Kielitietoisuus tukee vammaisalan työyhteisöjä

Vammaisalan kasvava monikielisyys synnyttää työyhteisöissä uudenlaisia tarpeita, sillä kielellinen epävarmuus voi asettaa kynnyksiä arjen sujuvalle vuorovaikutukselle. Uudistuva ja moninainen vammaistyö Uudellamaalla -hankkeessa kehitetyt käytännön materiaalit auttavat lisäämään kielitietoisia toimintatapoja.

Monikielisyys näkyy vahvasti sosiaali- ja terveysalan sekä vammaisalan työyhteisöissä, joissa kansainväliset rekrytoinnit ja suomen kieltä oppivien työntekijöiden määrät ovat kasvaneet. Uudistuva ja moninainen vammaistyö Uudellamaalla -hankkeen tavoitteena on ollut lisätä vammaisalan vetovoimaa, alalla pysymistä ja viihtymistä sekä kehittää työyhteisöjen kielitietoisuutta.

Tämä blogi esittelee hankkeen toimintoja, havaintoja sekä tuotoksia, jotka on tehty vammaisalan monikielisten työyhteisöjen kielitietoisuuden lisäämiseksi. Kielitietoisuudessa on kyse siitä, että huomioidaan kielen käyttötapoja ja tarkastellaan niiden vaikutuksia vuorovaikutustilanteissa, sillä kieli on olennainen osa yhteisöön kuulumista ja osallisuutta.

Arjen kokemuksista käytännön työkaluiksi

Hankkeen tuotokset ja materiaalit kielitietoisuuden lisäämiseksi on koostettu yhteistyössä alan toimijoiden kanssa. Ideat sisältöihin syntyivät monikielisten vammaisalan työyhteisöjen esihenkilöille tehdystä kyselystä sekä alan työntekijöiltä ja opiskelijoilta kerätyistä kokemuksista, joita työstettiin yhteisissä työpajoissa.

Havaintojen pohjalta tehtiin Yhteinen kielemme -työkirja, jota pilotoitiin vammaisalan työyhteisöissä. Pilotointivaiheen kokemusten ja palautteen perusteella työkirjaa selkeytettiin vastaamaan entistä paremmin arjen haasteisiin, minkä lisäksi prosessin aikana syntyi myös muita täydentäviä työkaluja.

Arjen havainnot ja vuorovaikutuksen kynnykset

Hankkeen aikana huomattiin, että suurin este kielen aktiiviselle käytölle ei useinkaan ole sanaston puute, vaan arkuus käyttää kehittyvää suomen kieltä. Heikompi kielitaito saattaa synnyttää kielihäpeää, jolloin puhuminen jännittää, avun pyytäminen tuntuu vaikealta ja kielen oppija voi kokea jäävänsä työyhteisön ulkokehälle. Epävarmuus ei kuitenkaan aina rajoitu vain suomea oppiviin, sillä myös suomenkieliset työntekijät saattavat arastella englannin käyttämistä, mikä voi toisinaan vaikeuttaa kollegoiden välistä vuorovaikutusta.

Hankkeen aikana huomattiin, että suurin este kielen aktiiviselle käytölle ei useinkaan ole sanaston puute, vaan arkuus käyttää kehittyvää suomen kieltä.

Työpajoissa tunnistettiin keskeisiä arjen tilanteita, joissa kielelliset tarpeet korostuvat ja voivat aiheuttaa haasteita. Tällaisia hetkiä ovat esimerkiksi uuden työntekijän perehdytys, nopeatahtiset palaverikäytännöt, kirjaaminen sekä asiakkaan ja työntekijän välinen ymmärrys. Erityisen kuormittaviksi koettiin puhelutilanteet ja sellaiset työntekijöiden väliset vuorovaikutustilanteet, joissa liian nopea puhetahti, murteet, slangi ja monimutkaiset lauserakenteet vaikeuttavat ymmärtämistä. Lisäksi esiin nousi sivuuttamistilanteita, joissa työntekijä kokee tulleensa ohitetuksi kielitaitonsa vuoksi, esimerkiksi silloin, kun asiakkaan läheiset pyytävät tilalle työntekijää, joka puhuu suomea paremmin.

Tukea työyhteisöille

Kehittämisprosessin tuloksena syntyi Yhteinen kielemme -työkirja vammaisalan monikielisille työyhteisöille, joka toimii käytännön välineenä kielitietoisten käytäntöjen tunnistamiseen, kehittämiseen ja vakiinnuttamiseen. Työkirja jakautuu työyhteisön tilannetta kartoittavaan Huomaa kieli -osioon sekä Vie käytännöt arkeen -osioon, jossa paneudutaan valittuihin keskeisiin aiheisiin ja tehdään tehtäviä. Työkirjaan sisältyy myös pohdintaa virittäviä videoita vammaisalan yksiköiden arjesta.

Työkirjan rinnalle kehitettiin Vinkit käyttöön –kielitietoisuuden viikkokalenteri, joka on helposti arjessa hyödynnettävä työkalu kielitietoisten toimintatapojen lisäämiseksi. Alan ammatillisen sanaston haltuunottoa tukemaan luotiin puolestaan Vammaisalan sanoja selkokielellä -tuotos, joka avaa alan keskeisiä käsitteitä.

Muuttuneita toimintatapoja

Hankkeen toimenpiteet otettiin työyhteisöissä vastaan myönteisesti, ja ne onnistuivat luomaan arkeen uusia, pysyviä toimintatapoja. Työpajat tarjosivat kiireen keskellä paikan, jossa ihmiset pääsivät keskustelemaan kielen käytöstä ja siihen liittyvistä tunteista uudella tasolla. Tämä lisäsi ymmärrystä ja empatiaa ja auttoi suomea äidinkielenään puhuvia ymmärtämään kielen oppijan kokemuksia.

Käyttöön otettiin myös konkreettisia pelisääntöjä. Puhelutilanteisiin helpotusta toi työparimalli, jossa puhelut hoidetaan yhdessä ja epäselvät asiat tarkistetaan yhdessä puhelun jälkeen. Viestinnässä sitouduttiin käyttämään mahdollisimman selkeää ja ytimekästä suomea sekä välttämään vaikeita murre- ja slangisanoja. Sivuuttamistilanteissa tehtiin periaatepäätös siitä, että kaikki hoitavat samoja asioita yhdenvertaisina, ja suomea oppivia työntekijöitä tuetaan kohtaamistilanteissa.

Myös palaverikäytäntöjä uudistettiin tuomalla niihin selkeyttä ja lisää tauotusta, jotta varmistutaan, että kaikki ovat ymmärtäneet sisällöt ja jokaisella on aito mahdollisuus tuoda oma mielipiteensä esiin. Hankkeen myötä työyhteisöjen näkymättömät käytännöt saatiin kirjoitettua auki ja luotua kielitietoisuuden muistilista, joka muistuttaa työyhteisökohtaisista yhteisesti sovituista vinkeistä tai periaatteista.

Hankkeessa kehitetyt käytännön materiaalit auttavat lisäämään kielitietoisia toimintatapoja ja purkamaan arjen vuorovaikutuksen kynnyksiä monikielisissä työyhteisöissä. Kielitietoiset käytännöt vähentävät väärinymmärryksiä ja näin myös työn laatu ja tuloksellisuus voivat lisääntyä. Yhteisesti sovitut pelisäännöt ja avoin keskustelu lisäävät työntekijöiden keskinäistä myötätuntoa ja ymmärrystä, mikä puolestaan parantaa työssä viihtymistä ja vahvistaa koko vammaisalan vetovoimaa.

Tässä blogissa on käytetty Gemini -tekoälysovellusta tekstin kieliasun muokkaamiseen ja tekstin sujuvoittamiseen (käytetty 5.6.2026).

Kirjoittajat

Tea Kairi

Diakonia-ammattikorkeakoulu Projektipäällikkö, KM

Tea Kairi: Kaikki Dialogin kirjoitukset

Kuvaaja Adobe Firefly