksi muistiinpanojen tekeminen on edelleen yksi tehokkaimmista tavoista kehittää niitä ymmärtämisen ja kriittisen arvioinnin taitoja, joita tarvitaan niin korkeakouluopinnoissa kuin jatkuvassa oppimisessa ja asiantuntijatyössäkin.
Lähteet
Fiorella, L., & Mayer, R. E. (2015). Learning as a generative activity: Eight learning strategies that promote understanding. 978-1-107-06991-6 – Cambridge University Press. doi: 10.1017/CBO9781107707085
Kiewra, K. A. (1989). A review of note-taking: The encoding-storage paradigm and beyond. Educational Psychology Review, 1, 147-172. doi: 10.1007/BF01326640.
Kiewra, K. A. (2002). How classroom teachers can help students learn and teach them how to learn: Theory into Practice, 41, 2, 71-80. Becoming a Self-Regulated Learner (Spring, 2002). Taylor & Francis, Ltd. doi: 10.1207/s15430421tip4102_3
Mueller, P. A., & Oppenheimer, D. M. (2014). The pen is mightier than the keyboard: Advantages of longhand over laptop note taking. Psychological Science, 25, 6, 1159–1168. doi: 10.1177/0956797614524581
Salame, I.I., & Thomson, A. (2020). Students’ views on strategic note-taking and its impact on performance, achievement, and learning. International Journal of Instruction, 13,2, 1-16. doi:10.29333/iji.2020.1321a
Slotte, V., & Lonka, K. (1999). Review and process effects of spontaneous note-taking on text comprehension. Contemporary Educational Psychology, 24(1), 1–20. doi:10.1006/ceps.1998.0980.
Wiechmann, W. Edwards, R., Low, C., Wray, A., Boysen-Osborn, M., & Toohey, S. (2022). No difference in factual or conceptual recall comprehension for tablet, laptop, and handwritten note-taking by medical students in the United States. Journal of Educational Evaluation for Health Profession, 19,8, ISSN 0361-476X.
Kirjoittajat
Virpi Slotte
Diakonia-ammattikorkeakoulu Asiantuntija, FT
