Hankeviestintä – kaikkea muuta kuin pakkopullaa

Venla Tuohino

Mitä yhteistä on musiikkivideolla, taidenäyttelyllä ja yhteislaululla? Diakin hankkeissa kulttuuri on valjastettu viestinnän voimavaraksi. Miten hankeviestinnästä voi tulla tiimien yhteinen ilo ja uuden kokeilun paikka?

Hankeviestintään kohdistuu yhä enemmän odotuksia. Viestintä on Euroopan unionin osarahoittamien hankkeiden velvollisuus, ja lisäksi hankkeilta edellytetään entistä vahvempaa näyttöä toiminnan vaikuttavuudesta. Pelkät yksittäiset vaikutukset eivät enää riitä, vaan tavoitteena ovat kestävät, pitkän aikavälin muutokset (Laaksonen, 2025).

Kasvavat vaatimukset hankkeen näkyvyydelle ja vaikuttavuudelle voivat tehdä tärkeästä ja mielekkäästä tehtävästä kuormittavan, etenkin nykyisessä tietotulvassa. Joskus ponnistelu voi kääntyä pinnistelyksi ja syödä motivaatiota. Mikäli hankeviestintä tuntuu kaavamaiselta ”rasti ruutuun ja kuvakaappaus rahoittajan raporttiin” -toiminnalta, se koetaan helposti pakkopullaksi. Usein myös aliarvioidaan, kuinka paljon toistoa ja monikanavaista viestintää tarvitaan ennen kuin kohderyhmä saadaan toimimaan. Myös median kiinnostuksen herättäminen voi olla haastavaa.

Viestintä vie aikaa, eikä sen tuottavuus ole aina heti näkyvää, mikä saattaa turhauttaa. Antoisaksi viestintä muuttuu silloin, kun se ymmärretään olennaiseksi osaksi hankkeen kehittämistä ja tavoitteiden saavuttamista – ei erilliseksi lisätehtäväksi. Parhaimmillaan viestintä on luovaa ja vahvistaa hanketiimin yhteistä sitoutumista. Seuraavat esimerkit konkretisoivat tätä.

Tiedä, kenelle viestitään

Kun viestinnän keinoja mietitään, tulee kysyä mikä kohderyhmiä kiinnostaa ja mikä heissä herättää vastakaikua. Diakin ja Suomen Romanifoorumin yhteinen Mahdollisuus osallisuuteen -hanke edistää etenkin alle 29-vuotiaiden työn ja koulun ulkopuolella olevien romaninuorten hyvinvointia sekä osallisuutta. Hankkeen ensimmäisenä toimintavuotena syntyi laajan yhdessä ideoinnin ja tekemisen kautta sekä tunnuskappale että sille oma musiikkivideo.

Kappale kantaa hankkeen nimeä ja kertoo tarinan osallisuuden voimasta ja siitä, miten ”yhdessä voimme mitä vaan”. Kappaleen positiivinen vastaanotto kohderyhmän keskuudessa (ja sosiaalisessa mediassa) pääsi yllättämään tiimin, mutta myös rohkaisi tekemään tuloksellista viestintää omintakeisella tyylillä sen jälkeenkin. Nuorisolähtöinen toiminta innostaa nuoria osallistumaan ja tekemään itse, ja tämä näkyy myös hankkeen viestinnässä (Janerko, 2025).

Kun viestinnän keinoja mietitään, tulee kysyä mikä kohderyhmiä kiinnostaa ja mikä heissä herättää vastakaikua.

Hyvinvointia laulamalla

Osalliseksi ratkaisukeskeisin menetelmin (OSAAT) -hanke tarjoaa paitsi matalankynnyksen voimavara- ja ratkaisukeskeistä keskustelutukea tamperelaisille työttömille myös kouluttaa alueen diakoniatyöntekijöitä menetelmän käyttöön. Kun tiimi lähti suunnittelemaan kiireisille diakoniatyöntekijöille suunnattua tapahtumaa, kahdesta asiasta piti pitää huolta. Ensimmäiseksi tapahtuman tulee palvella diakoniatyöntekijöiden tarpeita niin hyvin, että he osallistuvat koko päivän tapahtumaan ja toiseksi päivän ohjelman tulee ilmentää voimavarakeskeisyyttä.

Huhtikuussa 2026 järjestettävä tapahtuma toteutetaan yhdessä Tampereen seurakuntien kanssa, ja sen ohjelman yhtenä kohokohtana on ”Allsång på Pispala” -yhteislaulu. Tutkimusten mukaan yhdessä laulaminen edistää aivo- ja sydänterveyttä, vähentää stressiä ja lisää hyvinvointia jopa enemmän kuin yksin laulaminen (Cox, 2025).

Ilmoittautumisen yhteydessä voi esittää oman toivekappaleensa, joista kootaan yhteinen laulukokonaisuus. Tapahtuma on herättänyt paljon kiinnostusta ja sen osallistujatavoite saavutetaan.

Tietoa taiteen avulla

Uudistuva ja moninainen vammaistyö Uudellamaalla (UVVA) -hankkeessa Diak tekee materiaalia vammaisalan monikielisten työyhteisöjen tueksi. Tekeillä on muun muassa Yhteinen kielemme -työkirja, jota on työstetty esihenkilöille suunnatun kyselyn pohjalta. Monikielisten työyhteisöjen arjessa toistuvat usein samat haasteet, joiden taklaamiseen työkirja tähtää.

Kielelliset haasteet antoivat hankkeen harjoittelijalle idean työkirjan kuvituksiin. Kun kuvituksia haluttiin hyödyntää laajemmin myös tulosten levittämisessä ja juurruttamisessa, syntyi ajatus Kielelliset tilanteet -taidenäyttelystä, joka avautuu Diakin Helsingin-kampuksen kirjastossa hankkeen lopputapahtuman yhteydessä 8.9.2026.

Esimerkeissä korostuu, että viestintää ei voi tehdä hankkeesta irrallaan, vaan sen on oltava koko ajan hankkeen pulssilla ja tukea tavoitteissa. Luovuuteen kannustava yhteinen tekeminen ja lupa kokeilla saavat viestinnän tuntumaan kaikelta muulta kuin pakkopullalta.