Sijaishuollossa tehtävä työ on merkityksellistä, mutta usein myös kuormittavaa. Työhyvinvointi ei arjessa tarkoita vain yksilön jaksamista, vaan koko työyhteisön kykyä kannatella, jakaa vastuuta ja tukea ammatillista kasvua. Miten työhyvinvointia voidaan vahvistaa tavalla, joka on aidosti kiinni sijaishuollon arjessa?
Työntekijän näkökulmasta työhyvinvointi sijaishuollossa konkretisoituu pienissä hetkissä. Se on sitä, kykeneekö työntekijä kohtaamaan nuoren aidosti, uskaltavatko yhteisön jäsenet tuoda esiin omia näkemyksiään ja kokevatko he olevansa osa toimivaa kokonaisuutta. Se on myös kysymys siitä, jaksaako työntekijä huolehtia omasta terveydestäni vielä työpäivän jälkeenkin.
Työyhteisöissä, joissa tehdään tiivistä yhteistyötä lasten ja nuorten kanssa, yhteisöllisyys on valtava voimavara. Koossa on usein hyvin moniääninen joukko: erilaista osaamista, taustoja ja työtapoja. Vaihtuvuus tuo omat haasteensa, mutta parhaimmillaan erilaisuus rikastuttaa työtä. Turvallinen ilmapiiri ja mahdollisuus kokemusten jakamiseen eivät kuitenkaan synny itsestään – niitä täytyy rakentaa tietoisesti.
Vertaisvalmentajuus kehittämisen välineenä
Kehittäjän silmin Tsempparitoiminta on vastaus juuri tähän tarpeeseen. Sen ytimessä on vertaisvalmentajuus: ajatus siitä, että työyhteisön jäsenet voivat tukea toisiaan omista vahvuuksistaan käsin. Toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, luottamukseen ja vastavuoroisuuteen, ei perinteisiin hierarkkisiin rooleihin.
Työyhteisöissä, joissa tehdään tiivistä yhteistyötä lasten ja nuorten kanssa, yhteisöllisyys on valtava voimavara.
Kehittämistyön näkökulmasta Tsempparitoiminta tekee näkyväksi sen valtavan osaamisen, joka työyhteisöissä on jo olemassa. Samalla se luo rakenteita, jotka mahdollistavat pysähtymisen, reflektion ja yhteisen oppimisen arjen kiireen keskellä. Tämä on kriittistä sijaishuollossa, jossa työn emotionaalinen kuormitus on jatkuvaa.
Kun kulttuuri muuttuu: Kokemuksia työyhteisöstä
Tsempparitoimintaa testanneessa sijaishuollon työyhteisössä työntekijät huomasivat, että avoin keskustelu työhyvinvoinnista ja siihen liittyvistä ideoista lisääntyi Tsempparitoiminnan myötä merkittävästi. Tämä johti konkreettisiin muutoksiin.
Esimerkiksi työntekijöiden omaa taustaa hyödynnettiin työyhteisössä entistä paremmin. Esimerkiksi liikunnanohjaajan taustaa alettiin hyödyntää työkavereiden hyvinvoinnin tukemisessa, ja työnantaja lähti vankemmin tukemaan työntekijöiden liikkumista. Tsempparitoiminta muutti työyhteisön kulttuuria: muutokset nähdään nyt hyvänä alkuna prosessille, joka on vasta alussa. Aika näyttää, mihin kaikkeen se vielä johtaa.
Miksi vertaisuus on niin merkityksellistä?
Tutkimus- ja kehittämistyössä on nähty, ettei vertaisvalmentajuus tarkoita valmiiden ratkaisujen tarjoamista, vaan rinnalla kulkemista. Se antaa luvan puhua kuormituksesta, jakaa selviytymiskeinoja ja tunnistaa omia rajoja.
Työhyvinvoinnilla ja työn laadulla on suora yhteys. Kun työntekijät voivat hyvin, heillä on enemmän voimavaroja kohdata lapset ja nuoret sensitiivisesti ja turvallisesti. Tällöin tuki ei jää vain yksittäisten onnistumisten varaan, vaan siitä tulee osa yhteisön rakenteita.
Yhteinen suunta eteenpäin
Tsempparitoiminnan kokemukset osoittavat, että työhyvinvoinnin tukeminen ei aina vaadi uusia resursseja, vaan olemassa olevan osaamisen tunnistamista ja hyödyntämistä. Vertaisuus, vapaaehtoisuus ja yhteinen tekeminen vahvistavat työyhteisöjä kestävällä tavalla.
Keskustelua työhyvinvoinnista sijaishuollossa tarvitaan jatkuvasti. Tsempparitoiminnan kaltaiset mallit voivat rohkaista työyhteisöjä pysähtymään sen äärelle, miten jaksamista ja ammatillista kasvua voidaan yhdessä tukea ja juurruttaa osaksi pysyvää toimintakulttuuria.
Kirjoittajat
Joni Ojala
perhekuntoutusohjaaja, Toivon Kartano Oy
Varpu Wiens
Asiantuntija, TtT
