Hyppää sisältöön
Taulukko 1. Työmarkkinatilanne Satakunnassa elokuussa 2024 sosiaalialan ammateissa.Kuvio 1. Tutkintoon johtavia jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia Satakunnan korkeakouluissa.

Arvioinnin rooli sosiaalihuollon vaikuttavuuskeskustelussa

Henna Harju

Sosiaalihuollon vaikuttavuuden kehittäminen on ollut viime vuosina kasvavan kiinnostuksen kohteena. Hyvinvointialueilla koetaan tarvetta siirtyä sosiaalihuollon palvelusuoritteiden tarkastelusta palveluiden asiakkaille tuottamien vaikutusten todentamiseen. Panostus vaikuttavuuteen on perusteltua, sillä arviointi ja seuranta ovat hyvinvointialueilla lakisääteistä toimintaa. Sosiaalihuollon vaikuttavuuskeskustelusta tuntuu kuitenkin unohtuneen yksi keskeinen elementti — arviointi ja sen toteutus.

Sosiaalihuollon vaikuttavuuskeskustelu on vilkasta ja moniäänistä. Keskustelussa kuuluvat niin tutkijoiden kuin sosiaalihuollon kehittäjien ja johtajienkin näkökulmat. Tällä hetkellä vaikuttavuuskeskustelun teemoissa korostuvat kansallisten vointimittarien odotus sekä näyttöön perustuvien menetelmien tutkimus.

Sosiaalihuollon palveluiden vaikuttavuutta voidaan rakentaa monin tavoin. Mittarikeskustelu on tärkeää ja kertoo osaltaan siitä, että sosiaalihuollossa ollaan motivoituneita saamaan esiin palvelun vaikutukset asiakkaissa. Sosiaalihuollon menetelmiin kytkeytyvä tutkimus on keskeistä, jotta käyttöön saadaan näyttöön perustuvia menetelmiä. Vaikuttavuuden tutkimus tästä näkökulmasta on keskeistä erityisesti sosiaalihuollon pitkän aikavälin laadun ja vaikuttavuuden kehittämisen kannalta.

Huomionarvoista sosiaalihuollon vaikuttavuuskeskustelussa on, kuinka vähän siinä puhutaan arvioinnista. Mittaaminen eli vaikutustiedon kerääminen on osa arviointiprosessia ja näkyy keskusteluissa. Arvioinnista käsitteenä ja prosessina sen sijaan ei juurikaan puhuta. Erityisesti käytännön näkökulmat vaikuttavuuden arviointiin ja sen toteutukseen, olisi suotavaa nostaa enemmän esiin sosiaalihuollon vaikuttavuuskeskustelussa.

Arviointi on pohjimmiltaan prosessi, jossa hankitaan, analysoidaan ja raportoidaan tietoa. Arvioinnin määritelmissä painotetaan usein, että arviointiin sisältyy aina jollain tapaa hyödyllisyyden ja käytännöllisyyden elementti (Uusikylä ym., 2021, s. 212). Vaikuttavuuden tutkimukseen verrattuna vaikuttavuuden arviointi voi olla hyvinkin käytännönläheistä — ja ketterämmin valjastettavissa tiedolla johtamisen tarpeisiin.

Oman toiminnan arviointi on luonteeltaan jatkuvaa ja kehittävää. Arvioinnin perinteessä tämä lähestymistapa kiinnittyy kehittävän ja formatiivisen arvioinnin periaatteisiin ja muodostaa kiinteän osan organisaation kehittämisen ja johtamisen prosesseja.

Vaikutusten mittaaminen tuottaa tietoa vaikuttavuuden arviointiin

Sosiaalihuollon vaikutuksista kertovan tiedon saatavuus on tällä hetkellä tärkeä kehittämiskohde hyvinvointialueilla. Kansallisten vointimittareiden odotetaan tuovan tähän ratkaisun. Hyvinvointialueilla asiakastyötä tekevät sosiaalihuollon ammattilaiset ovat avainasemassa mittaamistyössä. Mittareiden käyttö eli asiakasvaikutuksia koskeva tieto kerätään usein asiakaskohtaamisessa.

Vaikutustietoa voidaan myös suoraan hyödyntää asiakastyössä. Asiakas voi myös hyötyä arvioidessaan omaa hyvinvointiaan tai toimintakykyään. Tämä voi tuottaa asiakkaalle oivalluksia omasta tilanteestaan ja lisätä osallisuutta. Sosiaalihuollon asiakastyötä tekevien mittaamisosaamista olisikin tärkeää kehittää muun muassa näistä asiakaslähtöisistä näkökulmista.

Sosiaalihuollon vaikutuksista kertovan tiedon saatavuus on tällä hetkellä tärkeä kehittämiskohde hyvinvointialueilla.

Palvelusisällöt ja menetelmät ovat sosiaalihuollossa moninaiset. Palveluiden aikaansaamien vaikutusten esiin saaminen on keino edistää sosiaalihuollon palveluiden johtamista, kehittämistä ja mahdollisesti myös lisätä ymmärrystä alaa kohtaa.

Jo lähes parikymmentä vuotta sitten sosiaalipalvelujen arviointitutkimusta tarkastelleen Merja Sinkkosen mukaan sosiaalihuollon arvioinnin vähäisyyttä selitetään usein sosiaalisten interventioiden monimutkaisuudella. Vaikuttavuuden arvioinnin lähtökohdaksi tarvitaan tietoa asiakasmuutoksesta ja, jos tätä tietoa ei ole, palvelun vaikuttavuutta ei saada selvitettyä. Myös Sinkkonen tuo esille tarpeen löytää välineitä asiakkaiden tilanteiden muutosten todentamiseksi. Välineiden lisäksi tarvitaan analyysia ja arviointia muutosten luonteesta ja syistä. (Sinkkonen, 2008, s. 20–26.)

Sosiaali- ja terveydenhuolto ovat hyvin erilaisia vaikutusten mittaamisen kohteita. Tämä osittain selittää sitä miksi sosiaali- ja terveydenhuollon mittaamis- ja arviointikäytännöt ovat kehittyneet niin eritahtisesti. Lehtosen ym. (2025, s. 72) mukaan sosiaalihuollossa ja perusterveydenhuollossa vaikuttavuuden mittaaminen on erikoissairaanhoitoa vaikeampaa, koska potilaiden palvelu- ja hoitopolut ovat monimutkaisempia ja pidempikestoisia. Myös palvelujen tavoitteet sosiaalihuollossa ja perusterveydenhuollossa voivat liittyä ongelmien ennaltaehkäisyyn ja terveydenhuollon kuormituksen vähentämiseen, jolloin mittaaminen poikkeaa huomattavasti erikoissairaanhoidon yhteen selkeään vaivaan liittyvän toimenpiteen seurannasta ja arvioinnista.

Vaikuttavuuden käsitteestä vaikuttavuuden arviointiin

Vaikuttavuudesta on tullut yleissana, jolla voidaan tarkoittaa eri keskusteluissa ja ympäristöissä hyvin erilaisia asioita. Vaikuttavuus voi arjessa rinnastua muun muassa vaikutuksiin, tuloksellisuuteen, laatuun ja tuottavuuteen. Siksi on hyvä muistaa, että vaikuttavuuden määrittely on aina yhteydessä toimintaympäristöön, jossa palvelun vaikuttavuutta arvioidaan. Se linkittyy myös tieteenalaan, jonka näkökulmasta vaikuttavuustutkimusta tehdään. (Paronen ym., 2022, s. 177.) Kun mittaamista ja arviointia kehitetään hyvinvointialueilla, tulisi toimialalla olla jaettu ymmärrys siitä, mitä vaikuttavuus sen toiminnassa ja palveluissa tarkoittaa.

Yleisimmin vaikuttavuus määritellään tavoitteiden saavuttamisen asteeksi. Vaikuttavuus osoittaa, missä suhteessa muun muassa tavoitellut vaikutukset ovat toteutuneet. Vaikka vaikuttavuus ymmärretään usein myönteisesti haluttujen tai tavoiteltujen vaikutusten saavuttamiseksi, on vaikuttavuuden arvioinnissa tarpeellista tunnistaa myös ei-toivottuja ja odottamattomia vaikutuksia. (Paronen ym., 2022, s. 179.)

Sosiaalihuollossa vaikuttavuuden arviointiin kohdistuu paikoitellen tottumattomuutta ja epäluuloakin. Kanervisto-Jokisen ym. tutkimuksen mukaan (2025, 249) sosiaalityön vaikuttavuuden tutkimuksessa asiakkaan saamia palveluita on kuvattu ainutkertaisiksi, tietyssä tilanteessa tapahtuviksi tilanteiksi. Tällöin niiden liittäminen yleisesti hyväksyttyihin vaikuttavuuskriteereihin ja niiden mukaiseen tarkasteluun koetaan vaikeaksi. Onkin tärkeää huomata, että vaikuttavuuden arviointi on mahdollista, jos muutosta asiakkaan elämässä tarkastellaan palvelutapahtumiin kytkettynä.

Sosiaalihuollon vaikuttavuuden arvioinnista käytävässä keskustelussa olisi hyvä suunnata katsetta arvioinnin käytäntöihin palvelutasolla. Mitä ovat ne tiedot ja teot mitä tarvitaan sosiaalihuollon palveluiden vaikuttavuuden arviointiin? Tyypillisesti palvelun arviointi edellyttää palveluiden toteutuksesta kertovaa suoritetietoa ja palveluiden vaikutuksista kertovaa tietoa. Näiden tietojen tarkastelu tapahtuu arvioinnissa aina suhteessa palvelulle tai toiminnalle asetettuihin tavoitteisiin. Palvelun tavoitteiden kirkastus on siis yksi edellytys palvelun vaikuttavuuden arvioinnin toteutukselle.

Katse tulevaisuuteen

Moniääninen keskustelu vaikuttavuuden ympärillä voi tehdä käsitteestä abstraktin ja vaikeasti lähestyttävän. Sosiaalihuollossa tulisi nyt ankkuroida vaikuttavuutta koskeva keskustelu tekojen tasolle. Se voisi tapahtua suuntaamalla katsetta palveluiden vaikuttavuuden arviointiin eli prosessiin, jolla saadaan tietoa kehittämisen ja johtamisen tueksi.

Tämä tarkoittaa arviointiprosessin hahmotusta, tiedon tarpeiden konkretisointia, tiedon keräämistä ja analysointiin liittyviä valintoja (Virtanen 2007, 144). Tähän kytkeytyy myös osaamisen kehittäminen ja arvioinnin toimintakulttuurin muutos.

Esimerkkejä omaan toimintaan kohdistuvien arviointikäytäntöjen vahvistamiseen löytyy läheltä. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen parissa oman toiminnan arviointiin perustuva toimintakulttuuri on ollut arkea jo pitkään. Toimintakulttuuria alettiin vahvistamaan vuosina 2013–2019, kun rahoittaja, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA), alkoi määrätietoisesti edellyttämään avustuksen saajilta oman toiminnan arviointia ja kehittämään siihen liittyvää osaamista. Arvioinnillisesta ajattelusta muodostui vuodesta 2020 eteenpäin keskeinen STEAn rahoittamaa toimintaa ohjaava periaate. (Harju, 2022 17–26.) Toimintakulttuurit muuttuvat hitaasti, mutta muutos on siis mahdollinen.

Tiukkojen säästöjen kanssa tasapainottelevilla hyvinvointialueilla tarvitaan johtamisen tueksi palveluiden vaikuttavuuden arviointia. Nyt voisi olla sopiva hetki ennakoida tilannetta, jossa vaikutustietoa alkaa kertyä tietoaltaisiin. Se tarkoittaisi ketterien ratkaisujen ja lähestymistapojen suunnittelua arvioinnin toteutukseen.

Lähteet

Harju, H., Alitalo, E., Kohonen, P., & Vilhunen, T. (2022). Järjestöjen arvioinnin ja seurannan kehitys. Selvitys STEA-rahoitteisten järjestöjen arviointivalmiuksista sekä RAY- ja STEA-seurannan kehityksestä vuosina 1995–2022. Kuntoutussäätiön työselosteita working papers 66/2022.

Kanervisto-Jokinen, M., & Koskimäki, M. (2025). Asiakasnäkökulma sosiaalipalveluiden vaikuttavuudessa. Teoksessa S., Pekkola, U., Leponiemi & M., Heikkilä (toim.), Vaikuttavuuden monet kasvot. Vastapaino.

Lehtonen, V., Huhtamäki, J., Laihonen, H., Palvalin, M., & Pekkola, S. (2025). Vaikuttavuustiedon tuottaminen tietojärjestelmien avulla. Teoksessa S. Pekkola, U. Leponiemi, & M. Heikkilä (toim.), Vaikuttavuuden monet kasvot. Vastapaino.

Paronen, E., Mäki-Opas, T. & Lammintakanen, J. (2022). Vaikuttavuuden arviointi ja johtaminen julkisissa palveluissa. Teoksessa A. Jäntti, A-A. Kork, K. Kurkela, U. Leponiemi, H. Paananen, L-M Sinervo, & S. Tuurnas (toim.), Hallinnon tutkimuksen tulevaisuus. Vastapaino.

Sinkkonen, M. (2008) Sosiaalipalvelujen vaikuttavuuden arvioinnista. Hallinnon tutkimus 1/2008, 18–34.

Uusikylä, P., Hyytinen, K., & Räkköläinen, M. Tuomarista maailmanparantajaksi: Arvioinnin muuttuva rooli kompleksisessa maailmassa. https://osuva.uwasa.fi/server/api/core/bitstreams/6afa0e2d-ddc6-4ae4-883e-7ca6e5033962/content

Virtanen, P. (2007) Arviointi. Arviointitiedon luonne, tuottaminen ja hyödyntäminen. Edita Prima.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251215119348

Kirjoittajat

Kuvaaja Sirpa Anundi
URN-osoite:
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251215119348
Lisenssi:

Jaa artikkeli