Diakonia-ammattikorkeakoulussa (Diak) on toteutettu ylemmän ammattikorkeakoulun Ekososiaalisuuden työ ja globaaliosaamisen koulutusohjelmaa. Ekososiaalisen työorientaation, asiakastyön ja yhteisöllisen vaikuttamisen opintojakso toteutettiin syksyllä 2026. Koulutusohjelma toteutuu kokonaan verkko-oppimisympäristössä.
Opintojakson tavoitteena on ymmärtää sosiaalisen osallisuuden (Leeman & Hämäläinen, 2016) ja yhteisöjen merkitys kestävän hyvinvoinnin kehittämistyössä ja soveltaa ekososiaalisuuteen (ks. Närhi, 2015) liittyvää ammatillista työorientaatiota. Sosiaalista osallisuutta voidaan jäsentää monin tavoin, kuten kuulumisen tunteena sosiaalisiin suhteisiin, yhteisöihin ja yhteiskuntaan sekä tunteena siitä, että voi vaikuttaa omiin ja ympäristöönsä. Yhteiskunnan rakenteilla ja lainsäädännöllä voidaan mahdollistaa ja tukea palveluihin pääsemistä, osallisuutta sekä edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia ja elämänlaatua. Sosiaalisen osallisuuden vahvistamisen keinoin voidaan ehkäistä marginalisoitumista. (Leeman & Hämäläinen, 2016; Isola & Leeman, 2021.)
Opintojakson tavoitteena on tiedostaa myös yksilöiden ja yhteisöjen voimavarat ja niiden hyödyntämisen ekologisen tietoisuuden, elinympäristöjen ja kehittämisen perustaksi. Lisäksi tavoitteena on osata soveltaa palvelujärjestelmien ja yhteisöjen kanssa tehtävän yhteistyön menetelmiä kestävän hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Kestävän hyvinvoinnin edistämisessä ekososiaalinen lähestymistapa on ilmeinen. Ekososiaalisuuden lähestymistavassa painotetaan yhteyttä työn ja luonnon välillä ja miten voidaan edistää kestävää yhteiskunnallista muutostyötä työkäytänteissä (Nöjd ym., 2024, s. 732).
Asiantuntijaluennot ja dialogi syvensivät oppimista
Opiskelijoiden oppimista edistettiin asiantuntijaluennoilla ja dialogisuutta edistävillä yhteistyöskentelyn tavoilla (Syvänen ym., 2022). Asiantuntijaluentojen teemat käsittelivät sosiaalista osallisuutta, ekosysteemiajattelua ja oikeudenmukaisuutta kestävän kehityksen haasteiden ratkaisemiseksi. Taustalla vaikuttavat ekososiaalisen sivistyksen mukaisesti keskinäisriippuvuuksien ja systeemisyyksien ymmärtäminen, oikeudenmukaisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen, vastuullisuus sekä osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden vahvistaminen. (Salonen & Bardy, 2015; Suomen kestävän kehityksen toimikunta.)
Pedagogisten ratkaisujen keskiössä oli opiskelijoiden yhteisen ymmärryksen rakentuminen ja asiantuntijuuden dialoginen jakaminen sekä tiedon hankinta Diakin dialogisen muutospedagogiikan mukaisesti (Vesterinen & Helminen, 2021). Tavoitteena oli opiskelijoiden monialaisen asiantuntijuuden edistäminen ja vahvistaminen. Yhdessä työskentelyn tapoja olivat opiskelijoiden ongelmanratkaisutehtäviin pohjaava työpajatyöskentely asiantuntijoiden alustamien aiheiden pohjalta.
Asiantuntijaluennot koettiin erityisen kiinnostavina, sillä ne avasivat vaikuttavuuden merkitystä kestävän hyvinvoinnin ja yhteiskunnallisen muutoksen näkökulmasta. Ne vahvistivat opintojakson työelämäyhteyttä ja tukivat opiskelijoiden asiantuntijuuden kehittymistä tarjoamalla ajankohtaista ja työelämälähtöistä tietoa. Opiskelijat pystyivät peilaamaan asiantuntijaluentojen teemoja omiin kokemuksiinsa ja ammatillisiin rooleihinsa. Keskustelu vaikuttavuudesta innosti opiskelijoita tarkastelemaan oman alan työn merkitystä uudesta näkökulmasta sekä pohtimaan, miten vaikuttavuus voidaan tehdä näkyväksi käytännön kehittämistyössä osana kestävää hyvinvointia ja yhteiskunnallista muutosta (Hilli & Björklund, 2025).
Kertyvä arviointi YAMK-tason osaamisen tukena
AMK-koulutuksen opintojaksoilla kertyvän arvioinnin toteuttaminen on usein luontevaa, sillä opintokokonaisuudet voivat sisältää monipuolisia ja toisiaan täydentäviä suorituksia, kuten keskusteluja, videotehtäviä ja pienimuotoisia tenttejä. Sen sijaan kertyvän arvioinnin soveltuvuus ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tasolle ei ole yhtä yksiselitteistä. YAMK-koulutuksessa arvioinnin tulee vastata eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen tasoa 7 (Opetushallitus, 2026), mikä edellyttää opiskelijalta syvällistä, integroitua ja reflektiivistä asiantuntijuutta.
Tästä lähtökohdasta kertyvää arviointia pilotoitiin Diakin YAMK-koulutuksen opintojaksolla. Opintojakson arvioinnissa painotettiin jatkuvaa osaamisen näyttöä koko oppimisprosessin ajan sen sijaan, että arviointi olisi perustunut yhteen arvioitavaan kokonaisuuteen. Arviointi kohdistui opiskelijan aktiiviseen työskentelyyn, osallistumiseen keskusteluihin, asiantuntijaluennoille ja työpajoihin, oppimistehtävään sekä oman asiantuntijuuden jakamiseen.
Parhaimmillaan kertyvä arviointi tukee oppimismotivaatiota, sillä se auttaa opiskelijaa hahmottamaan osaamisensa kehittymistä vaiheittain.
YAMK-kontekstissa kertyvän arvioinnin keskeinen kysymys liittyy siihen, miten yksittäiset osasuoritukset rakentavat kokonaiskuvaa opiskelijan asiantuntijuuden kehittymisestä. Parhaimmillaan kertyvä arviointi tukee oppimismotivaatiota, sillä se auttaa opiskelijaa hahmottamaan osaamisensa kehittymistä vaiheittain. Samalla se tarjoaa mahdollisuuksia palautteeseen, vähentää yksittäisen suorituksen painoarvoa ja sitouttaa opiskelijaa aktiiviseen työskentelyyn koko opintojakson ajan (Parmigiani ym., 2024). Näin kertyvällä arvioinnilla tuetaan YAMK-tasolle ominaista reflektiivistä asiantuntijuuden rakentumista, kun arvioinnin eri osat muodostavat sisällöllisesti johdonmukaisen ja osaamistavoitteisiin kiinnittyvän kokonaisuuden.
Asiantuntijan identiteetti vahvistuu yhteiseen dialogiin osallistumalla
Reflektiivisen asiantuntijuuden on todettu edellyttävän kriittisten ajattelun ja muiden metataitojen kehittymistä asiantuntijaidentiteetin edelleen vahvistamiseksi (Komppa & Lankinen, 2023, s. 31). Ammatillisen asiantuntijuuden rakentumista voidaankin tarkastella osallistumisena asiantuntijayhteisöjen vuorovaikutukseen ja toimintaan, joka tukee ammatillisen identiteetin edelleen vahvistumista (Helminen & Vesterinen, 2021; Hakkarainen, 2000).
Opiskelijat osallistuivat opintojakson keskusteluissa reflektoivaan dialogiin ja muotoilivat jaettua ymmärrystä ekososiaalisesta työorientaatiosta omaan ja yhdessä rakentuvaan asiantuntijuuteen pohjaten. Samalla opiskelijat pohtivat haasteita ja ratkaisuja työelämän käytänteisiin.
Pedagogiset ratkaisut reflektiivisen ammatillisuuden ja ekososiaalisen työorientaation rakentajina
Diakin YAMK-opintojaksolla tarkasteltiin ekososiaalista työorientaatiota, asiakastyötä ja yhteisöllistä vaikuttamista osana kestävän hyvinvoinnin kehittämistä. Opintojakson tavoitteena oli vahvistaa opiskelijoiden ymmärrystä sosiaalisesta osallisuudesta, yhteisöjen merkityksestä, ekososiaalisuudesta ja kestävää yhteiskunnallista muutosta tukevista työskentelytavoista.
Opiskelijoiden oppimista tuettiin asiantuntijaluennoilla, dialogisilla työskentelytavoilla ja pajatyöskentelyllä. Asiantuntijaluennot vahvistivat opintojakson työelämäyhteyttä. Erityisesti vaikuttavuuden teema innosti opiskelijoita pohtimaan oman alan työn merkitystä kestävän hyvinvoinnin ja yhteiskunnallisen muutoksen näkökulmasta.
Opintojaksolla kokeiltiin myös kertyvää arviointia YAMK-kontekstissa. Arviointi perustui jatkuvaan osaamisen näyttöön koko oppimisprosessin ajan, ei yksittäiseen suoritukseen. Arvioinnissa huomioitiin erityisesti aktiivinen työskentely, osallisuus sekä oman asiantuntijuuden jakaminen. Kertyvä arviointi voi tukea YAMK-tasolle ominaista reflektiivistä asiantuntijuuden rakentumista, kun arvioinnin eri osat muodostavat johdonmukaisen ja osaamistavoitteisiin kiinnittyvän kokonaisuuden.
Opintojakso vahvisti opiskelijoiden reflektiivistä asiantuntijuutta yhdistämällä asiantuntijatiedon, dialogisen työskentelyn ja omien ammatillisten kokemusten tarkastelun kestävän hyvinvoinnin kehittämisen näkökulmasta.
Lähteet
Hakkarainen, K. (2000). Oppiminen osallistumisen prosessina. Aikuiskasvatus, 20(2), 84–98. https://doi.org/10.33336/aik.93274
Helminen, J., & Vesterinen, O. (2021). Dialoginen muutospedagogiikka – Diakonia-ammattikorkeakoulun pedagogiset valinnat. Teoksessa J. Helminen (toim.), Strategia siivittämässä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa – Diakonia-ammattikorkeakoulun TKI-toiminnan vuosikirja 6 (s. 18–30). (Diak Työelämä 21). Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-376-6
Hilli, P., & Björklund, L. (13.2.2025). Vaikuttavuuden johtaminen: kestävä ja kokonaisvaltainen lähestymistapa. Dialogi. https://www.diak.fi/dialogi/blogi/vaikuttavuuden-johtaminen-kestava-ja-kokonaisvaltainen-lahestymistapa/
Isola, A.-M., & Leemann, L. (2021). Osallisuuden kokemus on hyvinvoinnin ja terveyden tekijä. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 58(4). https://doi.org/10.23990/sa.112402
Komppa, J., & Lankinen, P. (2023). Asiantuntijuus ja sen saavuttaminen opiskelijoiden ja työelämäkumppanin näkökulmasta. Ammattikasvatuksen Aikakauskirja, 25(1), 28–445. https://doi.org/10.54329/akakk.127821
Leeman, L., & Hämäläinen, R-M. (2016). Asiakasosallisuus, sosiaalinen osallisuus ja matalan kynnyksen palvelut. Pohdintaa käsitteiden sisällöistä. Yhteiskuntapolitiikka 81(5). S.586–594. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016102725606
Närhi, K. (2015). Ekososiaalinen viitekehys sosiaalityössä. Janus 23(3). S. 322–328.
Nöjd, T., Kannasoja, S., Niemi., P., Ranta-Tyrkkö, S., & Närhi, K. (2024). Ecosocial work among social welfare professionals: Key learnings for future practice. International Journal of Social Welfare 33, 732–744. doi: 10.1111/ijsw.12638
Opetushallitus. (2026). Tutkintojen viitekehykset. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/tutkintojen-viitekehykset
Parmigiani, D., Nicchia, E., Murgia, E., & Ingersoll, M. (2024). Formative assessment in higher education: An exploratory study within programs for professionals in education. Frontiers in Education, 9, Article 1366215. https://doi.org/10.3389/feduc.2024.1366215
Salonen, A. O., & Bardy, M. (2015). Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Aikuiskasvatus, 35(1), 4-15. https://doi.org/10.33336/aik.94118
Suomen kestävän kehityksen toimikunta. https://kestavakehitys.fi/agenda-2030
Syvänen, S., Tikkamäki, K., & Piippo, S. (2022). Yhteistoiminnallisesti ja dialogisesti kehittämässä. Teoksessa S. Piippo., S. Syvänen & R. Kolehmainen. Dialoginen toimintapa. SoteDialogit hankkeen kehittämisopas työyhteisöille. Työraportteja 114. Yhiteiskuntatieteiden tiedekunta. Työelämän tutkimuskeskus. Tampereen yliopisto, s. 17-18. 978-952-03-2637-1.pdf
Kirjoittajat
Heini Kapanen
Diakonia-ammattikorkeakoulu Lehtori, YTT, VTL, KM
