Erätauko-dialogi ja yhteiskehittäminen auttavat arvojen määrittelyssä

Eräässä suomalaisessa yhtenäiskoulussa koulun arvoja kirkastettiin yhdessä henkilöstön kanssa. Arvojen määrittelyssä hyödynnettiin Erätauko-dialogia ja ratkaisukeskeistä yhteiskehittämistä. Erätauko-dialogi mahdollisti yhteisen ymmärryksen rakentumista ja psykologista turvallisuutta työyhteisössä. Menetelmät auttoivat rakentamaan yhteistä ymmärrystä ja vahvistivat työyhteisön psykologista turvallisuutta.

Helkaman (2015) mukaan arvot ovat tavoiteltavia päämääriä, jotka ohjaavat ihmisen toimintaa. Ne toimivat valintojen perustana motiivien tavoin, ja niihin liittyy yleensä positiivinen ja kulttuurisesti hyväksyttävä tunnelataus (Puohiniemi, 2002). Arvot muuttuvat tyypillisesti hitaasti, minkä takia arvotyö vaatii pitkäjänteisyyttä (Helkama, 2015).

Tyypillisesti arviointi painottuu seurauksien muutoksen myönteisyyden tai kielteisyyden tarkasteluun kohteen näkökulmasta (Hallamaa, 2017). Arvioinnin tehtävänä ei ole kuitenkaan mitata savutettua tulosta, vaan tehdä näkyväksi oppimista ja kehittämistarpeita. Parhaimmillaan arviointi tapahtuu kehittämisprosessin aikana ja ohjaa muutosta ja toimintaa, sekä muutoksen juurtumista käytännön toimintaan. Tällöin arvioinnin tehtävänä ei ole ainoastaan mitata saavutettua lopputulosta, vaan tehdä näkyväksi oppimista ja kehittämistarpeita matkan varrella. (Anttila, 2013, s. 107; Hallamaa, 2017). 

Arviointi ohjaa oppimista, kun siinä keskitytään oman toiminnan pohtimiseen ja arjen työhön. Tämä onnistuu, kun käytössä on yhteiset pelisäännöt ja tilaa avoimelle palautteelle. Parhaimmillaan arviointi toimii siltana arvopuheesta arvojen mukaisiin tekoihin (Luostarinen, 2019).

Koulun arvojen määrittämiseksi järjestettiin kaksi työpajaa, joihin osallistui noin 60 koulun henkilökunnan jäsentä. Työskentely tapahtui kuuden hengen pienryhmissä. Ensimmäisessä työpajassa hyödynnettiin Erätauko-dialogia (Erätauko-säätiö, 2023; Sitra, i.a.), kun taas toisessa menetelmä oli ratkaisuja tuottava yhteiskehittäminen (Vuokila-Oikkonen, 2021).

Arvojen määrittelyssä hyödynnettiin Erätauko-dialogia ja yhteiskehittämistä

Yhteiskehittäminen on syklinen prosessi: siinä työpajoissa tuotetaan ratkaisuja, joita kokeillaan ja arvioidaan käytännössä tapaamisten välillä. Yhteiskehittäminen on myös jaettua oppimista ja uuden tiedon luomista. Prosessissa korostuu luottamuksen merkitys ja pyrkimys yhteisölliseen ”me-henkeen”, mikä vaatii ryhmädynamiikan tiedostamista (Best ym., 2019; Vuokila-Oikkonen, 2021, 2025).

Avoin dialogi on yhteiskehittämisen keskeinen väline. Se on moniääninen prosessi, joka mahdollistaa kaikkien osallistujien näkökulmien esiintulon ja kattaa myös nonverbaalisen vuorovaikutuksen. Dialogisessa työtavassa ohjaaja ei tarjoa valmiita vastauksia vaan kysyy, kuuntelee ja varmistaa, että jokainen tulee kuulluksi. (Vuokila-Oikkonen, 2021.)

Koulun aiempia arvoja ei hylätty, vaan niitä käytettiin uusien arvojen pohjana.

Ensimmäinen työpaja eteni strukturoidun Erätauko-mallin mukaisesti: aloituksesta ja strategiaa käsittelevästä virittäytymisestä yhteiseen keskusteluun, jossa arvioitiin nykyisten arvojen merkitystä ja päivitystarpeita. Tuloksena syntyi yhteinen ymmärrys osallistujien arvokäsityksistä. Työpajan päätteeksi prosessi jätettiin tietoisesti avoimeksi ja reflektiiviseksi, mikä loi pohjan arvojen lopulliselle määrittelylle toisessa työpajassa (Vuokila-Oikkonen, 2025; Sitra, 2023). Ensimmäisen työpajan jälkeen suurin osa, 66 prosenttia, kehittämiseen osallistujista piti tärkeänä keskustelun jatkamista.

Toisessa työpajassa yhtenäiskoulun arvojen määrittelyssä hyödynnettiin ratkaisukeskeistä yhteiskehittämistä, jonka lähtökohtana on olemassa olevien vahvuuksien ja toimivien käytänteiden tunnistaminen (Vuokila-Oikkonen, 2021). Koulun aiempia arvoja ei hylätty, vaan niitä käytettiin uusien arvojen pohjana. Toisessa työpajassa henkilöstö valitsi äänestämällä kolme keskeistä arvoa.

Yhtenäiskoulun kehittämisprosessissa avoimuutta edistettiin osallistavalla dokumentoinnilla: kaikki osallistujat kirjasivat näkemyksiään samanaikaisesti post-it-lappuja hyödyntäen. Työpajan ohjaajat puolestaan jäsensivät kokonaiskuvaa näkemysten pohjalta. Henkilöstö koki kehittämisprosessin hyödylliseksi.

Koulun henkilökunta arvioi kehittämisprosessia sähköisellä kyselyllä molempien työpajojen jälkeen. Kyselyyn vastattiin anonyymisti. Vastauksia saatiin ensimmäisessä vaiheessa 28 henkilöltä ja toisessa 18 henkilöä. Kysely mittasi osallisuuden kokemusta, menetelmien toimivuutta ja prosessin merkityksellisyyttä.

Tulosten perusteella työyhteisön turvallisuuden tunne oli vahva: ensimmäisessä kyselyssä 92 prosenttia vastaajista koki voivansa osallistua keskusteluun omana itsenään ja 81 prosenttia koki tulleensa kuulluksi. Psykologinen turvallisuus ja luottamuksellinen ilmapiiri muodostavat perustan toiminnalle, jossa uskalletaan nostaa esiin uusia ideoita ja keskeneräisiä ajatuksia ilman pelkoa kielteisistä seurauksista (Vaskuri ym., 2023, s. 16).

Toisessa työpajassa keskustelu koettiin vapautuneemmaksi. Vastaajista 77 prosenttia kertoi pitäneensä keskustelua arvoista merkityksellisenä ja 62 prosenttia arvioi työskentelyn auttaneen omien näkökulmien pohtimisessa. Työpajat nähtiin hyvänä mahdollisuutena yhteiselle kehittämiselle, vaikka toinen työpaja koettiin ensimmäistä teoreettisemmaksi.

Erätauko-dialogi toimi, mutta sen vaikuttavuus mietitytti

Vastaajista 51 prosentin mielestä Erätauko-dialogi toimi hyödyllisenä välineenä yhteisen ymmärryksen rakentamisessa. Ohjaajien havaintojen mukaan pienryhmien erilaiset dynamiikat rikastuttivat prosessia. Joissakin ryhmissä keskustelu oli rauhallista, kun taas toisissa ajatuksia rakennettiin spontaanimmin. Monissa ryhmissä keskustelu laajeni arjen kokemuksiin ennen yhteisten johtopäätösten tekemistä, mikä kertoi henkilöstön tarpeesta tulla kuulluksi.

Osallistujat suhtautuivat rakentavasti eriäviin näkemyksiin, ja suurin osa koki tulleensa kuulluksi. Osa osallistujista ilmaisi kuitenkin huolensa siitä, onko keskusteluilla todellista vaikutusta lopputulokseen. Tämä korostaa tarvetta sanoittaa tarkasti, miten yhteiset keskustelut muokkaavat lopullisia arvovalintoja.

Erätauko-dialogi ja yhteiskehittäminen toimivat kehittämisessä

Yhtenäiskoulun arvojen määrittämisessä Erätauko-dialogin ja ratkaisukeskeisen yhteiskehittämisen yhdistäminen osoittautui toimivaksi. Erätauko-dialogi rakensi yhteistä ymmärrystä ja yhteiskehittäminen tuotti konkreettisia ratkaisuja.

Prosessi toi myös esiin kehittämiskohteita. Henkilöstö halusi selkeämmin ymmärtää, miten yhteiset keskustelut vaikuttavat lopullisiin päätöksiin. Tämä on tärkeä huomio: osallistava kehittämisprosessi ei yksin riitä, vaan osallistujille on sanoitettava avoimesti, miten heidän näkemyksensä muokkaavat lopputulosta.

Arvokeskustelu ei pääty työpajoihin. Seuraava askel on viedä valitut arvot käytännön toimintaan ja arvioida säännöllisesti, näkyvätkö ne arjessa.

Lähteet

Anttila, P. (2013). Taitojen ja luovien alojen arvioinnin kysymyksiä. Teoksessa A. Räisänen (toim.), Oppimisen arvioinnin kontekstit ja käytännöt (s. 89–116). ( Raportit ja selvitykset 2013:3). Opetushallitus. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Oppimisen%20arvioinnin%20kontekstit%20ja%20k%C3%A4yt%C3%A4nn%C3%B6t%202.pdf

Best, S., Koski, A., Walsh, L., & Vuokila-Oikkonen, P. (2019). Enabling mental health student nurses to work co-productively. Journal of Mental Health Training, Education and Practice 14(6 ), pp. 411–422.

Erätauko-säätiö. (i.a.). Erätauko, Jotta Suomesta tulisi maailman parhaiten keskusteleva kansa . Saatavilla 6.5.2026 https://www.eratauko.fi/

Hallamaa, J. (2017). Yhdessä toimimisen etiikka. Gaudeamus.

Helkama, K. (2015). Suomalaisten arvot: Mikä meille on oikeasti tärkeää? SKS Kirjat.

Jäppinen, A.-K. (2012). Onnistu yhdessä! Työyhteisön kehittämisen 10 avainta. PS-kustannus.

Koistinen, M. (2024). Konkretiaa, konkretiaa, konkretiaa! Tasa-arvo ja yhdenvertaisuustyö osana kouluarkea [Opinnäytetyö, Humanistinen ammattikorkeakoulu]. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024120332292

Korin, H. (2024). Käytännön strategiatyön rakentuminen jatkumona: Reflektoimisen mahdollistamaa oppimista sosiaali- ja terveydenhuolto-organisaatioissa [Väitöskirja, Turun yliopisto, Turun kauppakorkeakoulu]. (Turun Kauppakorkeakoulun julkaisuja, Sarja E, 123). https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9894-4

Luostarinen, A. (2019). Kohti laadukasta arviointia. Teoksessa A. Luostarinen, & J.H. Nieminen, Arvioinnin käsikirja. PS-kustannus.

Puohiniemi, M. (2002). Arvot, asenteet ja ajankuva: Opaskirja suomalaisen arkielämän tulkintaan. Limor Kustannus.

Ranta, R. (2021). Kehittyvä työyhteisö. Suomen yrityskirjat Oy.

Seppänen-Järvelä, R., & Vataja, K. (toim.). (2009). Työyhteisö uusille urille: Kehittäminen osaksi arjen työtä. PS-kustannus.

Sitra. (i.a.). Näin varmistat vaikuttavuuden. Saatavilla 30.4.2026 https://www.eratauko.fi/tyokalu/vaikuttavuus/

Vaskuri, P., Saviniemi, M., Maikkola, M., & Kinnunen, M. (2023). Matkalla pessimismipedagogiikan äärille. Teoksessa M. Saviniemi, M. Maikkola, P. Vaskuri, & M. Kinnunen (toim.), Pessimismi opetuksessa: Vaatimattomia vinkkejä opettajalle. PS-kustannus.

Vuokila-Oikkonen, P. (2021). Ratkaisuja tuottava yhteiskehittäminen lähestymistapana ja menetelmänä. Teoksessa E. Keskitalo, & P. Vuokila-Oikkonen (toim.), Yhteiskehittämällä ratkaisuja sote-palveluihin: Kansalaiset ja palvelunkäyttäjät mukaan kehittämiseen (s. 23–32). (Diak Työelämä 25). Diakonia-ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-392-6

Vuokila-Oikkonen, P. (10.12.2025). Ryhmäprosessin ymmärtäminen vie kohti onnistunutta yhteiskehittämistä. Dialogi. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251203114010

Tässä artikkelissa on käytetty Microsoft Copilot -tekoälysovellusta tekstin kieliasun muokkaamiseen ja tekstin sujuvoittamiseen (käytetty 15.4.2026).