Voiko kielenopetusta tehostaa yhdistämällä siihen musiikkia?
Blues-musiikki tunnetaan melko vapaista tulkintamahdollisuuksistaan: sitä voi soittaa ”väärin”, mutta useimmiten soitanto menee vähintään siedettävän oikein. Englannin pilkkusäännöt ovat suomeen verrattuna varsin joustavat ja improvisointi on mahdollista, mutta joitakin sääntöjä on. Miksei siis yhdistettäisi musiikkia ja syntaksia oppitunnilla?
Run-on–lauseet
Run-on lause tarkoittaa virheellistä rakennetta, jossa kaksi tai useampi itsenäinen päälause on yhdistetty ilman oikeaa välimerkkiä tai konjunktiota. Tämä tekee tekstistä sekavan ja vaikealukuisen:
My favorite Mediterranean spread is hummus it is very garlicky.
Raffi sings upbeat children’s songs he is an excellent musician.
Dr. Juhani claims to be blues man he can play three chords almost right.
I was reading about social inequality for my sociology class it was interesting but also confusing because the concepts all seemed to overlap.
Tällaiset rakenteet ovat epävirallisissa sähköposteissa ja fiktiossa arkipäivää, mutta akateemiseen tekstiin ne eivät kuulu. Rakenne esittää informaatiota mitenkään sitä jaottelematta ja jättää lukijan lukemaan lauseen uudelleen ymmärtääkseen sen sisällön oikein.
Korrektit versiot rakenteista olisivat seuraavanlaiset:
My favorite Mediterranean spread is hummus, because it is very garlicky.
Raffi sings upbeat children’s songs, and he is an excellent musician.
Dr. Juhani claims to be a blues man, and he can play three chords almost right.
I was reading about social inequality for my sociology class, and it was interesting but also confusing because the concepts all seemed to overlap.
Lauseet on nyt fraseerattu oikein, niissä on rytmi ja ytimekäs sanoma, joka on yhdellä lukemisella tulkittavissa.
Blues-musiikki kielenopetuksessa
Englanninkielisen sosionomikoulutuksen opiskelijoiden akateemisen kirjoittamisen tunti alkoi lehtorin Fender Telecaster 1960 Custom Heavy Relic –merkkisen kitaran soitolla; hän soitti taustanauhan päälle A-duurissa bluessooloa pentatonisessa asemassa 1. Soittaja soitti asemaa ylös ja alas samalla rytmillä fraseeraamatta.
Opiskelijoiden mielestä musiikin ja lauserakenteiden analogia oli erinomainen ja mieleen jäävä, ja opetettava asia tuli selväksi.
Opiskelijat pitivät soittoa latteana, rakenteettomana ja innottomana. Tämän jälkeen tarkasteltiin run-on-esimerkkilauseita. Havainto oli suunnilleen sama: informaatio välittyy jotenkin mutta jäsentymättömästi ja vaikeasti. Opettaja veti tämän jälkeen bluessoolon samassa asemassa samoilla nuoteilla taukoja oikeissa kohdissa pitäen ja taustanauhalla kuultavia sointuja korostaen. Soitto kuulosti opiskelijoiden mielestä ”kunnon musiikilta”. Tunti jatkui run-on -lauseiden korjaamisella kieliopillisesti ja tyylillisesti oikeaan muotoon.
Opetusta analogian avulla
Analogia musiikin ja lauseiden tai pilkutuksen välillä tuli selväksi – oletettavasti viihdyttävällä tavalla. Musiikki on informaatiota, lauseet ovat informaatiota, ja informaatio on esitettävä sen vastaanottajalle jäsenneltynä siten, että informaation lähettäjän viesti välittyy mahdollisimman muuttumattomana vastaanottajalle.
Opiskelijoiden mielestä musiikin ja lauserakenteiden analogia oli erinomainen ja mieleen jäävä, ja opetettava asia tuli selväksi. Opettajan kannalta kokeilu oli mieluisa. Toki on todettava, että jokaisella tunnilla ei ole mahdollista eikä tarkoituksenmukaista järjestää bluesesitystä.
