Euroopan sosiaalirahasto on investointi ihmisiin

EU:n tulevaa budjettia koskeva keskustelu näyttää helposti tekniseltä neuvottelulta rahoituskehyksistä ja hallintomalleista. Todellisuudessa kyse on paljon suuremmasta asiasta: siitä, millä tavoin Eurooppa investoi ihmisiin, alueisiin ja yhteiskunnalliseen kestävyyteen. Eurooppalaiset toimijat ovat julkaisseet yhteisen julkilausuman, jossa vedotaan voimakkaasti Euroopan sosiaalirahaston säilyttämisen puolesta.

Euroopan unioni valmistelee parhaillaan monivuotista rahoituskehystä vuosille 2028–2034. Osana valmistelua Euroopan komissio ehdotti viime kesänä, että EU:n nykyisiä koheesiopolitiikan rahastoja yhdistettäisiin entistä laajemmaksi rahoitusinstrumentiksi. Suurin muutos liittyisi kahden rahaston, Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR), yhdistämiseen yhdeksi massiiviseksi rahoitusinstrumentiksi.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta puhuva EUFunds4Social-koalitio julkaisi  kannanoton, jossa vastustetaan rahoitusinstrumenttien yhdistämistä.  Sen mukaan Euroopan sosiaalirahasto ja Euroopan aluekehitysrahasto tulisi säilyttää erillisinä välineinä, joilla on omat tehtävänsä, budjettinsa ja sääntelynsä. Kannanoton ovat allekirjoittaneet muun muassa Eurodiaconia-verkosto ja EURASHE eli ammattikorkeakoulujen eurooppalainen kattojärjestö.

Kyse ei ole vain hallinnollisesta yksityiskohdasta. Yhteensä Euroopan sosiaalirahasto ja Euroopan aluekehitysrahasto vievät noin neljänneksen EU:n vuotuisesta budjetista. Ne ovat yhdessä massiivinen rahoitusinstrumentti, jonka perimmäisenä tarkoituksena on ollut alueellisen tasa-arvon lisääminen ja heikommassa asemassa olevien ihmisten tukeminen.

Sosiaaliset investoinnit tukevat kilpailukykyä

Julkisessa keskustelussa kilpailukyky ja sosiaalipolitiikka asetetaan joskus vastakkain. Jos ihmiset jäävät koulutuksen, työn, kuntoutuksen tai palvelujen ulkopuolelle, seuraukset näkyvät paitsi yksilöiden elämässä myös julkisessa taloudessa, työmarkkinoilla ja yhteiskunnan vakaudessa.

Sosiaaliset investoinnit eivät ole kuluerä, vaan pitkän aikavälin kestävyyspolitiikkaa. Ne vahvistavat yhteiskuntien kriisinkestävyyttä aikana, jolloin Eurooppa kohtaa samanaikaisesti taloudellisia, demografisia ja geopoliittisia paineita.

Jos ihmiset jäävät koulutuksen, työn, kuntoutuksen tai palvelujen ulkopuolelle, seuraukset näkyvät paitsi yksilöiden elämässä myös julkisessa taloudessa, työmarkkinoilla ja yhteiskunnan vakaudessa.

Ehdotus mullistaisi rahoituksen jakoperiaatteet

Yksi keskeinen muutos komission ehdotuksessa on myös rahoituksen jakamisperiaate. Nykyisin rahoitus on kohdennettu niille alueille, joilla on eniten työttömyyden tai rakennemuutoksen kaltaisia haasteita verrattuna muihin alueisiin. Suomen tapauksessa tämä on tarkoittanut, että Pohjois- ja Itä-Suomi saavat suhteessa väestömääräänsä eniten EU-tukea.

Komissio haluaisi lisätä jäsenvaltioiden päätäntävaltaa ja mahdollistaa aiempaa laajemman varojen kohdentamisen poliittisen päätöksenteon perusteella. Tällöin vaarana on, että varat eivät enää kohdentuisi ihmisille ja alueille, jotka niitä eniten tarvitsevat.

Täytyy muistaa, että vaikka ESR ja EAKR tukevat toisiaan, ne toimivat rahoitusinstrumentteina myös täysin eri logiikalla.

ESR:n tuki kohdistuu suoraan ihmisiin. Sen avulla tuetaan työllistymistä, koulutusta, osaamisen kehittämistä, sosiaalista osallisuutta ja köyhyyden vähentämistä. EAKR tukee paikallisia ja alueellisia edellytyksiä talouskasvulle ja hyvinvoinnin lisääntymiselle. Se rahoittaa investointeja infrastruktuuriin, palveluympäristöön ja alueiden elinvoimaan.

Jos roolit hämärtyvät, vaarana on, että ihmisiin kohdistuvat panostukset jäävät muiden poliittisten prioriteettien varjoon. Silloin heikkenee myös EU:n kyky vastata eriarvoisuuden, syrjäytymisen ja alueellisen eriytymisen kaltaisiin ongelmiin.

Korvamerkitty rahoitus turvaa pienten toimijoiden etua

Yksi julkilausuman keskeisistä huolista liittyy EU:n sääntöön kohdistaa vähintään 14 prosenttia koheesiopolitiikan rahoituksesta sosiaalimenoihin. Käytännössä tämä on toteutettu ESR:n kautta.

Kannanotossa kuitenkin arvioidaan, että esitetty 14 prosentin vähimmäistaso olisi käytännössä nykyistä heikompi, jos saman rahoituksen piiriin sisällytettäisiin aiempaa enemmän tavoitteita. Tämä merkitsisi vähemmän kohdennettua tukea työllisyyden, koulutuksen, köyhyyden vähentämisen ja yhdenvertaisuuden edistämiseen.

Siksi allekirjoittaneet organisaatiot korostavat korvamerkityn, ennakoitavan ja avustusmuotoisen rahoituksen merkitystä. Yhteiskunnallinen kehittäminen ei voi rakentua lyhyiden sykäysten varaan. Se tarvitsee jatkuvuutta, jotta paikalliset toimijat voivat rakentaa pitkäjänteisiä ratkaisuja osaksi ihmisten arkea.

Budjettiratkaisut heijastuvat myös Suomeen

Suomessa keskustellaan parhaillaan työn murroksesta, alueellisesta eriytymisestä, osaajapulasta ja julkisen talouden kestävyydestä. Siksi EU:n budjettikeskustelu ei ole Suomelle etäinen instituutiokysymys, vaan se liittyy suoraan siihen, millaisia välineitä käytössä on osallisuuden, työllisyyden ja alueellisen yhdenvertaisuuden vahvistamiseksi.

Julkilausuman viesti on ajankohtainen myös suomalaisesta näkökulmasta: toimivia rakenteita ei kannata heikentää juuri silloin, kun niiden tarve kasvaa. Budjettiratkaisu ei määritä vain rahoituksen jakautumista, vaan myös sitä, millaisena Euroopan tulevaisuus nähdään.

Sosiaalinen pilari on ollut keskeinen osa unionia sen perustamisesta lähtien, mutta oman rahoitusinstrumentin katoaminen ja jäsenvaltioiden päätäntävallan lisääminen voivat johtaa rahoituksen valumiseen entistä enemmän politiikan keppihevoseksi eriarvoisuuden vähentämisen sijaan.

Tekstin kieliasua ja sujuvuutta on muokattu ChatGPT-5.3-tekoälysovelluksen avulla (käytetty 1.4.2026).

Kirjoittajat

Veera Semi

Asiantuntija, VTM

Veera Semi: Kaikki Dialogin kirjoitukset

Harri Kostilainen

Erityisasiantuntija, YTT

Harri Kostilainen: Kaikki Dialogin kirjoitukset

Kuvaaja Sirpa Anundi