Tekoälyn nopea kehitys ja sen keskittyminen harvojen toimijoiden käsiin uhkaa tällä hetkellä kasvattaa eriarvoisuutta maailmassa ennennäkemättömällä tavalla. Vaikka julkisessa keskustelussa generatiivista tekoälyä juhlistetaan usein tuottavuuden vallankumouksena ja kaikille avoimena resurssina, todellisuus sen taustalla on vielä eri.
Teknologian hyödyt, hallinta ja resurssit jakautuvat hyvin epätasaisesti. Jos kehityksen suuntaa ei muuteta radikaaleilla sosiaalisilla innovaatioilla, yhdenvertaisella koulutuksella ja eettisellä sääntelyllä, tekoälystä muodostuu uusi rakenteellisen eriarvoisuuden kiihdytin. Se jättää heikoimmassa asemassa olevat väestöryhmät ja kehittyvät valtiot entistä syvemmälle marginaaliin. Tekoälykehityksen luomat uhat eivät rajoitu vain teknologiaan, vaan ne kytkeytyvät suoraan talouteen, ympäristöön, työmarkkinoihin ja ihmisten kokemusmaailmaan.
Tekoälyn käyttö ei jakaudu tasaisesti
Yksi tekoälykeskustelun harhoista on ajatus sen universaalista saatavuudesta. Todellisuudessa tekoälyä pystyy tehokkaasti käyttämään vain pieni osa maailman väestöstä. Microsoftin Global AI Diffusion -raportin (2026) mukaan generatiivisen tekoälyn työkaluja käyttää säännöllisesti vain noin 17,8 prosenttia maailman työikäisestä väestöstä. Tämä tarkoittaa, että yli 80 prosenttia maailman ihmisistä on suljettu tämän murroksen ulkopuolelle.
Kuilu syvenee kiihtyvää vauhtia: globaalissa pohjoisessa käyttöaste on jo 24,7 prosenttia, kun taas globaalissa etelässä se laahaa 15,4 prosentissa. Lähes puolelta maailman väestöstä puuttuvat edelleen tekoälyn hyödyntämisen perusedellytykset, kuten vakaa sähköverkko ja internetyhteys.
Digitaalista kolonialismia
Tekoälykehitystä ei ohjaa globaali yhteisö, vaan sitä hallitsee muutama poikkeuksellisen suuri yritys Yhdysvalloissa ja Kiinassa. YK:n kauppa- ja kehitysjärjestö UNCTAD:n Technology and Innovation Report -raportti (2025) osoittaa, että vuonna 2022 vain 100 globaalia yritystä vastaa noin 40 prosentista kaikista maailman yksityisistä tekoälyinvestoinneista.
Tämä luo asetelman, jota tutkijat kutsuvat digitaaliseksi kolonialismiksi (Toussaint, 2025). Suuret teknologiayhtiöt hyödyntävät käyttäjädataa tavoitellen taloudellista hyötyä ja markkinavaikutusvaltaa samalla, kun datan lähde saa siitä vain nimellistä hyötyä. Puutteellinen tietosuojalainsäädäntö ja länsimaisten teknologiayhtiöiden infrastruktuuriomistukset mahdollistavat datan riiston. (Coleman, 2019.)
Tekoäly ei elä aineettomassa pilvessä, vaan sen käyttö vaatii valtavat määrät fyysisiä luonnonvaroja, kuten vettä ja sähköä. Jättimäisten datakeskusten jäähdyttäminen ja kielimallien opettaminen kuluttavat miljardeja litroja puhdasta vettä ja vaativat valtavasti energiaa. Vuoteen 2026 mennessä datakeskusten sähkönkulutuksen odotetaan lähestyvän 1050 terawattituntia, mikä nostaisi datakeskukset viidennelle sijalle Japanin ja Venäjän väliin maailmanlaajuisessa maiden sähkönkulutuksen vertailussa (Zewe, 2025). Tämä saattaa tulevaisuudessa eriarvoistaa elintärkeiden resurssien jakelua ja hinnoittelua, mistä kärsivät eniten kaikkein huono-osaisimmat.
Lähes puolelta maailman väestöstä puuttuvat edelleen tekoälyn hyödyntämisen perusedellytykset, kuten vakaa sähköverkko ja internetyhteys.
Kun datakeskukset kilpailevat samasta sähköstä ja vedestä paikallisen väestön ja maatalouden kanssa, energian ja puhtaan veden hinta nousee. Kehittyvissä maissa ja köyhillä alueilla tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa teknologiajättien tarpeet ajavat ihmisten perusoikeuksien edelle, mikä syventää ekososiaalista kriisiä.
Työ ja tieto murroksessa
Tekoäly muuttaa työn rakennetta radikaalisti ja saattaa viedä miljoonia työpaikkoja. Toisin kuin perinteinen automaatio, joka korvasi mekaanista suorittamista, tekoäly iskee nyt kognitiiviseen asiantuntijatyöhön, kuten asiakaspalveluun, sisällöntuotantoon, ohjelmointiin ja hallinnollisiin tehtäviin. Tämä kehitys uhkaa erityisesti matalan tulotason maita, jotka ovat rakentaneet talouskasvunsa ulkoistetun työn varaan. Yhteiskuntien sisällä tämä luo jyrkän jaon korkeasti koulutettuihin tekoälyosaajiin ja niihin, joiden työ korvataan algoritmisilla järjestelmillä ilman mahdollisuutta uudelleenkouluttautumiseen. (OECD, 2023.)
Eriarvoisuus ei ole vain taloudellista, vaan myös tiedollista. Tekoäly pystyy massatuottamaan uskottavaa disinformaatiota ja manipuloitua sisältöä sekunneissa, mikä edistää yhteiskunnallista polarisaatiota ja kuplaantumista. Kun sosiaalisen median suositusalgoritmit ja generatiivinen tekoäly syöttävät ihmisille vain heidän omia ennakkokäsityksiään vahvistavaa sisältöä, ihmisten kokemusmaailmat eriytyvät. Tämä murentaa yhteistä tietopohjaa ja jaettua todellisuutta. Tämä kehitys iskee haavoittuvimmassa asemassa oleviin, joilla ei välttämättä ole resursseja tai taitoja tunnistaa algoritmien syöttämää disinformaatiota.
Kohti reilumpaa digitaalista tulevaisuutta
Miten rakennamme reilumpaa digitaalista tulevaisuutta? Edellä kuvattu kielteinen kehityskulku ei ole väistämätön. Teknologista determinismiä, ajatusta siitä, että tekniikka etenee ihmisestä riippumatta, on vastustettava. Tarvitsemme ripeitä ja tietoisia arvovalintoja sekä globaalisti että paikallisesti.
Digitaalisen kolonialismin ja datakeskusten kasvavan energiankulutuksen kaltaiset globaalit haasteet edellyttävät kiireellisesti kansainvälisiä sopimuksia ja vahvempaa lainsäädäntöä datan eettisen ja kestävän käytön turvaamiseksi. Euroopan unionilla onkin nyt ainutlaatuinen mahdollisuus ja vastuu asettua suunnannäyttäjäksi kehittämällä eettisestä tekoälystä globaalisti kilpailukykyinen ja vastuullinen vetovoimatekijä.
Kun organisaatiot ja yritykset ottavat tekoälyä käyttöön, sen ensisijaisena tavoitteena ei saa olla työntekijöiden korvaaminen ja irtisanominen. Kehitystä on ohjattava niin, että rutiinitehtävien automatisointi vapauttaa työntekijät tekemään jotain vielä tärkeämpää, kuten tekemään kohtaavaa työtä terveydenhuollossa ja sosiaalialalla.
Diakonia-ammattikorkeakoulun kouluttamien ammattilaisten kentällä, kuten sairaanhoitajan tai sosionomin työssä, mikään algoritmi ei voi korvata ihmisen aitoa läsnäoloa, empatiaa ja tilannetajua. Tekoälyn on oltava tukiäly, joka poistaa byrokratiaa ja antaa ajan takaisin ihmiselle.
Digitaalisen kuilun ja kuplaantumisen ehkäisy vaatii laajaa, kaikille avointa koulutusta. Kriittistä tekoälylukutaitoa on kehitettävä yhdenvertaisesti läpi yhteiskunnan, ei vain korkeakoulutetuille asiantuntijoille. Ihmisille on annettava välineet ymmärtää, miten algoritmit toimivat, miten disinformaatiota tunnistetaan ja miten omia tietoja suojataan verkossa. Erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät tarvitsevat matalan kynnyksen tukea, jotta he eivät jää passiivisiksi kohteiksi järjestelmässä.
Tekoäly on aikamme tehokkain työkalu. Se, johtaako se historian suurimpaan eriarvoisuuden aaltoon vai reilumpaan maailmaan, ei ole kiinni algoritmeista, vaan ihmisten tekemistä poliittisista, taloudellisista ja eettisistä valinnoista.
Lähteet
Coleman, D. (2019). Digital Colonialism: The 21st Century Scramble for Africa through the Extraction and Control of User Data and the Limitations of Data Protection Laws. Michigan Journal of Race and Law, vol.2, issue 2.
https://doi.org/10.36643/mjrl.24.2.digital
Global AI Diffusion. Q1 2026 Trends and Insights. (2026). Microsoft AI Economy Institute.
https://www.microsoft.com/en-us/corporate-responsibility/topics/ai-economy-institute/reports/global-ai-adoption-2026-q1/?=1
OECD Employment Outlook. (2023). Artificial Intelligence and the Labour Market. (2023). OECD Publishing, Paris. https://doi.org/10.1787/08785bba-en
Technology and Innovation Report. Inclusive Artificial Intelligence For Development. (2025). United Nations Publications.
https://unctad.org/publication/technology-and-innovation-report-2025
Toussaint, N. (2025). An intellectual history of digital colonialism. Journal of Communication, vol. 75, issue 5, sivut 385–397.
https://doi.org/10.1093/joc/jqaf003
Zewe, A. (2025). Explained: Generative AI’s environmental impact. MIT News. https://news.mit.edu/2025/explained-generative-ai-environmental-impact-0117
Kirjoittajat
Anna-Maija Ohlsson
Diakonia-ammattikorkeakoulu TKI ja vaikuttavuusjohtaja
