Joka viides korkeakouluopiskelija kokee usein tai jatkuvasti yksinäisyyttä. Yksinäisyyden kokemukset vaikuttavat sosiaalisiin suhteisiin ja käsityksiin omasta itsestä. Diak liittyi syksyllä 2025 School to Belong -ohjelmaan, jonka tavoitteena on vähentää yksinäisyyden kokemuksia korkeakoulussa.
Yksinäisyys muodostuu kahdesta ulottuvuudesta, sosiaalisesta ja emotionaalisesta yksinäisyydestä. Emotionaalisessa yksinäisyydessä läheiset ihmiset puuttuvat tai ovat vähissä, kun taas sosiaalisessa yksinäisyydessä henkilöllä ei ole verkostoja, jotka ovat hyviä tai sosiaaliset tarpeet täyttäviä. (Junttila, 2026.)
Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemukset ovat varsin yleisiä korkeakouluopiskelijoilla. Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen 2024 mukaan usein tai jatkuvasti itsensä yksinäiseksi kokee viidesosa korkeakouluopiskelijoista. Erityisen paljon yksinäisyyttä kokevat ammattikorkeakoulussa opiskelevat 30–34-vuotiaat miehet. Heistä joka kolmas kertoo kokevansa yksinäisyyttä melko usein tai jatkuvasti. Myös kokemus, että ei kuulu mihinkään opiskeluun liittyvään ryhmään on korkeakouluopiskelijoilla yleinen. Näin kokee joka kolmas korkeakouluopiskelija. (KOTT, 2024.)
Kokemus yksinäisyydestä
Yksinäisyys on aluksi huomaamaton hiipivä varjo, se tulee mukaan elämään huomaamatta. Se vaikuttaa silti kaikkeen, omaan kokemukseen itsestä, kasvuun ja kokemuksiin. Diakin opintososionomiharjoittelija Tuomas Launimaa kuvaa kokemuksiaan näin:
”Yksinäisyys, tuo kylmä tunne rinnassa. Tunne, joka on koetellut myös muita. Kaikki alkoi minulla jo peruskoulusta. Ala-asteella löytyi muutama ystävä, yläkoulussa vain yksi. Olin muita lyhyempi outo olio, olo oli samanlainen koko yläkoulun. Kymppiluokka onneksi ei ollut samanlainen kuin peruskoulu, vaan parempi. Outoa oli tosin, että kiusaaminen loppui kuin seinään kasvupyrähdyksen jälkeen. Lukion alku oli haastavaa, mutta loppu ihanaa. Yksinäisyys on silti ollut läsnä koko elämän, vaihtelevalla voimakkuudella.” (Launimaa, 2025.)
Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemukset ovat varsin yleisiä korkeakouluopiskelijoilla.
Valokuvia yksinäisyydestä
”Ennen sosionomikoulutukseen astumista kävin vajaan kahden vuoden ajan kuvataiteilijakoulutusta, pääsykokeen tehtävänä oli valokuvata kolmen mustavalkokuvan sarja yksinäisyydestä korona-aikana. Opinnoissa sain kuulla kuvieni olevan maailmanlopun kuvia sekä synkkyyden multihuipentumaa. En ole yllättynyt, tähän on tähdätty.” (Launimaa, 2025.)
Saaren ja Mikkosen (2016) mukaan heidän tekemässään tutkimuksessa yhdessä harrastelijavalokuvaajien kanssa, yksinäisyys esiintyy valokuvissa usein yksinäisinä ihmisinä, kylminä sekä pimeinä vuodenaikoina ja värit tummia. Kuvista on toisaalta mahdollista löytää tulkinnan varaa. Ihmisten istuma-asennot ovat suurimmaksi osaksi kyynärpäät polvissa, kädet naamalla ja naama alaspäin. Maisemakuvat puolestaan ovat aavoja sekä autioita.
On tärkeää tietää, että vaikka ihmisten valokuvat voivat olla positiivisia, ilman synkkiä elementtejä, voi henkilö silti olla yksinäinen. On myös mahdollista, että henkilöt, jotka julkaisevat synkkiä kuvia, kokevat he itsensä rakastetuksi.
School to belong -ohjelma vähentää yksinäisyyttä
Diakissa on alkanut syksyllä 2025 kolmevuotinen yksinäisyydenvastainen School to Belong -ohjelma, jonka tavoitteena on tunnistaa korkeakouluopiskelijoiden yksinäisyyttä ja vähentää sitä. Tavoitteena on oppia puhumaan yksinäisyydestä ja löytää tapoja, jolla siihen voidaan puuttua korkeakouluyhteisössä. Ohjelma koskee sekä opiskelijoita että henkilöstöä.
School to Belong -ohjelman tuottaa HelsinkiMissio ja siinä on mukana Diakin lisäksi kolme muuta ammattikorkeakoulua sekä useita perus- ja toisen asteen oppilaitoksia. (HelsinkiMissio, 2025.) Kuluvana syksynä yksinäisyyttä on lähestytty henkilöstölle ja opiskelijoille suunnatuilla luennoilla, kampanjoilla ja oppitunneilla. Tarvetta yhteiselle työskentelylle on – Diakissa toteutetussa yksinäisyyskyselyssä lähes neljäsosa kyselyyn vastanneista opiskelijoista kertoi kokevansa haitallista yksinäisyyttä. Samalla kokemus siitä, että tuntee itsensä hyväksytyksi oppilaitoksessaan oli opiskelijoilla vahva: jopa yhdeksän kymmenestä kyselyyn vastanneista opiskelijoista koki tulevansa hyväksytyksi oppilaitoksessaan. Noin puolet opiskelijoista koki, että oppilaitoksessa olisi hyvä panostaa enemmän yksinäisyyden vähentämiseen. Tähän tärkeään haasteeseen tartumme nyt koko korkeakoulun voimin.
Kokemukset yksinäisyydestä kertovat tarpeesta tulla nähdyksi ja kuulluksi. Juuri siksi korkeakouluyhteisöllä on merkittävä rooli: yhdessä voidaan rakentaa ympäristöä, jossa kukaan ei jää sivuun. Kun yksinäisyydestä opitaan puhumaan, opitaan myös toimimaan sen vähentämiseksi.
Lähteet
HelsinkiMissio. (2025) School to Belong -ohjelmasivut. https://www.thl.fi/kott_verkkoraportit/jakaumaraportit_2024/monivalintakysymysten_jakaumat.html Saatavilla 1.12.2025.
Junttila, N. (2016). Sosiaalinen ja emotionaalinen yksinäisyys. Teoksessa J. Saari (toim.), Yksinäisten Suomi. Gaudeamus.
KOTT. (2024). Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimus. https://www.thl.fi/kott_verkkoraportit/jakaumaraportit_2024/monivalintakysymysten_jakaumat.html Saatavilla 1.12.2025.
Launimaa, T. (2025). Haastattelu.
Saari, J., & Miettinen, J. (2016). Yksinäisyys valokuvissa. Teoksessa J. Saari (toim.), Yksinäisten Suomi. Gaudeamus.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251215119374
