Avun tarve, arvot ja historia yhdistävät diakonian toimijoita. Lähimmäisenrakkaus on ihmisiä auttavan toiminnan lähtökohta, jonka juuret ovat kristillisessä perinteessä. Suomessa diakonian kehitykseen on vaikuttanut myös luterilainen ymmärrys kutsumuksesta sekä kristityn vapaudesta, vastuusta ja velvollisuuksista. Diakonialaitokset perustettiin ratkomaan ajankohtaisia yhteiskunnallisia ongelmia. Se on niiden tehtävä edelleen.
Diakonialaitokset ovat olleet edelläkävijöitä sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä koulutuksen kehittämisessä. Ensimmäiset diakonialaitokset olivat sairaaloita ja oppilaitoksia. Ne tarjosivat palveluita alueen väestölle, pitivät huolta heikossa asemassa olevista ihmisistä ja olivat käynnistämässä terveysalan ammatillista koulutusta.
Juuret köyhien ihmisten auttamisessa
Saksasta lainatun esikuvan mukaisesti 1860-luvulla perustettujen diakonissalaitosten toiminta oli vastaus nälkävuosien ja kulkutautiepidemioiden mukanaan tuomiin haasteisiin sekä köyhien ihmisten tarpeisiin. Samalla diakonissalaitos tarjosi naisille mahdollisuuden opiskella ja hankkia itselleen ammatin. Helsinkiin perustettiin Suomen ensimmäinen diakonissalaitos ja sen sairaala vuonna 1867. Suomen ensimmäinen diakonissa valmistui vuonna 1872 Viipurissa, mihin oli perustettu diakonissalaitos vuonna 1869.
Ouluun vuonna 1896 perustettu diakonissalaitos pyrki kouluttamaan sairaanhoidon ammattilaisia koko Pohjois-Suomen alueelle, ei vain työntekijöitä omaan sairaalaan. Sortavalan diakonialaitos oli 1900-luvun alussa edelläkävijä kehitysvamma-alalla ja kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten auttamisessa. 1940-luvulla perustettiin vielä Poriin diakonialaitos ja Järvenpäähän Seurakuntaopisto, joka alkoi kouluttaa sosiaalityöhön erikoistuneita diakoneita ja kirkon kasvatustyön ammattilaisia. Viipurin laitos siirtyi sotien aikana Lahteen ja Sortavalan Pieksämäelle.
Sairaanhoidosta sosiaalipalveluihin ja koulutukseen
Diakonialaitosten toiminta on laajentunut, kun laitokset ovat pyrkineet vastaamaan uusiin tarpeisiin. Niiden hoitamat tehtävät ovat lisääntyneet ja asiakas- ja henkilöstömäärät kasvaneet. Toiminnan painopiste on siirtynyt sairaanhoidosta sosiaalipalveluihin. Keskeisenä ajatuksena on kuitenkin säilynyt heikossa asemassa olevien ihmisten tarpeisiin vastaaminen tarjoamalla monipuolista ja asiantuntevaa apua.
Diakonialaitokset ovat olleet edelläkävijöitä sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä koulutuksen kehittämisessä.
Diakonialaitokset vastasivat pitkään seurakunnissa työskentelevien diakonissojen ja diakonien koulutuksesta. Samalla diakonialaitoksissa kehitettiin uusia menetelmiä ja vahvistettiin sosiaali- ja terveysalan osaamista. Diakonialaitosten toiminnasta hyötyivät kirkko ja sen seurakunnat sekä koko suomalainen yhteiskunta. Eniten laitosten toiminnasta hyötyivät apua tarvitsevat ihmiset joko laitosten itsensä tekemän työn tai laitoksissa koulutettujen diakoniatyöntekijöiden avun välityksellä.
Aikaisemmin diakonialaitoksissa järjestetty koulutus on nyt siirtynyt osittain erillisiin organisaatioihin. Diakonissoja, diakoneita ja kirkon nuorisotyönohjaajia koulutetaan nykyisin Diakonia-ammattikorkeakoulussa, missä tarjotaan myös muuta sosiaali- ja terveysalan sekä viittomakielen ja tulkkauksen koulutusta. Toisen asteen ammatillista sekä yleissivistävää koulutusta tarjotaan Suomen Diakoniaopistossa ja Kirkkopalvelujen yhteydessä toimivassa STEP-koulutuksessa.
Hyvinvointiyhteiskunnan rakentajat
Diakonialaitokset muodostavat yhdessä niitä lähellä olevien organisaatioiden ja oppilaitosten kanssa merkittävän yhteistyöverkoston ja kehittämisyhteisön. Kun huomioidaan niiden yhteenlaskettu liikevaihto, henkilöstö ja asiakaskohtaamisten määrä, ne vastaavat merkittävästä osasta kolmannen sektorin ylläpitämiä sosiaali- ja terveysalan sekä koulutuspalveluita. Ne täydentävät ja tarjoavat vaihtoehtoja julkisille palveluille ja yritysten tuottamille toiminnoille.
Diakonialaitosten historia on uudistumisen ja muuttuviin avun tarpeisiin vastaamisen historiaa. Laitokset ovat olleet edelläkävijöitä ja esimerkin näyttäjiä monella alalla. Diakonia-alan toimijoilla on osaamista ja mahdollisuuksia jatkossakin edistää hyvinvointiyhteiskunnan ihanteita ja toimia lähimmäisenrakkauden periaatteiden mukaan.
Epävarmoina aikoina tarvitaan toimijoita, jotka uskaltavat suuntautua tulevaisuuteen ja tarjota toivoa paremmasta. Diakonia-alan toimijat ovat olleet eturivissä kehittämässä tarpeisiin vastaavia palveluita sekä rakentamassa hyvinvointiyhteiskuntaa. Perinteitä kunnioitetaan parhaiten vain uudistumalla.
Teksti on tuotettu osana D-toimijoiden yhteisvaikuttavuuden hanketta. D-toimijoihin tässä yhteistyössä kuuluvat Diakonia-ammattikorkeakoulu, Suomen Diakoniaopisto, Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö, Oulun Diakonissalaitoksen säätiö, Länsi-Suomen Diakonialaitoksen säätiö, Lahden Diakonialaitos ja Kirkkopalvelut ry.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251203114002
