Voiko röijyä ompelemalla löytää paikkansa maailmasta? Diakin ja Suomen Romanifoorumin yhteisen hankkeen ryhmätoiminnasta saatujen kokemusten perusteella voi.
Syksyllä 2025 Vantaalla, Havukosken koululla käynnistyi röijykurssi, jota Mahdollisuus osallisuuteen -hanke järjestää osana moninaista ryhmätoimintaansa. Tämä kurssi poikkeaa hieman hankkeen muusta toiminnasta, sillä se on suunnattu nuorille romaninaisille. Ajatus röijykurssista syntyi halusta tarjota nuorille tytöille ja naisille paikka kokoontua yhteen ja tehdä käsitöitä. Röijykurssi tarjoaa mieluisaa tekemistä ja mahdollisuuden oppia uutta. Tavoitteena osallistujalla on kurssin aikana opetella tekemään ihan itse romaninaisen perinneasun yläosa eli röijy.
Kurssi herätti valtavasti kiinnostusta, mutta koska käsitöissä auttamiseen menee ohjaajalta aikaa, piti osallistujien määrä rajata kymmeneen. Alussa osallistujia jännitti erityisesti uusien ihmisten kohtaaminen, ja yksi vertasikin kokemusta kouluun ensimmäiselle luokalle menemiseen. Jokainen osallistuja tuntui alkuun vähättelevän osaamistaan, mutta syksyn kääntyessä talveen röijyt alkoivat pikkuhiljaa valmistua.
Havukosken koulun käsityöluokassa kerran viikossa kokoontuva ryhmä alkaa olla jo tuttu näky koulun käytävillä. Keskiviikkoisin nauru ja puheensorina täyttävät käytävät, ja saattaapa joku tytöistä ottaa tanssiaskeleitakin ihan siitä ilosta, kuinka mukavaa hänestä on jälleen kokoontua yhteen muiden kanssa. Koulun vahtimestarin takkikin sai kerholaisten avulla uuden ilmeen, kun hän tarvitsi auttavaa kättä rikki menneen vetoketjun kanssa.
Ryhmätoiminnan aikana moni nuorista on herännyt pohtimaan, mitä haluaa tehdä omalla elämällään ja monet ovat rohkaistuneet ottamaan askeleita kohti unelmiaan.
Oivalluksista osallisuuteen
Osallisuus ymmärretään usein toiminnaksi, joka toteutuu arjen vuorovaikutuksessa ja vaatii ohjausta. Osallisuuden sosiaalinen ulottuvuus taas on ryhmissä hahmottuvaa toimimista ja olemista. Se on kuulumista johonkin, johon liittyy positiivinen tunnelataus. Myönteiset, hyväksytyksi tulemisen ja kuulumisen kokemukset kehittävät toimijuutta. (Maunu & Kiilakoski, 2018.) Osallisuus tarkoittaa myös sitä, että ihminen tunnistaa tarpeensa ja mahdollisuutensa toteuttaa itseään (Koivisto ym., 2018).
Kohtaamiset kerholla ovat muutakin kuin ompelua. Käsitöiden lomassa käydään keskusteluja tärkeistä aiheista: opiskelusta, työstä ja itsenäistymisestä. Ryhmätoiminnan aikana moni nuorista on herännyt pohtimaan, mitä haluaa tehdä omalla elämällään ja monet ovat rohkaistuneet ottamaan askeleita kohti unelmiaan.
Unelmia on monenlaisia, myös röijykurssilaisilla – yhden unelma on esimerkiksi oma ensimmäinen koti. Toisen unelma on jotain muuta. Kolme osallistujaa on löytänyt työpaikan, ja kaksi opiskelijaa on saanut tukea opintoihinsa. Lisäksi yksi opiskelija uskaltautuu lähtemään keväällä useamman viikon vaihtoon Espanjaan. Hänen mukaansa Mahdollisuus osallisuuteen -hanke on antanut hänelle rohkeuden tarttua tilaisuuteen. Ryhmäläisten itsetunto on vahvistunut ja se näkyy tällaisina rohkeina askeleina muillakin elämänalueilla.
Vaikuttaa siltä, että ompelu tuo iloa arkeen. Samalla kulttuuri-identiteetti ja tunne joukkoon kuulumisesta vahvistuu. Monen osallistujan kohdalla myös oma suunta elämässä selkeytyy. Siinä on kyse osallisuuden toteutumisesta.
Lähteet
Koivisto, J., Isola, A-M., & Lyytikäinen, M. (2018). Osallisuus kuuluu kaikille. Innokylän innovaatiokatsaus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Työpaperi 9/2018. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-077-8
Maunu, A., & Kiilakoski, T. (2018). Ohjausta osallisuuteen? Sosiaalinen ja poliittinen osallisuus ammattiin opiskelevien nuorten arjessa. Aikuiskasvatus: aikuiskasvatustieteellinen aikakauslehti, 112–129. https://doi.org/10.33336/aik.88333
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251215119385
