Opiskelijat tuottavat opintojensa aikana suuret määrät erilaisia tekstejä, jotka opettaja lukee ja arvioi; esimerkkeinä ovat esseet, seminaarityöt, koevastaukset ja lopputyö. Onko opettajan mahdollista käyttää tekoälyä opiskelijatekstien arviontiin?
Pääsääntö on selvä: opettaja ei saa syöttää opiskelijan tekstiä vapaasti yleisiin, avoimiin kuluttajatekoälymalleihin (esimerkiksi ChatGPT tai Gemini) arviointia tai palautteenantoa varten. Ammattikorkeakoulussa on erityisesti otettava huomioon tietosuoja ja GDPR, erityisesti kun kyse on opinnäytetöistä ja luottamuksellisista teksteistä.
Opiskelijan tekstit saattavat sisältää henkilötietoja, salassa pidettävää materiaalia (esimerkiksi yritysmateriaalia) tai muuta arkaluonteista tietoa (esimerkiksi tutkimisprojektien aineistoja). Avoimiin tekoälysovelluksiin syötetty data voi tallentua palveluntarjoajan palvelimille ja päätyä mallin koulutusaineistoksi. Kyseessä on ilmeinen tietosuojarikkomus.
Ammattikorkeakouluilla on nykyään käytössään omat, tietosuojaturvalliset tekoäly-ympäristöt, joissa tietosuoja on sopimusteknisesti turvattu siten, että syötettyä dataa ei käytetä tekoälyn kouluttamiseen. Näiden sovellusten käyttöön on omat tarkat tapauskohtaiset ohjeistuksensa. Opettajan tulee huolellisesti selvittää, missä määrin hän voi käyttää näitä tekoäly-ympäristöjä arvioidessaan opiskelijoiden tuottamia tekstejä.
Turnitin työkaluna
Ammattikorkeakoulut käyttävät rutiininomaisesti tekoälypaljastimia opiskelijan palauttamien tehtävien tarkastelussa mahdollisen plagioinnin ja tekoälyn vilpillisen käytön osalta. Yleisin tekoälypaljastin lienee Turnitin. Yleisesti ottaen Turnitin paljastaa plagioinnin ja tekoälyn käytön varsin tehokkaasti, mutta pelkkä tekoälypaljastimen ilmoitus ei yksin riitä todisteeksi vilpistä.
Hiljattain on alettu puhua ilmiöstä AI deskilling: ammattilaistenkin omat kognitiiviset kyvyt ja ongelmanratkaisutaidot ja erityisesti kriittinen ajattelu heikkenevät, kun tekoälyyn luotetaan työelämässä yhä enemmän.
On myös muistettava, että Turnitin tekee sekä puutteellisia että yli-innokkaita analyyseja: tekoälyvilppi voi jäädä huomaamatta tai opiskelijan itse ilman tekoälyä kirjoittama teksti tai sen osa liputetaan vilpilliseksi. Korkeakoulujen ohjeistuksissa edellytetään aina opettajalta kokonaisharkintaa, opiskelijan kuulemista ja prosessin arviointia ennen kuin opettaja voi käyttää tekoälyn antamaa arviota tekstin legitimiteetistä. Käytännössä opettaja voi käyttää yleisesti hyväksyttyjä tekoälynpaljastustyökaluja vain tarkkaan harkiten ja kriittisesti.
Virkavastuun rooli
On huomattava, että ammattikorkeakoulun opettaja käyttää virka- tai työsopimusvastuulla julkista valtaa ja tekee virallisia arviointipäätöksiä eli esimerkiksi antaa arvosanoja. Vaikka tekoäly voisi periaatteessa toimia tehokkaanakin apuälynä tekstien tarkastuksessa, arviointipäätös ja vastuu arvosanasta on aina oltava ihmisellä. Opettaja ei missään olosuhteissa voi antaa tekoälyn ”päättää” opiskelijan suorituksesta tai arvosanasta.
Taitojen rapistuminen tekoälyn vuoksi
Hiljattain on alettu puhua ilmiöstä AI deskilling: ammattilaistenkin omat kognitiiviset kyvyt ja ongelmanratkaisutaidot ja erityisesti kriittinen ajattelu heikkenevät, kun tekoälyyn luotetaan työelämässä yhä enemmän. Kaikki osaaminen vaatii vahvan kivijalan. Jos kivijalka on heikosti rakennettu ja on luotettu liikaa tekoälyyn, oikea osaaminen ei kehity. Tämä on aloittavien opiskelijoiden osalta todellinen riski, mutta niin voi vähitellen käydä myös opettajalle, jos tekoälyyn luotetaan opetustyössä liikaa.
Opettaja tehköön opiskelijoiden tekstien arvioinnin jatkossakin ihan itse.
Kirjoittajat
Juhani Toivanen
Diakonia-ammattikorkeakoulu Lehtori
