Opiskelijoiden akateemisen kirjoittamisen tunnilla tehtiin koe, jossa vertailtiin luomu- ja tekoälyllä samasta aiheesta kirjoitettuja esseitä. Tekoälyllä tehdyt esseet oli helppo tunnistaa, ja niiden vertailu opiskelijoiden kirjoittamiin esseihin osoittautui mielenkiintoiseksi.
Diakonia-ammattikorkeakoulun englanninkielisen sosionomikoulutuksen (DSS) opiskelijat kirjoittavat opintojen alussa englanninkielisen reflektiivisen esseen Myself in a group. Esseessä arvioidaan omaa roolia eri ryhmissä ja kerrotaan harkittuja asioita omasta persoonasta. Lehtori kommentoi akateemisen kirjoittamisen kurssilla esseiden kieliasua.
Tunnilla tehtiin koe, jossa viisi opiskelijaa luovutti vapaaehtoisesti kirjoittamansa esseet koeaineistoksi. Akateemisen kirjoittamisen opettaja antoi CoPilot-tekoälysovellukselle pyynnön kirjoittaa viisi esseetä samasta aiheesta, suunnilleen samalla sanamäärällä kuin opiskelijoiden kirjoittamat esseet. Teksteihin pyydettiin satunnaisia kieli(oppi)virheitä, jotka tyypillisesti voisivat esiintyä opiskelijatekstissä. Tekoälypyynnöissä eli prompteissa käytettiin seuraavanlaisia adjektiiveja:
Neutral, run-of-the-mill tone
Interesting and personal (but rambling) tone
Reflective, slightly moody tone
Casual tone
Relatively formal tone showing academic prowess but not perfect from the language viewpoint
Oletus oli, että nämä kirjoitustyylit ovat aloittelevien korkeakouluopiskelijoiden osalta yleisiä tai ainakin mahdollisia.
Tekoälymäiset piirteet tunnistettavia
Esseet laitettiin opiskelijoiden luvalla oppimisalusta Diakleen nähtäväksi, ja opiskelijat saivat tunnistaa tekoälyllä tuotetut esseet. Äänestykseen eivät luonnollisestikaan osallistuneet esseiden kirjoittajat. Tunnistusprosentti oli tasan sata.
Tekoälyn generatiiviset kielimallit tuottavat tekstiä, joka on yleensä hiukan liian ennustettavaa.
On toki mahdollista, että ihmiskirjoittajien esseiden sisältö toimi joillekin ”äänestäjille” vihjeenä, mutta kokeilu toteutettiin opintojen hyvin varhaisessa vaiheessa, joten opiskelijat tuskin tunsivat toisiaan kovin hyvin. Voidaan olettaa, että tekoälyesseissä on piirteitä, jotka paljastavat ne tekoälymäisiksi.
Tekoälyn liian siisti jälki
Tekoälyn generatiiviset kielimallit tuottavat tekstiä, joka on yleensä hiukan liian ennustettavaa. Tekoäly perustuu tilastollisiin malleihin, jotka ennustavat todennäköisimpiä sanoja seuraamaan toisiaan. Tyylillisesti tekoälyn teksti on liian ”siistiä”. Ihmiskirjoittaja kirjoittaa varioiden, lauseen pituudet ja sanaston muodollisuus ja kieliopillisuus vaihtelevat (joskus liikaakin). Tekoälyn teksti on rumpukonemaista tasapituisineen lauseineen tyylin ja kieliopin pysyessä (liian) konsistentteina. Tekoälyn kielelliseen tyyliin englannin osalta näyttää olevan sisäänrakennettuna ominaisuus huolehtia siitä, että sidosrakenteita tekstissä riittää:
In conclusion,…
On the one hand, on the other hand,…
Interestingly,…
As for the big picture,…
Kokeilun tekoälyesseissä tällaisia ilmauksia ja kieliopin ja tyylin johdonmukaisuutta oli runsaasti, liikaakin. Pyydettyjä kielioppivirheitä ja rentoa tyyliä oli myös, mutta ne vaikuttivat keinotekoisilta ja lisätyiltä – eivät ”oikeanlaisilta” virheiltä tai arkipäivän ilmauksilta.
Kokeilun opiskelijaesseissä oli kielellisiä virheitä jonkin verran. Tyyli oli kauttaaltaan persoonallisempi ja mielenkiintoisempi – ja jollakin määrittelemättömällä tavalla paljon uskottavampi – kuin tekoälyesseissä. Voinee sanoa, että opiskelijateksteissä näkyi ihmistyön jälki tavalla, joka sai lukijan kiinnostumaan ja jopa toivomaan jatko-osaa tarinalle.
Ihmismäisyys valttina
Tekoäly kirjoittaa hienoa englantia, se on selvä. Käsittäväthän opetusaineistot eli englanninkieliset tekstimassat kymmeniä biljoonia sanoja.
Huomionarvoista on, että tekoälyn tuottama englanti on edelleen hienovaraisella tavalla ei-ihmismäistä. Englannin kielellä opiskelevien ja kirjoittavien henkilöiden on syytä tiedostaa tämä – esimerkiksi silloin, kun harkinnassa on itse kirjoitetuksi annetun esseen kirjoituttaminen tekoälyllä.
Kirjoittajat
Juhani Toivanen
Diakonia-ammattikorkeakoulu Lehtori
